Nyt menee hermo!
seuraa vuodatustekstiä :-/...
Meillä on aivan ihana ja hymyileväinen vajaa 3 kk vauva, MUTTA MUTTA, ah niin vaativa. Lisäksi edelleen kärsitään ilmavaivoista, joita ähelletään naama punaisena niin päivällä kuin yölläkin (etenkin yöllä) ja yleensä päädytään myös huutamaan. Monesti yöllä ei auta minkäänlaiset hyssyttelyt ja " hyppimiset" , vaan pitää tissille päästä rauhoittumaan, vaikkei nälkä olekaan ja auta armias, jos yrität liian aikaisin tunkea tuttia korvikkeeksi suuhun ;-p. Ja pahimmassa tapauksessa alkaa kiemurtelut ja huuto heti, yleensä tunnin kahden päästä. Näin mukavissa merkeissä sitten vietämme yömme heräämällä 1-2 h välein (jos saa ollenkaan nukkua). Yösyöttöihin voisin ihan mielellänikin heräillä, mutta tämä alkaa olla jo aika rankkaa.
Ja arvatkaapa vaan, onko melkein kaikki päällä seisontaa lukuunottamatta kokeiltu ja ruokavaliota karsittu. Ja niin kuin aina toitotetaan, että kyllä se sitten 3 kk jälkeen viimeistään loppuu; no muutaman päivän päästä tulee 3 kk täyteen ja tapahtuu IHME?! Eikös sen suolistonkin pitäisi jo pikkuhiljaa kehittyä, plääh...
No sitten vielä tänään en uskaltanut laittaa ulos unille kylmän ilman takia (muillakin näköjään samoja ongelmia ;-)) ja sitten ei sisällä osatakaan nukkua (tai pystytä ilmavaivojen takia), ARGH! Eli mukava ilta tiedossa. Ihan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, niin nyt ollaan illalla alettu ennen nukkumaan menoakin huutamaan.
Kai tää turhauttaa senkin takia, että aikaisemmin on ilmavaivoista huolimatta menneet yöt ja illat ihan hyvin?! Hohhoijaa...
Tottakai olen onnellinen siitä, että omistan ihanan, muuten terveen vauvan, jne...mutta kun ei aina jaksa olla niin positiivinen...Sitäkin mietin, että miten ihmeessä ne joilla on enemmänkin lapsia pärjäävät, jos sattuu olemaan vaativampia/" vaivaisia" tapauksia joukossa 8-O? Vai pitääkö vaan tyytyä yhteen lapseen? Vai onko äitissä vika :-P?
No tulipahan purettua eli kiitos niille, jotka jaksoivat lukea ja antoisaa vauva-arkea kaikesta huolimatta itse kullekin ;-).
Kommentit (11)
jotta ne voi taas menettää ja menettää ja menettää kerta toisensa jälkeen.
Koita jaksaa! Meillä myös kovin vaativa vauva, eli kovin tutulta kuullostaa.
Eikä se 3kk rajapyykki ainakaan meillä pitänyt paikkaansa, kun ei mikään kalenterivauva tunnu olevan. Vatsan vääntelyt väheni kyllä, mutta loppu kokonaan vasta viiden kuukauden paikkeilla.
Ja kyllä se purnaus asioista aina helpottaa, joten tänne vaan kiljumaan, kohtalotovereita löytyy aina!
oma vauva on nyt lähes 5kk ja ilmavaivoista on jo jotakuinkin päästy.nyt on joku muu harmi pienellä kun illat on itkusia,lähes poikkeuksetta,ennen kun nukahtaa.en tiedä voisko olla hampaita tulossa...?tytöllä kokeilin lääkettä ilmavaivoihin,se auttoi hiukan.ilmavaivoja oli mutta ilmeisesti ei tuntunut niin kivuliaalta cuplatonin ansiosta. voimia arkeen!!
Oletko antanut vauvallesi RELADROPS- tippoja? Ne voisi ehkä auttaa.
Tai mitä merkkiä on ne D-vitamiini tipat joita annat vauvalle?
Meillä annetaan Jekovit tippoja, kun ne on vesipohjaisia ettei ärsytä mahaa.
Toivottavasti pian helpottaa!
T.Kaisa
...kovasti vastanneille! Aina helpottaa kuulla, ettei ole yksin, vaikka ei kellekään vastaavaa toivokaan! Ja ainakin tiedän nyt, että noi ilmavaivojen jatkumiset on yksilökohtaisia, kuten olin vähän arvellutkin. Tosin ajatus siitä, että ainakin vielä kaksi kuukautta saattaa kestää vähän uuvuttaa ;-)...
Ja olen kokeillut reladropseja, mutta tuntui, että ne öljypohjaisina ärsyttivät lisää, joten ovat nyt ainakin toistaiseksi tauolla ja joo, meillä on ollut alusta pitäen ne vatsaystävällisemmät d-vitamiinit käytössä...
..vielä sen verran, että te joilla on vaativa lapsi; oletteko päässeet kuitenkin harrastamaan tai johonkin esim. mammakerhoon; vai onko pitänyt odotella, että lapsi kasvaa vähän isommaksi?
Aina kun ajattelen, että saisi pienen henkireiän, jos alkaisi vaikka kerran viikossa käydä jossain kerhossa ja vauvakin saisi mahd. uusia virikkeitä, tulee takapakkipäiviä niin, että ei paljon jaksa ajatella uusia asioita. Ja toisaalta näyttää tuo vauvakin olevan sen verran herkkis, että uusiin asioihin sopeutuminen vie aikansa....
...sama juttu - ihan kuin olisin omaa tekstiäni lukenut! Sillä erolla, että meillä on kyseessä 2 kk neiti ja pahimmat ähinät ja huudot on jostain ihmeen syystä siirtyneet illasta aamuyöhön ja aamuun. Esim. viime yönä kyllä nukahdettiin (jonkinmoisten iltakitinöiden jälkeen) klo 23, sitten herättiin syömään klo 02, jonka jälkeen aloi ½-1 tunnin välein heräily (ähinä/itku) 5:een asti. Ja sitten pelkkää itkua viidestä puoli kahteentoista. Silloin oli tyttö jo niin väsy, että nukahti kesken huudon ja sain laitettua ulos vaunuihin, jossa unta tuli sentään 2 tuntia (meillä oli pakkasta vain 11 astetta ja tuulen suojassa oleva parveke). Ja sitten onkin ollut jo sama tahti sen jälkeen - onneksi nyt isä heiluttelee, kantaa ja viihdyttää tyttöä, mutta en voi olla kuulematta itkua...
Kaikki keinot (koliikkipullot, omat ruokavaliot, vauvajumpat, vyöhyketerapiat, cuplatonit, relat, gefilukset - you name it!) on kokeiltu, mutta nyt olen aloittanut Tuttelin Omneo-vastikkeen kun sen pitäisi olla vatsa- ja koliikkivaivaisille - saa nähdä, en oikein jaksa uskoa mihinkään (tyttö saa siis sekä rintamaitoa että vastiketta).
Mitään konkreettista en osaa sanoa, muuta kuin toivotella jaksamista (ja toivoa että itsekin jaksan). Teillä taidetaan kuitenkin olla vähän lähempänä maagista kolmen (tai neljän / viiden?) kuukauden merkkipaalua! Itseäkin helpotti kuulla, että jollain muullakin on samanlaista, vaikka toivoisikin että meitä olisi mahdollisimman vähän.
Aina ei tarvitse jaksaa eikä olla yltiöpäisen positiivinen äitinäkään. Meillä myös vaativa vauva. Koliikista tai mitä huutoa se nyt olikan kärsittiin ensimmäiset kuukaudet ei nukkunut sänkyyn eikä vauvuihin sylissä viihtyi mutta jos laski maahan alkoi huuto. Vatsan kouristelut loppuivat siinä 3kk paikkeilla ja vyöhyketerapiassakin juostiin. Tissillä roikkuu öisin nyt ikää keskostytöllämme on 7kk ens viikol. Ja sama meno jatkuu siis ei enää mahaitkuja, mutta yöllä valvotaan noin 2-4h ei itsetä mutta kiljutaan ölistään ja veuhkataan, ei siinä voi nukkua. Tosi rasittavaa kun ei ole näköjään mikään ohi menevä vaihe vaan jakkunut jo 7kk valvominen vain on vähän erilaisempaa. Omaan sänkyyn ei nukahda eikä tissille jos ei huvita. Siinä sitten ei voi kun toivoa et likka väsyis ja suostuis nukahtamaan. Hyssytellä ja tarjota tuttia, mut äiti alkaa olla aika väsy. Päivät kun kuluu ruokaalaittaen ja siivoten pyykäten jne. Stk:n kerhossa käydään ma ja ke, tyttö viihtyy siellä hyvin.
Mutta toivottavasti tämä yövalvominen korjaantuu ajallaan ja yösyönnitkin saatais loppumaan. Muuten kaikki menee mukavasti ja tyttö on oikein aurinkoinen:)
Voimia kaikille mameille ja pitkää pinnaa+++++
Meillä auttoi n. 3.5kk iässä kun antoi vaaville teelusikallisen peruna- tai porkkanamössöä päivässä. (Oli kuulemma auttanut myös minulle aikoinaan.) Mutta jaksamista teille, meillä nyt tyttö täysimetyksellä kohta 5kk (eli lopetin mössöt kun pääsi vähän turhan hyvin kiinteiden ja korvikkeen makuun) ja ilmavaivat eivät enää vaivaa. Toivottavasti auttaa kun ajattelee että kohta helpottaa, muistan kyllä itsekin miten turhauttavaa oli kokeilla, liinoja, kapalointeja ja kaikkea mahdollista kun tyttö vaan huusi!
Omat tuntemukset olivat jotakuinkin samaa luokkaa, kun tytär oli tuon ikäinen. Teillä voi kaikenlisäksi olla juuri tiheänimun kausi menossa, joka tekee öistäkin levottomampia kun vauva tilailee lisää maitoa.. Meillä helpotti, kun vauva oli 3 ja puoli kuukautta, eli ehkä teilläkin parin viikon päästä...
Jos vauvasi nukkuu vaunuissa hyvin, niin koita nukuttaa sisällä niihin. Tämä toimii meillä, tytär on jo 1v, mutta nukkuu tälläkin hetkellä rattaissaan eteisessä.
Ja sinussa ei ole mitään vikaa, vauvat itkevät paljon ja ovat tyytymättömiä. Se on vaan elämää. Onhan niitä rauhallisempiakin tapauksia, mutta kyllä meillekin osui tällainen " äänekkäämpi" yksilö, niinkuin lukuisille muillekin.
Toivotan sulle jaksamista, kyllä se aurinkokin vielä paistaa...;)
Meillä vauva 2kk ja4päivää nukahtaa omia aikojaan. Tuttia tarvii muutaman kerran välillä laittaa suuhun mut lutkuttaa sitä vaan sen aikaa kun silmät alkaa lupsuun kiinni. Aikasemmin vuva ei meinannut nukahtaa millään ja ihmeteltiin mistä moinen johtuu. Kannettiin, hetkutettiin, hyssyteltiin, lykittiin vaunuissa (myös sisällä). Monien yritysten jälkeen nukahti tunniksi kerrallaan, huoh! Sitten kerran kuin vahingossa laskin huutavankäärön sohvalle ja ajattelin että huutakoon siinä kun ei mikään muutenkaan auta, Ja ihme, vauva rauhoittui siihen ja hetkenpäästä oli unessa. Siitä eteenpäin kun alkaa unikiukku nostaa päätään niin laitan tutin suuhun ja sänkyyn, vaunuihin tai missä nyt nukkuukin ja nukahtaa omia aikojaan ja nukkuu hyvin. Yöllä syödään kerran, ja nukkuun mennään klo23, syödään 4-5 välillä ja nukutaan 8aan asti aamulla. Niin ja meillä auttaa ilmavaivoihin disflatyl tipat. Että näin meillä, mutta ei välttämättä toimi kaikilla vauvoilla mutta kokeilla kannattaa aina.
Hei!
Äidin ei mun mielestä tarvi -eikä aina pystykään- olla yli-ihminen, joka ei koskaan harmistu. Vaativa vauva on vaativa koko perheelle ja käy voimille. Negatiivisia tuntemuksia saa musta mutista ja hyvä että tekee sen esim. tänne kirjoittamalla eikä pura vauvaan, joka ei vaivoilleen itse mitään voi, tai muihin perheenjäseniin ei-ehkä-harkitulla tavalla. Oma viisikuinen tyttöni nukkui myös puhjenneen pahan ihottuman takia huonosti viime yönä ja olin myös väsynyt ja kiukkuinen alle kahden tunnin välein heräämisiin, jos edes nukuin välissä. Semmoista on välillä. Onneksi kutina ei ole vaivannut nyt päivällä.
Toivottavasti vauvasi vaivat helpottavat pian, että on enemmän mukavia päiviä ja öitä! Voimia, jaksamista, iloisia hetkiä toivotellen, Jolly