Mitä sellaista Tarja on 6vuodessa saanut aikaseksi että sen pitäisi päästä toiselle kaudelle???

On nimitellyt kamujaan johtotehtäviin. Siinä kaikki, ja sillä tuskin ansaitsee toista kautta Suomen presidenttinä.

Muuttunut kaikenlisäksi väsyneen ja kiukkuisen oloiseksi.

Osaa kohdata jokaisessa yhteiskuntaluokassa olevia ihmisiä,tuonut uskoa että meistä matalapalkkaisistakin välitetään ja rummuttanut hyvinvointiyhteiskunnan yhteisvastuullisuuden puolesta,solminut mutkattomia välejä mm.George Bushiin ja paljon muuta.

parissa ketjussa olen kysynyt tätä samaa ja ei tule järkivastausta ei.

mitään tointanut.

Kuusi vuotta sitten äänestin Halosta, mutta en nyt. En ole mikään suuri Niinistö fani, mutta koska Halosella ei näyttöjä ole, on parempi antaa jonkun muun näyttää kykynsä. Ja onhan Niinistöllä ainakin selkeä visio, mitä haluaisi tehdä.

Käytti todella tehokkaasti kuusi vuottaa pedatakseen itselleen paikkoja kaikkialle mistä vaan maksetaan kovat palkat. Siksi sitä ei uusi kausi kiinnostanutkaan.

Mitä konkreettista Sauli Niinistö on koskaan tehnyt työväen tai ylipäänsä kenenkään hyväksi, jotta hän ansaitsisi tulla valituksi Suomen presidentiksi?



Halonen on edustanut Suomea kunnialla maailmalla, vaikuttanut aktiivisesti ihmisiä silpovien maamiinojen kieltämiseen. Puhunut rauhan ja hyvinvoinnin lisäämisen puolesta niin maailmalla kuin kotimaassammekin. Työllistänyt ihmisiä solmimalla hyviä suhteita toisten maiden päämiehiin ja kampanjoimalla suomalaisten tuotteiden viennin edistämisen puolesta. Liputtanut ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja hyvinvointivaltion puolesta. Mitä ihmettä te oikein odotatte presidentin tekevän?

Kertoo jo jotain aikuisen ihmisen kommunikointi- ym. taidoista.

SAULI pressaksi!!!!!!

Tarja ei oo saanu aikaseksi kuin puheita.Tarjaa äänestäkööt he jotka eivät uskalla ottaa riskiä että asioihin saattaisi tulla muutosta.

Eikös Suomi hoida tunnollisesti entiset pressat? Asunto etu ja eläkkeet?

Vierailija:

Tarja ei oo saanu aikaseksi kuin puheita.Tarjaa äänestäkööt he jotka eivät uskalla ottaa riskiä että asioihin saattaisi tulla muutosta.

Tarjan paikka on esim YK:ssa tai muussa kansainvälisessä tehtävässä, joka on tehtävältäänkin tarkoitettu maailman parantamiseen. Suomen presidentillä on parannettavaa ensisijaisesti paljon lähempänäkin.

Vierailija:

Vierailija:

Tarja ei oo saanu aikaseksi kuin puheita.Tarjaa äänestäkööt he jotka eivät uskalla ottaa riskiä että asioihin saattaisi tulla muutosta.

tiedättekö te ihmiset ollenkaan mitkä ovat presidentin tehtävät? Presidentti ei voi yksin muuttaa kaikkia lakeja teitä miellyttäviksi, työllistää kaikkia työttömiä, poistaa juuri teidän verojanne ja ripotella ruusunlehtiä teidän jalkojenne eteen.



Kukaan ei ole vielä sanonut yhtään hyvää asiaa, jonka Niinistö olisi saanut aikaan poliittisella urallaan. Halosen puolesta on tullut argumentteja jo aika liuta. Ilmeisesti Saulin kannattajat eivät itsekään näe omassa ehdokkaassaan mitään hyvää, vaan kykenevät ainoastaan loanheittoon ja toisen ehdokkaan haukkumiseen. :-)

Ihan neuvona. Presidentin tehtävät selvitetään esimerkiksi siellä äänestyslipukkeen takana jos niitä ei muuten jaksa selvittää.

Vierailija:

tiedättekö te ihmiset ollenkaan mitkä ovat presidentin tehtävät? Presidentti ei voi yksin muuttaa kaikkia lakeja teitä miellyttäviksi, työllistää kaikkia työttömiä, poistaa juuri teidän verojanne ja ripotella ruusunlehtiä teidän jalkojenne eteen.

Kukaan ei ole vielä sanonut yhtään hyvää asiaa, jonka Niinistö olisi saanut aikaan poliittisella urallaan. Halosen puolesta on tullut argumentteja jo aika liuta. Ilmeisesti Saulin kannattajat eivät itsekään näe omassa ehdokkaassaan mitään hyvää, vaan kykenevät ainoastaan loanheittoon ja toisen ehdokkaan haukkumiseen. :-)

Äänestäkää vaan niinistöä niin kallistuu takuuvarmasti päivähoito ja muut palvelut, kun ajaa vaan markkinataloutta!!!!!!Valtionvarainministerinä ei ainakaan hyvää saanut aikaiseksi

Ei se presidentti paljon muuta voi tehdä kuin puhua. :-) Politiikka on paljolti puhumista. :-D

4. Presidentin tehtävät



Tasavallan presidentin tehtävät ja toimivalta on määritelty suoraan perustuslaissa. Perustuslaissa määriteltyjen tehtävien lisäksi presidentti hoitaa hänelle muussa laissa erikseen säädetyt tehtävät.







4.1. Hallitusvallan käyttö



Suomen 1.3.2000 voimaan tulleen perustuslain mukaan hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tämä periaate heijastuu perustuslain muissa, presidentin tehtäviä ja valtaoikeuksia koskevissa säännöksissä: lainsäädäntö-, asetus- ja nimitysvallan käyttö jne. Hallitusvallan käytön piiriin kuuluvien asioiden määrä on kasvanut voimakkaasti vuoden 1919 hallitusmuodon säätämisajankohdan tilanteeseen verrattuna ja ylimmän toimeenpanovallan painopiste on siirtynyt enemmän valtioneuvoston suuntaan. EU-jäsenyys on osaltaan vienyt kehitystä samaan suuntaan.







4.2. Ennenaikaisten eduskuntavaalien määrääminen



Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta ja eduskuntaryhmiä kuultuaan määrätä ennenaikaiset kansanedustajain vaalit toimitettaviksi. Uusi eduskunta valitaan normaaliksi neljän vuoden vaalikaudeksi. Eduskunta voi itse päättää, milloin se lopettaa istuntonsa ennen vaaleja. Vuosina 1919 - 1991 presidentin toimivaltaa uusien vaalien määräämiseen ei ollut mitenkään rajoitettu: presidentillä oli oikeus, jos hän havaitsi sen tarpeelliseksi, määrätä uudet vaalit toimitettaviksi. Presidentti on määrännyt ennenaikaiset kansanedustajien vaalit toimitettavaksi seitsemän kertaa: 1924 (Ståhlberg); 1929 ja 1930 (Relander); 1953 (Paasikivi); 1961, 1971 ja 1975 (Kekkonen).







4.3. Valtioneuvoston jäsenten nimittäminen ja vapauttaminen tehtävistään



Pääministeri ja tarvittava määrä muita ministereitä (valtioneuvoston jäsenet) muodostavat valtioneuvoston, jota tavanomaisesti kutsutaan myös hallitukseksi tai ministeristöksi. Valtioneuvoston jäsenten tulee olla rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia ja nauttia eduskunnan luottamusta. Vaatimus syntyperäisestä Suomen kansalaisuudesta poistettiin 1991.



Eduskuntavaalien jälkeen tai hallituksen muutoin erottua tasavallan presidentti ilmoittaa eduskunnalle pääministeriehdokkaan eduskuntaryhmien neuvottelujen tuloksen perusteella ja eduskunnan puhemiestä kuultuaan. Eduskunta valitsee tämän jälkeen pääministerin, jonka presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti. Valtioneuvostoa muodostettaessa ja sen kokoonpanon merkittävästi muuttuessa eduskunnan on oltava koolla.



Uusi hallitus nimitetään presidentin esittelyssä, jossa presidentti ensin vapauttaa edellisen hallituksen tehtävistään ja sitten välittömästi nimittää uuden hallituksen jäsenet tehtäviinsä.



Presidentti voi vapauttaa koko ministeristön tehtävistään pääministerin esitettyä hallituksen eronpyynnön tai yksittäisen ministerin tämän omasta pyynnöstä tai pääministerin aloitteesta. Hallitus pyytää eroa aina eduskuntavaalien jälkeen. Muuna ajankohtana eronpyyntö voi johtua eduskunnan ilmaisemasta epäluottamuksesta tai hallitusyhteistyön jatkumisedellytysten päättymisestä. Enemmistöhallitus on Suomessa aina edellyttänyt useamman puolueen hallitusyhteistyötä, koska millään puolueella ei ole yksinään ollut enemmistöä eduskunnassa (yli sataa kansanedustajaa 200:sta). Presidentin tulee vapauttaa hallitus tai yksittäinen ministeri tehtävistään ilman eronpyyntöä tai pääministerin aloitetta eduskunnan ilmaistua, ettei hallitus tai asianomainen ministeri nauti eduskunnan luottamusta.





Alkuun







4.4. Kansainväliset suhteet



Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja päättää Suomen suhteista ulkovaltoihin ja toiminnasta kansainvälisissä järjestöissä tai neuvotteluissa. Eduskunta hyväksyy sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka vaikuttavat lainsäädäntöön tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka joiden saattamista eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslaki muutoin edellyttää. Eduskunta osallistuu myös Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun, josta vastaa valtioneuvosto. Kansainvälisten sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Muilta osin kansainväliset sopimukset saatetaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.



Presidentti tekee kaikki merkittävät ulkopoliittiset ratkaisunsa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja valtioneuvoston valmistelusta. Presidentti päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta, aloitteista ja Suomen edustajien toimintaohjeista kaikissa periaatteellisesti tai muuten merkittävissä kysymyksissä; valtioiden tunnustamisesta; diplomaattisuhteiden solmimisesta tai katkaisemisesta; diplomaattisista edustustoista; kansainvälisiin järjestöihin liittymisestä tai niistä eroamisesta; valtuuskunnista kansainvälisiin neuvotteluihin; sekä kansainvälisten velvoitteiden allekirjoittamisesta, ratifioinnista ja voimaansaattamisesta (muilta kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten osalta). Presidentti nimittää tai määrää tehtävään ulkoasiainhallinnon ylimmät virkamiehet ja Suomen diplomaattisten edustustojen päälliköt (suurlähettiläät). Presidentti ottaa vastaan Suomeen nimitettyjen (akkreditoitujen) toisten valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen diplomaattisten edustajien valtuuskirjeet.



Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.







4.5. Lainsäädäntöasiat



Perustuslain mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Lain säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä taikka kansanedustajan lakialoitteella, joka voidaan tehdä eduskunnan ollessa koolla. Presidentti antaa eduskunnalle hallituksen esitykset (HE) lakiehdotuksineen. Eduskunnassa lakialoitteen voi tehdä kansanedustaja yksin tai useampi kansanedustaja yhdessä. Presidentti voi myös peruuttaa HE:n, jonka käsittely eduskunnassa on kesken. Eduskunta käsittelee HE:n tai lakialoitteen ja päättää ehdotuksen lopullisesta sisällöstä.



Presidentin antamat HE:t valmistelee ja esittelee presidentille eduskunnalle antamista varten asianomainen ministeriö ja ministeri. Ennen presidentin esittelyä valtioneuvosto (hallitus) yleisistunnossaan hyväksyy osaltaan HE:n sisällön. HE:n peruuttaminen ja eduskunnan hyväksymän lain vahvistaminen esitellään samalla tavalla.



Tasavallan presidentti päättää HE:n sisällöstä ja lakien vahvistamisesta valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Jos presidentti ei päätä asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen mukaisesti, asia palautuu valtioneuvoston valmisteltavaksi. Tämän jälkeen HE:n antamisesta ja peruuttamisesta päätetään valtioneuvoston uuden ratkaisuehdotuksen mukaisesti.



Eduskunnan hyväksymä laki on esiteltävä tasavallan presidentin vahvistettavaksi. Presidentin on päätettävä lain vahvistamisesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun laki on toimitettu vahvistettavaksi. Presidentti voi hankkia laista lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennen vahvistamista.



Jollei presidentti vahvista lakia, se palautuu eduskunnan käsiteltäväksi. Laki on hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana tai hylättävä eduskunnan täysistunnossa yhden käsittelyn asiana äänten enemmistöllä. Näin hyväksytty laki tulee voimaan ilman vahvistusta. Lain katsotaan rauenneen, jos eduskunta ei ole sitä uudestaan hyväksynyt. Laki otetaan viipymättä uudelleen käsiteltäväksi eduskunnassa, jos tasavallan presidentti ei ole säädetyn määräajan kuluessa vahvistanut sitä. Laki, joka vahvistetaan tai tulee voimaan ilman vahvistusta, on tasavallan presidentin allekirjoitettava ja asianomaisen ministerin varmennettava.



Lainsäädäntöasioissa presidentti on siten viime kädessä sidottu valtioneuvoston kantaan lakien vahvistamispäätöstä lukuunottamatta.



Tasavallan presidentin kanslia ei hoida lainsäädäntöasiain valmisteluun, esittelyyn tai vahvistamiseen liittyviä tehtäviä eikä siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa asianomaiselle ministeriölle tai, ellei se ole tiedossa, valtioneuvoston kanslian tiedotusyksikölle.



Tasavallan presidentti jätti 13.7.2001 valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta poiketen eduskunnan 20.6.2001 hyväksymän arpajaislainsäädännön toistaiseksi vahvistamatta ja päätti pyytää niistä korkeimman oikeuden lausunnon (HE 197/1999 vp, HE 65/2001 vp ja HE 75/2001 vp). Tasavallan presidentti jätti 7.9.2001 valtioneuvoston uuden ratkaisuehdotuksen mukaisesti lait vahvistamatta korkeimman oikeuden katsottua 29.8.2001, että arpajaislain 5 §:n 2 ja 3 momentin säännökset ovat ristiriidassa Ahvenanmaan itsehallintolain kanssa. Eduskunta hyväksyi 26.10.2001 lait tulemaan voimaan ilman presidentin vahvistusta. Eduskunnan toivomuksen mukaisesti hallitus antoi 23.11.2001 esityksen arpajaislain 5 §:n säännösten kumoamista. Eduskunta hyväksyi esityksen 5.12.2001 ja laki arpajaislain 5 §:n 2 ja 3 momentin kumoamisesta (1344/2001) vahvistettiin 21.12.2001 ja tuli voimaan 1.1.2002.







Alkuun







Kirkkolaki



Perustuslain 76 §:n mukaan kirkkolaissa säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta. Kirkkolain säätämisjärjestyksestä ja kirkkolakia koskevasta aloiteoikeudesta on voimassa, mitä niistä kirkkolaissa erikseen säädetään. Kirkkolain [1054/1993] 2 luvun 2 §:n mukaan kirkolla on yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia kaikesta, mikä koskee ainoastaan kirkon omia asioita, sekä kirkkolain muuttamista ja kumoamista. Kirkon ehdotuksen tekee kirkolliskokous. Kirkolliskokouksen ehdotuksen tutkiminen ja vahvistaminen on tasavallan presidentin ja eduskunnan tehtävä. Kirkolliskokouksella on myös oikeus tehdä esityksiä kirkkoa koskevasta muusta lainsäädännöstä. Kirkolliskokouksella on siten yksinomainen aloiteoikeus kirkkolain säätämisessä. Presidentti, hallitus tai eduskunta eivät voi muuttaa kirkolliskokouksen esitystä, vaan se on sellaisenaan joko hyväksyttävä tai hylättävä. 1.1.1994 alkaen ns. hengelliset asiat päätetään kirkon omissa elimissä eikä niistä enää säädetä kirkkolailla. Kirkon hallinnosta ja toiminnasta säädetään tarkemmin kirkolliskokouksen hyväksymässä kirkkojärjestyksessä







4.6. Asetukset



Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Kaikissa tapauksissa asetukset valmistee ja esittelee asianomainen ministeriö ja ministeri.



Tasavallan presidentin kanslia ei hoida asetusten valmisteluun ja esittelyyn liittyviä tehtäviä eikä siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa asianomaiselle ministeriölle tai, ellei se ole tiedossa, valtioneuvoston kanslian tiedotusyksikölle.







4.7. Virkanimitykset



Tasavallan presidentin nimitystoimivallasta on säädetty suoraan perustuslaissa tai se perustuu muun lain säännökseen. Tasavallan presidentti nimittää: presidentin kanslian kansliapäällikön ja esittelijät; oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin; valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän; ministeriön valtiosihteerin ja kansliapäällikön; ulkoasiainministeriön valtiosihteerin, alivaltiosihteerin ja edustustojen tarkastajan sekä edustustojen päälliköt; keskusvirastojen päälliköt; Suomen Pankin pääjohtajan ja muut johtokunnan jäsenet; maaherrat; sekä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen upseerit. Tasavallan presidentti voi myös irtisanoa, kun siihen on syytä, seuraavat virkamiehet:



valtioneuvoston oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri;



puolustusvoimain komentaja;



ministeriön kansliapäällikkö, valtiosihteeri ja alivaltiosihteeri.



Tasavallan presidentti nimittää lisäksi: korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit ja jäsenet; hovioikeuksien presidentit ja jäsenet sekä muut vakinaiset tuomarit siten kuin laissa erikseen säädetään.



Presidentti päättää nimityksistä presidentin esittelyssä valtioneuvoston virkaehdotuksen tai virkaesityksen perusteella. Virkaehdotuksen perusteella presidentti nimittää jonkun kolmesta nimetystä ehdokkaasta. Virkaesityksestä päätettävässä nimityksessä presidentti voi nimittää joko nimetyn ehdokkaan tai muun virkakelpoisen ja virkaan ilmoittautuneen henkilön.



Tasavallan presidentin kanslia ei hoida virkanimitysten valmisteluun tai esittelyyn liittyviä tehtäviä eikä siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa asianomaiselle ministeriölle tai, ellei se ole tiedossa, valtioneuvoston kanslian tiedotusyksikölle.







Alkuun







4.8. Puolustusvoimien ylipäällikkö (vrt. 6.2. kohta)



Tasavallan presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö, mutta voi luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle. Presidentti nimittää upseerit ja päättää puolustusvoimien liikekannallepanosta. Jollei eduskunta liikekannallepanosta päätettäessä ole kokoontuneena, se on heti kutsuttava koolle. Ylipäällikkyyden luovuttaminen on poikkeus periaatteesta, että presidentti ei voi luovuttaa tehtäviään muiden hoidettavaksi. Ennen 1.3.2000 presidentti saattoi luovuttaa ylipäällikkyyden vain sodan aikana. Vuosina 1939 ¿ 1944 puolustusvoimien ylipäällikkyys oli siirrettynä marsalkka C-G E Mannerheimille, joka toimi sen jälkeen myös tasavallan presidenttinä 1944 ¿ 1946.



Presidentti päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista. Lisäksi presidentti päättää muista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista. Presidentti päättää myös sotilaallisista nimitysasioista ja sotilasarvoon ylentämisestä.



Tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista puolustusvoimain komentajan esittelystä pääministerin ja puolustusministerin myötävaikutuksella ns. kabinettiesittelyssä pääsääntöisesti valtioneuvoston ulkopuolella. Puolustusministerillä on läsnäolovelvollisuus ja pääministerillä läsnäolo- ja puheoikeus kabinettiesittelyssä. Presidentti voi omasta aloitteestaan tai puolustusministerin esityksestä siirtää kabinettiesittelyssä olevan asian ratkaistavakseen valtioneuvostossa, jossa asian esittelee puolustusministeri. Valtioneuvostossa presidentti tekee päätöksensä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Puolustusvoimain komentajalla on läsnäolo- ja puheoikeus sellaisessa presidentin esittelyssä.



Sotilaallisista nimitysasioista presidentti päättää puolustusvoimain komentajan kabinettiesittelyssä puolustusministerin myötävaikutuksella. Puolustusministerillä on läsnäolo- ja puheoikeus sellaisessa kabinettiesittelyssä. Kabinettiesittelyssä ratkaistaan everstien ja alempien upseerien nimitys- ja tehtäväänmääräämisasiat, mutta puolustusvoimain komentajan, pääesikunnan päällikön, kenraalin, amiraalin, puolustusvoimien pääinsinöörin, puolustusvoimien ylilääkärin ja kenttäpiispan presidentti nimittää virkaan ja määrää tehtävään puolustusministerin esittelystä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Samassa järjestyksessä presidentti määrää puolustusvoimien upseerin tai erikoisupseerin sotilasasiamiehen, apulaissotilasasiamiehen ja sotilasedustajan tehtävään sekä näitä vastaavaan kansainväliseen tehtävään.



Tasavallan presidentti tekee päätökset rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioissa sisäasiainministerin esittelystä valtioneuvoston ulkopuolella. Päätökset varmentaa sisäasiainministeri. Asiaa esiteltäessä pääministerillä on oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä siitä. Kabinettiesittelyssä ratkaistaan everstien ja alempien upseerien nimitys- ja tehtäväänmääräämisasiat, mutta ylemmät upseerit sekä rajavartiolaitoksen päällikön ja apulaispäällikön presidentti nimittää virkaan ja määrää tehtävään puolustusministerin esittelystä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Presidentti voi omasta aloitteestaan tai sisäasiainministerin esityksestä siirtää kabinettiesittelyssä olevan sotilaskäskyasian ratkaistavakseen valtioneuvostossa, jossa asian esittelee sisäasiainministeri. Valtioneuvostossa presidentti tekee päätöksensä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta.







4.9. Tasavallan presidentin valtuudet poikkeusoloissa



Vuoden 1930 sotatilalain mukaan presidentti päätti sotatilan julistamisesta ja sen lakkaamisesta (Suomi oli lain mukaisessa sotatilassa 30.11.1939 ¿ 26.9.1947). Sotatilalain aikana presidentti saattoi asetuksella päättää mm: tiedotusvälineiden sensuurista; viestinnän valvonnasta; kokous-, liikkumis- ja oleskeluvapauden rajoituksista; ja yleisestä työvelvollisuudesta. Presidentti saattoi asetuksella antaa valtioneuvostolle taloudelliset säännöstelyvaltuudet poikkeuksellisissa oloissa väestön toimeentulon ja maan talouselämän turvaamisesta poikkeuksellisissa oloissa annetun lain nojalla.



Poikkeuksellisten olojen valtuuslait eli valmiuslainsäädäntö uudistettiin 1.9.1991 alkaen, jolloin tulivat voimaan valmiuslaki (1080/91) ja puolustustilalaki (1083/91).



Valmiuslain tarkoituksena on poikkeusoloissa turvata väestön toimeentulo ja maan talouselämä; ylläpitää oikeusjärjestystä ja perusoikeuksia; sekä turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. Puolustustilan aikana sovelletaan valmiuslakia vain siltä osin kuin puolustustilalaissa ei sodan varalta ole toisin säädetty. Poikkeusolojen vallitessa presidentti voi asetuksella oikeuttaa valtioneuvoston käyttämään poikkeusvaltuuksia enintään vuoden ajaksi kerrallaan. Asetus on saatettava eduskunnan hyväksyttäväksi.



Puolustustilalain mukaan valtiollisen itsenäisyyden turvaamiseksi ja oikeusjärjestyksen ylläpitämiseksi voidaan valtakunnan puolustusta tehostaa ja sen turvallisuutta lujittaa perustuslain 23 §:ssä tarkoitetuissa poikkeuksellisissa oloissa saattamalla voimaan puolustustila, jos valmiuslaissa säädetyt toimivaltuudet eivät siihen riitä (toissijaisuus valmiuslakiin verrattuna). Presidentti saattaa puolustustilan voimaan asetuksella ensin enintään kolmeksi kuukaudeksi. Puolustustilaa voidaan tarvittaessa jatkaa enintään vuoden ajaksi kerrallaan. Puolustustila voidaan saattaa voimaan myös alueellisesti rajoitettuna. Asetus on saatettava eduskunnan hyväksyttäväksi.







Alkuun







5. Tasavallan presidentin muut tehtävät



5.1. Armahdusasiat



Tasavallan presidentti voi yksittäisessä tapauksessa saatuaan lausunnon korkeimmalta oikeudelta armahtaa tuomioistuimen määräämästä rangaistuksesta tai muusta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta joko kokonaan tai osittain. Yleisestä armahduksesta on säädettävä lailla. Armahdus voi kohdistua vain rikoksen johdosta tuomittuun seuraamukseen (sakko, vankeus, menettämisseuraamus). Presidentti ei voi armahtaa tai vapauttaa julkis- tai yksityisoikeudellisesta velvoitteesta kuten verosta, elatusmaksusta tai velkasitoumuksista kuten pankkilainasta. Armahtaminen on mahdollista vasta kun tuomio on lainvoimainen. Armonanomuksen voi tehdä kuka tahansa eikä armahtaminen edellytä armahdettavan suostumusta.



Oikeusministeriö valmistelee armahdusasiat ja oikeusministeri esittelee ne presidentille valtioneuvostossa. Oikeusministeriö hankkii armonanomuksista tarpeelliset selvitykset ja lausunnot, ml. korkeimman oikeuden lausunnon, joka on armahduksen myöntämisen muodollinen edellytys.



Tasavallan presidentin kanslia ei käsittele armahdusasioita. Armonanomukset, jotka saapuvat kansliaan, toimitetaan välittömästi oikeusministeriöön valmisteltavaksi. Kanslia ei siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa oikeusministeriöön armahdusasiain esittelijälle.







5.2. Arvonimiasiat



Tasavallan presidentti päättää arvonimien myöntämisestä pääministerin esityksestä valtioneuvostossa yleensä kahdesti vuodessa. Arvonimilautakunta, joka toimii valtioneuvoston kanslian yhteydessä pääministerin puheenjohdolla, valmistelee arvonimianomukset presidentille esiteltäväksi. Leimaverolaissa säädetään arvonimen myöntämisestä kannettavan leimaveron vähimmäis- ja enimmäismäärät, joiden puitteissa valtioneuvosto määrittelee myönnettävät arvonimet ja niiden leimaveron.



Tasavallan presidentin kanslia ei käsittele arvonimiasioita. Arvonimianomukset, jotka saapuvat kansliaan, toimitetaan valtioneuvoston kansliaan arvonimilautakunnan valmisteltavaksi. Kanslia ei siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin, vaan tiedustelut tulee osoittaa arvonimilautakunnan sihteerille valtioneuvoston kansliassa.







5.3. Erivapausasiat



Tasavallan presidentillä on aikaisemmin ollut toimivaltaa myöntää poikkeuksia lakien säännöksistä tapauksissa, joissa sellainen erivapausvalta on asianomaisessa laissa myönnetty. Lainsäädäntöön aikanaan sisältyneet presidentin valtuudet erivapauden myöntämiseen on pääosin kumottu, mm. avioliiton solmimista koskevien erivapauksien myöntäminen on siirretty oikeusministeriölle. Tasavallan presidentin kanslia ei käsittele erivapausasioita eikä voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa oikeusministeriölle tai muulle toimivaltaiselle ministeriölle.







5.4. Kansalaisuusasiat



Kansalaisuusasiat eivät 15.8.1998 lukien ole kuuluneet tasavallan presidentin tehtäviin eikä toimivaltaan. Kansalaisuusasiat ratkaisee ulkomaalaisvirasto (kts. Suomen säädöskokoelma 480 - 482/1998).





Alkuun







5.5. Kunniamerkkiasiat



Tasavallan presidentti myöntää Suomen Valkoisen Ruusun (SVR), Suomen Leijonan (SL) ja Vapaudenristin (VR) ritarikuntien kunniamerkkejä ja mitaleja ritarikuntien hallitusten esityksestä Suomen kansalaisille ja ulkomaalaisille sekä virka-ansiomerkin tai hengenpelastusmitalin erikseen säädetyssä järjestyksessä.



Presidentti päättää Suomen Valkoisen Ruusun, Suomen Leijonan ja Vapaudenristin ritarikuntien kunniamerkkien ja mitalien myöntämisestä näiden ritarikuntien suurmestarina [Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ohjesääntö 16.3.1919; asetus Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisesta 11.9.1942/747; asetus Vapaudenristin ritarikunnasta 18.9.1944/550; ja määräykset Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkien antamisesta 7.9.1945]. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ja Suomen Leijonan ritarikunnan yhteinen hallitus tai Vapaudenristin ritarikunnan hallitus tekevät aloitteita kunniamerkin myöntämisestä sekä valmistelevat ja esittelevät kunniamerkkiesitykset suurmestarille valtioneuvoston ulkopuolella.



Kunniamerkkiesityksen voi tehdä suoraan ritarikuntien hallitukselle eduskunnan puhemies, valtioneuvoston jäsen ja oikeuskansleri sekä sotilashenkilöiden osalta puolustusvoimain komentaja. Asianomaisen ministeriön välityksellä kunniamerkkiesityksen voi tehdä korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden ja hovioikeuksien presidentti (oikeusministeriö); arkkipiispa, piispat ja Helsingin yliopiston kansleri (opetusministeriö); maaherrat, keskusvirastojen päälliköt ja vastaavat viranomaiset sekä eri laitokset ja järjestöt.



Kunniamerkkiesityksen ansioituneelle äidille teki aikaisemmin Väestöliitto sosiaali- ja terveysministerin välityksellä. Väestöliitto luopui tästä tehtävästä 1992. Äitienpäiväkunniamerkkien myöntämistä jatketaan siten, että lääninhallitukset tekevät kunniamerkkiesitykset sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriö laatii oman esityksensä ritarikuntien hallitukselle, joka valmistelee esityksen äideille myönnettävistä kunniamerkeistä presidentille. Suomen kansalaisille myönnetään kunniamerkkejä kahdesti vuodessa: itsenäisyyspäivänä (6.12.) ja sotilashenkilöille puolustusvoimien lippujuhlapäivänä (4.6.). Ulkomaalaisille myönnettävistä kunniamerkeistä päätetään tarvittaessa erikseen.



Kunniamerkin tai mitalin juhlallisen luovutuksen saajalle järjestää tavallisesti kunniamerkkiesityksen tehnyt viranomainen. Ansioituneille äideille myönnetyt kunniamerkit luovuttaa sosiaali- ja terveysministeri äitienpäivänä valtioneuvoston juhlahuoneistossa tai säätytalolla järjestämässään tilaisuudessa, jota presidentti puolisoineen on yleensä kunnioittanut läsnäolollaan. Kunniamerkin tai mitalin saaja suorittaa kunniamerkin luokan mukaan porrastetun lunastusmaksun merkkien valmistuskustannusten ja ritarikuntien muiden menojen kattamiseen.



Tasavallan presidentti voi antaa valtion virka-ansiomerkin asianomaisen virkamiehen hakemuksesta tai hänen työnantajansa esityksestä. Virkamiehen on toimitettava hakemuksensa syyskuun 1. päivään mennessä työnantajalleen, joka lähettää sen ja mahdolliset omat esityksensä valtion virka-ansiomerkkitoimikunnalle lokakuun 1. päivään mennessä. Toimikunta valmistelee oman esityksensä marraskuun 25. päivään mennessä. Valtiovarainministeri esittelee esityksen presidentille valtioneuvostossa. Merkki ja omistuskirja annetaan maksutta. Virka-ansiomerkki voidaan myöntää virkamiehelle, joka on ollut vähintään 30 vuotta päätoimisesti valtion palveluksessa.



Tasavallan presidentti voi myöntää hengenpelastusmitalin. Ehdotus mitalin myöntämisestä yksityishenkilölle on tehtävä kirjallisesti lääninhallitukselle läänissä, jonka alueella hengenpelastustapahtuma on sattunut. Ehdotus mitalin myöntämisestä yhteisölle tehdään sisäasiainministeriölle. Lääninhallitus selvittää tapahtuman ja tekee siitä mitaliesityksen sisäasiainministeriölle. Ministeriön yhteydessä toimiva hengenpelastusmitalilautakunta antaa esityksestä lausunnon. Ministeriö valmistelee esityksen mitalien myöntämisestä, jonka sisäasiainministeri esittelee presidentille valtioneuvostossa yleensä kerran vuodessa. Mitali ja omistuskirja annetaan maksutta.



Tasavallan presidentin kanslia ei hoida kunniamerkkien, virka-ansiomerkkien tai hengenpelastusmitalien myöntämiseen liittyviä tehtäviä eikä voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Anomukset, esitykset, hakemukset ja tiedustelut tulee osoittaa kussakin tapauksessa toimivaltaiselle taholle: asianomaiselle ministeriölle tai lääninhallitukselle taikka ritarikuntien kanslialle. Presidentille suoraan saapuneet anomukset tai hakemukset palautetaan lähettäjälle.



Kunniamerkin kantolupa: Tasavallan presidentti ratkaisi ulkomaisen kunniamerkin kantolupaa koskevat hakemukset ennen 1.1.1990 voimaan tullutta lakia [792/89], jolla kumottiin rikoslain 40 luvun 11 §. Tämän säännöksen mukaan virkamies ei saanut ilman presidentin lupaa kantaa ulkomaista kunniamerkkiä. Vuoden alusta 1990 alkaen lupaa ulkomaisen kunniamerkin kantamiseen ei siten ole tarvittu eikä sellaisia hakemuksia enää käsitellä.







5.6. Tiedonsaantioikeus



Tasavallan presidentin kansliasta annetun lain mukaan viranomaisen tai virkamiehen on pyynnöstä annettava tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen on toimivaltainen. Virka-avulla tarkoitetaan muun muassa tietojen tai muiden selvitysten ja viranomaissuoritteiden antamista sekä sellaisia muita toimenpiteitä ja tehtäviä, jotka muutoin ovat tarpeellisia presidentintoimen hoidon kannalta.







5.7. Ahvenanmaan asiat



Tasavallan presidentti nimittää Ahvenanmaan maaherran sovittuaan siitä maakuntapäivien puhemiehen kanssa tai viidestä maakuntapäivien ehdolle asettamasta henkilöstä. Presidentti voi avata ja päättää maakuntapäivien istuntokauden, mutta on yleensä antanut tehtävän maaherralle. Vuonna 1998 presidentti Ahtisaari avasi poikkeuksellisesti maakuntapäivät. Presidentti voi antaa maakuntapäiville esityksiä ja tiedonantoja sekä puhemiehen kanssa neuvoteltuaan hajottaa maakuntapäivät ja määrätä uudet vaalit toimitettavaksi. Maakuntalait esitellään presidentin vahvistettavaksi valtioneuvostossa ja hänellä on oikeus määrätä maakuntalaki raukeamaan. Presidentin päätökset valmistelee ja esittelee oikeusministeriö ja oikeusministeri. Presidentti vierailee vuosittain Ahvenanmaalla ja kutsuu maakunnan edustajat itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle.





Alkuun







6. Päätöksenteko



6.1. Presidentin esittely



Presidentti tekee päätöksensä valtioneuvostossa sen ministerin esittelystä, jonka toimialaan asia kuuluu eli ns. presidentin esittelyssä, joka pidetään yleensä perjantaisin klo 11. Presidentin esittelyssä tehty päätös ilmenee toimituskirjasta (hallituksen esitys, laki tai asetus, avoin kirje, nimityskirja tms.), jonka presidentti allekirjoittaa ja asian esitellyt ministeri varmentaa. Valtioneuvosto panee täytäntöön presidentin päätökset.



Tasavallan presidentti tekee päätöksensä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Jos presidentti ei päätä asiasta ratkaisuehdotuksen mukaisesti, asia palautuu valtioneuvoston valmisteltavaksi. Hallituksen esityksen antamisesta ja peruuttamisesta päätetään tämän jälkeen valtioneuvoston uuden ratkaisuehdotuksen mukaisesti, mutta muun asian toisessa esittelyssä presidentti voi tehdä valtioneuvoston kannasta poikkeavan päätöksen.



Tasavallan presidentti ei hyväksynyt 22.9.2000 valtioneuvoston ratkaisuehdotusta nimittää alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm ja kansanedustaja Mauri Pekkarinen Suomen Pankin johtokunnan jäseniksi. Samana päivänä järjestetyssä uudessa esittelyssä presidentti nimitti valtioneuvoston uuden ratkaisuehdotuksen mukaisesti Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi VTT Sinikka Salon.



Tasavallan presidentti ei hyväksynyt 30.11.2001 valtioneuvoston ratkaisuehdotusta nimittää kansanedustaja Esko Aho ja kansanedustaja Ilkka Kanerva Suomen Pankin johtokunnan jäseniksi. Samana päivänä järjestetyssä uudessa esittelyssä presidentti nimitti valtioneuvoston uuden ratkaisuehdotuksen mukaisesti VT, KTM Pentti Hakkaraisen Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi.



Presidentti päättää kuitenkin ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta:



1) valtioneuvoston ja sen jäsenen nimittämisestä sekä eron myöntämisestä valtioneuvostolle tai sen jäsenelle;



2) ennenaikaisten eduskuntavaalien määräämisestä;



3) armahduksesta sekä sellaisista muista laissa erikseen säädetyistä asioista, jotka koskevat yksityistä henkilöä tai jotka sisältönsä vuoksi eivät edellytä valtioneuvoston yleisistunnon käsittelyä;



4) Ahvenanmaan itsehallintolaissa tarkoitetuista muista kuin maakunnan taloutta koskevista asioista; sekä



5) valtioneuvostossa ratkaistavissa sotilaskäskyasioissa ja presidentin kansliaa koskevissa asioissa.



Asianomainen ministeri esittelee asian presidentin päätettäväksi. Valtioneuvoston kokoonpanon muutoksen, joka koskee koko valtioneuvostoa, esittelee kuitenkin valtioneuvoston asianomainen esittelijä.



Ennen esittelyä presidentin päätökset tulee valmistella asianomaisessa ministeriössä. Tasavallan presidentin tehdessä päätöksiä valtioneuvostossa tulee vähintään viiden ministerin ottaa osaa käsittelyyn ja oikeuskanslerin olla läsnä. Presidentin esittely on presidentin pääsääntöinen päätöksentekotapa. Ainoat poikkeukset ovat kabinettiesittelyssä ratkaistavat asiat sekä tosiasiallinen päätöksenteko asioiden valmistelun vireille panossa ja valmistelun aikana.





Alkuun







6.2. Kabinettiesittely (vrt. 4.8. - kohta)



Presidentti ratkaisee sotilaskäskyasiat ja sotilaalliset nimitysasiat puolustusvoimain komentajan sekä rajavartiolaitosta koskevat asiat sisäasianministerin esittelystä pääsääntöisesti ilman valtioneuvoston myötävaikutusta.



Tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista puolustusvoimain komentajan esittelystä pääministerin ja puolustusministerin myötävaikutuksella ns. kabinettiesittelyssä pääsääntöisesti valtioneuvoston ulkopuolella. Puolustusministerillä on läsnäolovelvollisuus ja pääministerillä läsnäolo- ja puheoikeus kabinettiesittelyssä. Presidentti voi omasta aloitteestaan tai puolustusministerin esityksestä siirtää kabinettiesittelyssä olevan asian ratkaistavakseen valtioneuvostossa, jossa asian esittelee puolustusministeri. Valtioneuvostossa presidentti tekee päätöksensä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Puolustusvoimain komentajalla on läsnäolo- ja puheoikeus sellaisessa presidentin esittelyssä.



Sotilaallisista nimitysasioista presidentti päättää puolustusvoimain komentajan kabinettiesittelyssä puolustusministerin myötävaikutuksella. Puolustusministerillä on läsnäolo- ja puheoikeus sellaisessa kabinettiesittelyssä. Kabinettiesittelyssä ratkaistaan everstien ja alempien upseerien nimitys- ja tehtävään määräämisasiat, mutta puolustusvoimain komentajan, pääesikunnan päällikön, kenraalin, amiraalin, puolustusvoimien pääinsinöörin, puolustusvoimien ylilääkärin ja kenttäpiispan presidentti nimittää virkaan ja määrää tehtävään puolustusministerin esityksestä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Samassa järjestyksessä presidentti määrää puolustusvoimien upseerin tai erikoisupseerin sotilasasiamiehen, apulaissotilasasiamiehen ja sotilasedustajan tehtävään sekä näitä vastaavaan kansainväliseen tehtävään.



Tasavallan presidentti tekee päätökset rajavartiolaitoksen sotilaskäsky- ja nimitysasioissa sisäasiainministerin esittelystä valtioneuvoston ulkopuolella. Päätökset varmentaa sisäasiainministeri. Asiaa esiteltäessä pääministerillä on oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä siitä. Kabinettiesittelyssä ratkaistaan everstien ja alempien upseerien nimitys- ja tehtäväänmääräämisasiat, mutta ylemmät upseerit sekä rajavartiolaitoksen päällikön ja apulaispäällikön presidentti nimittää virkaan ja määrää tehtävään puolustusministerin esittelystä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Presidentti voi omasta aloitteestaan tai sisäasiainministerin esityksestä siirtää kabinettiesittelyssä olevan sotilaskäskyasian ratkaistavakseen valtioneuvostossa, jossa asian esittelee sisäasiainministeri. Valtioneuvostossa presidentti tekee päätöksensä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta.







6.3. Muut ratkaisut



Myös tasavallan presidentin tosiasiallinen päätöksenteko asioiden valmistelun vireillepanossa ja valmistelun aikana on sidottu valtioneuvoston myötävaikutukseen, jos kysymyksessä ole merkittävä ulkopoliittinen päätös tai toimi (puhe, kirje, kutsun lähettäminen tai vastaanottaminen), mutta päätöksenteko tapahtuu vapaamuotoisesti. Valtioneuvoston myötävaikutus presidentin muissa ulkopoliittisissa päätöksissä ja toimissa, joista ei päätetä presidentin esittelyssä, voi tapahtua ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, muussa vapaamuotoisessa neuvottelussa tai keskustelussa pääministerin ja/tai yhden tai useamman muun ministerin kanssa. Merkittävissä ja laajakantoisissa asioissa myötävaikutus voi edellyttää keskustelua koko valtioneuvoston kanssa, mutta pääsääntöisesti riittää asian käsittely ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (UTVA) tai yhteydenpito pääministeriin ja/tai asianomaiseen ministeriin - useimmissa tapauksissa ulkoasiainministeriin. Tällä tavoin presidentti päättää esim. valtiovierailuista ja virallisista vierailuista, jotka hän tekee ulkomaille tai jotka hänen kutsustaan toinen valtionpäämies tekee Suomeen, sekä osallistumisestaan Eurooppa-neuvoston kokouksiin (Euroopan unionin valtion- tai hallitusten päämiesten kokous, joka yleensä pidetään kesä- ja joulukuussa).





Alkuun







7. Tasavallan presidentin puheet ja julkiset esiintymiset



Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa. Presidentin puheet, lausunnot ja muut julkiset esiintymiset ovat siten arvovaltaisimpia mahdollisia kannanottoja ulkopoliittisissa kysymyksissä. Presidentti pitää vuosittain ainakin seuraavat julkiset puheet:







7.1. Uudenvuoden puhe



Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe pidetään uudenvuodenpäivänä 1.1. klo 12. Presidentti P.E. Svinhufvud piti radiossa ensimmäisen uudenvuoden puheen 1935. Ensimmäisen televisioidun uudenvuoden puheen piti presidentti Urho Kekkonen 1958. Vuonna 1993 pääministeri Esko Aho piti uudenvuoden puheen presidentti Mauno Koiviston sijasta. Presidentit Kekkonen ja Koivisto pitivät puheet tv-studiossa Pasilassa. Presidentti Martti Ahtisaaren uudenvuoden puhe televisioitiin aina Linnasta.







7.2. Valtiopäiväpuheet



Eduskunnan säännönmukainen toimikausi (vaalikausi) on neljä vuotta. Vaalikausi jakautuu neljään noin vuoden pituiseen työjaksoon, joita kutsutaan valtiopäiviksi (esim. vuoden 2000 vp.). Valtiopäivät taas jakautuvat kevät- ja syysistuntokauteen. Vaalikauden ensimmäiset valtiopäivät avataan maaliskuun 3. sunnuntaina pidettävien kansanedustajien vaalien jälkeen huhtikuun alussa ja seuraavat kolmet valtiopäivät helmikuun alussa. Vaalikauden viimeiset valtiopäivät päätetään juhlallisesti maaliskuun alussa ennen kansanedustajien vaalien varsinaista äänestyspäivää. Perustuslain mukaan tasavallan presidentti julistaa valtiopäivät avatuiksi ja eduskunnan työn päättyneeksi kultakin vaalikaudelta eli presidentti puhuu valtiopäivien avajaisissa ja vaalikauden päättäjäisissä.



Avajais- ja päättäjäisjuhlallisuudet alkavat klo 12 Helsingin tuomiokirkossa valtiopäiväjumalanpalveluksella, jonka jälkeen presidentti ja kansanedustajat siirtyvät eduskuntataloon. Valtiopäivien avajaisissa eduskunnassa noin klo 13.30 puhuu ensin presidentti ja puhemies vastaa, päättäjäisissä puheiden järjestys on päinvastainen. Tilaisuudet päättyvät puhemiehen tarjoamiin valtiopäiväkahveihin eduskunnan valtiosalissa.







7.3. Muut puheet ja julkiset esiintymiset



Tasavallan presidentti on vuodesta 1945 alkaen julistanut sotainvalidiviikon ja sotainvalidien syyskeräyksen avatuksi puhumalla ensin radiossa ja sittemmin myös televisiossa. Sotainvalidiviikon avauspuhe pidetään yleensä syyskuun 1. sunnuntaina.



Tasavallan presidentti on vuodesta 1950 alkaen julistanut kirkon yhteisvastuukeräyksen avatuksi puhumalla ensin radiossa ja sittemmin myös televisiossa. Yhteisvastuukeräyksen avauspuhe pidetään yleensä helmikuun 1. sunnuntaina.



Tasavallan presidentti pitää muita puheita; antaa lausuntoja ja tervehdyksiä; myöntää haastatteluja; tai esiintyy muutoin julkisuudessa presidentintoimen hoidon kannalta tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina pitäminään ajankohtina ja yhteyksissä. Tasavallan presidentin ulkomaille tai toisen valtionpäämiehen Suomeen tekemiin valtio- ja virallisiin vierailuihin liittyy yleensä yksi tai useampi presidentin puhe, haastattelu tai tiedotusvälineiden edustajien tapaaminen. Julkiset esiintymiset voivat myös liittyä matkoihin kotimaassa tai erilaisiin juhlatilaisuuksiin, joita presidentti kunnioittaa läsnäolollaan

http://www.papunet.net/selko/yhteiskunta/ajankohtaista/presidentinvaali/