En pidä ihmisistä, joilla on ns. yrittäjäluonne.
En pidä yrittäjäluonteisista ihmisistä lainkaan. Aina kun kuulen,että joku on yrittäjä, tunnen vastenmielisyyttä. Kaikki tähän mennessä tapaamani yrittäjät ovat äärimmäisen itsekkäitä ja omahyväisiä. Oikein rasittavia tyyppejä. Heillä on aina oma etu mielessä. Suomi ehkä tarvitsee yrittäjiä, muttei todellakaan tuollaisia yrittäjätyyppejä. Jos he olisvat poissa, voisivat tavalliset ihmiset perustaa yrityksiä, jotka kannattaisivat aivan yhtä hyvin. Inhoan mokomia kyynärpäätaktiikan käyttäjiä. (Olen muuten seurustellut kerran sellaisen kanssa.) Ystävänänikin on yrittäjätyyppi, mutta välimme rakoilevat. En siedä itsekkyyttä siinä mitassa.
Kommentit (32)
Turha luulla, että olen Halosen kannattaja. Onhan nyt kokoomuksessa paljon muitakin puolia, kuin tuo yrittäjyyden edistäminen. Ei se minua sinänsä haittaa. Luulkaa mitä luulette, mutta minä aion silti äänestää Saulia. (Piinkova yrittäjätyyppi tietysti hänkin, mutta kokoomus ajaa mielestäni hyviä arvoja muutoin.)
Yrittäjän on nykyaikana pakko olla kovaluonteinen. Mieheni on yrittäjä ja sillä on yrityksessä parikymmentä työntekijää. Mieheni sanoo nykyaikaisen työntekijän olevan niin itsekäs, että sille täytyy olla kovana. Kun työntekijälle antaa pikkurillin, niin se vie kohta koko käden. Valitettavasti miehelläni tämä kovuus ja itsekkyys on siirtynyt myös vapaa-ajalle. Nykyaikaisen työntekijän pitäisi tienata hirveesti tekemättä mitään. Sieltä tämä kovuus ja itsekkyys tulee yrittäjiin.
HALOSEN SYLTTYTEHTAALTA!
Ihan puhdasta äärivasemmistolaisten harjoittamaa masinointia ja häiriköintiä
Katsokaa heidän tekojaan ja arvojaan. Ihan pahuuden ja pimeyden asialla ovat.
kotonaolo ei kiinnosta.Kovuutta tarvitaan yritysmaailmassa,ei siellä muuten pärjää.Konkurssiin ajautuneet olleet liian kilttejä.
Itse en yrittäjäksi halua.
Vierailija:
Nykyaikaisen työntekijän pitäisi tienata hirveesti tekemättä mitään. Sieltä tämä kovuus ja itsekkyys tulee yrittäjiin.
Ennen vanhaan vahvat ammattiliitot, lakot ja täystyöllisyys mahdollistivat sen, että töissä tosiaan pystyi tienaamaan tekemättä mitään. Nykyisin työelämässä vaaditaan ihan tolkuttomasti ja sekään ei riitä.
Ap on kyllä ihan oikeassa. Samoin se, joka kirjoitti, että erityisesti ärsyttää, kun yrittäjät kuvittelevat olevansa jotain hyväntekijöitä tarjotessaan pari surkeaa työpaikkaa.
Olen läheltä seurannut ison työllistäjän (700 henkeä) päivittäisiä henkilöstökysymyksiä. Työntekijöillä on valitettavan usealla ilmiselvästi se käsitys, että vakituisen työsopimuksen saatuaan voi keskittyä vaan vaatimaan enemmän palkkaa ja vähemmän töitä. Yhtään ylimääräistä ei tehdä, oikeastaan omissakin hommissa luistetaan ellei joku ole muistuttamassa että tämä tehtävä kuuluu sinulle, työnantajan puoleen ei jousteta esim ylityötarpeessa, mutta silti seuraavaksi päiväksi tarvittava vapaapäivä on järjestyttävä käden käänteessä. Tai järjestyyhän se, sairauslomalla, jota käytetään sumeilematta hyväkseen ja vieläpä naureskelleen esimiehelle, että mulla on sitten ensi viikolla sairaslomaa jne.
Tässä voi hyvin puhua itsekkyydestä, ja tällä kertaa se tulee työntekijöiden taholta. Tasapuolisuuden vuoksi kerron, että olen kyllä kuullut liian monta tositarinaa yrittäjänkin epäoikeudenmukaisesta ja laittomasta toiminnasta, esim irtisanominen sairasloman takia jne.
ja sitten kaikki yrittäjistä tehdyt lehtijutut ovat tyyliä " pidän vapaata yhden päivän vuodessa" ja " on sairaan kovaa hommaa, ei tähän kuka tahansa pysty" . Itse olen kaupungin työntekijä, ihmissuhde-sellainen, ja voin vaikka vannoa, niin raskasta se on minunkin tekemäni työ, ei se siihen klo 16:een pääty. Hyvää työtä minäkin koen tekeväni, vaikka pomo minulla onkin. Mutta kesä- ja talvilomat kyllä vietän, sillä en alkaisi kehuskelemaan, kuinka vähän vapaata pidän. No, eipä tule kilpailua, kun yrittäjä mollaa tarpeeksi itse omaa työtänsä.
persoonallisuushäiriö, mutta on varmaan myös usein psykopaatin piirteitä. Mielestäni monet yrittäjät ovat todella tunnekylmiä myös omaa perhettään kohtaan. Osaavat kyllä olla itselleen tärkeissä tilanteissa mielin kielin ammatissaan, jos katsovat siitä hyötyvänsä. Näinhän psykopaatti toimii. Siis en väitä, että kaikki yrittäjät olisivat henkisesti sairaita, mutta varmaan suuri osa ns. " yrittäjäluonteesta" johtuu juuri jostain persoonalllisuuden sairaalloisesta poikkeamasta.
Vanhemmat tekivät pitkää päivää eikä kodin ja työtilan välillä ollut selvää rajaa. Työpaikalla oli meille lapsille leikkipaikka, päiväunisänky jne. Leikimme aktiivisesti yrittäjiä esim myymällä itsetekemiämme joulukortteja ja moni vanhempiemme asiakas leikki mielellään ostamalla 10 pennillä kortteja (hinnoittelua vanhemmat eivät ilmeisesti osanneet opettaa). Rahat oli monesti tiukalla, kun liikenevät varat investoitiin heti tuottamaan. Joulua kuitenkin juhlittiin sekä ajallisesti että myös materiaalisesti runsaasti. Liike oli suljettu, olimme matkoilla tai vietimme aikaa kotona. Monet lelu- ym toiveemme toteutuivat jouluna.
Lapsuudenkodin opeiksi minulle juurtui kova yrittäminen myös silloin kun edessä on ylämäki, ihmissuhteiden merkitys ja toisen tukeminen, " yhdessä me pärjätään kun aina autamme toisiamme" , sanoi äitini aina sekä huonoihin aikoihin varautuminen. Me emme yrittäjien lapsina kylpeneet rahassa, vaikka ihmeekseni moni muu yrittäjien lapsi niin tekeekin.
yrittäjäluonteiset ikävät ihmiset rupeavat yrittäjiksi, sillä silloin eivät ole häiritsemässä muita muilla työpäikoilla hankaline luonteineen.
palkansaaja-sosialistit. Kellä te olisitte töissä, jos ei olisi yrittäjiä? Valtiolla kaikki vai? Osallistutteko ehkä " Kaikki kaivamaan" -työllistämisprojektiin?
yritysjohtajilla se on keskimääräistä yleisempää.