70-LUVUN LAPSET! Mitä lapsuusmuistoja tulee mieleen?

Me lapset, alle kouluikäiset tai korkeintaan ala-asteikäiset, leikimme tuntikausia ihan keskenämme keskellä lähiömetsiä, kävimme pyöräretkillä, vietimme päivän uimarannalla, ja ylipäätäänkin kotona käytiin lähinnä syömässä ja nukkumassa. Varsinkin kesällä saattoi olla, että vanhempia ei nähnytkään kuin vilaukselta aamulla ja illalla :) Keneltä tahansa saattoi kysyä kelloa/tietä/neuvoa/apua.

Kellohameet oli kova sana, kuin myöskin rimpsuhameet ja tosi korkeakantaisilla kengillä seikattiin . Bontzo piti olla myös kaikilla, ja keinonahkasta tehdyt pitkät takit. Farkut oli sellaiset että ne soi jalassa. Lola suklaa oli parasta herkkua. " Mohikaani" kampaus oli suosittu. Hiukset leikattiin kerroksittain, hiukset nostettiin päältä pystyyn. No lapseksi kai vielä 12-15-vuotiaat lasketaan. Aika paljon ommeltiin myöskin itse kuteet jotka olivat muodissa.

meillä oli tili lähikaupassa, niin ostokset merkattiin ruutuvihkoon. Oli semmonen pitkä kapea laatikko, joka täynnä ruutuvihkoja, sieltä sitten ottivat oikean. Ja veivikassakoneet kaupoissa.

ja siihen laitettiin lappu johon viimeinen palautuspäivä oli kirjoitettu tai leimattu. Kun lainasit kirjoja, laittoi kirjastonhoitaja sen taskusivun lappuineen sekä kirjastokorttisi mikrofilmilaitteeseen ja kuvasi ne. Siitä tuli kiva ääni ja valo.



Kukaan ei puhunut kirjastoissa, kuiskittiin vain hiljaa. (Sen tavan saisi tuoda takaisin, prkl! :)

Elvis-leffaa ja Pekka Puupäätä tuli nähtyä. Leikimme paperinukeilla, jotka leikkelimme Apu-lehdestä, keräsin kiiltokuvia ja rakastin Abbaa ja Sammy Babtsinia (daa daa daadada kiitä alla autostraada)..

Hoitotädin luona parasta ruokaa oli perunavelli!!! Äiti lähetti kiskalle ostamaan marlboroa (jokainen krjain lausuttiin...)

Lähiöelämä oli silloin ihan erilaista, lämpimämpää. Kaikki lapset tosiaan tunsivat toisena ja pihalla leikittiin kymmentä tikkua laudalla.



Ruoka tehtiin ja säilytettiin peltisissä astioissa. Meillä oli kirkkaanpunaisia peltikattiloita, joissa ruoka paloi salamana pohjaan.



Telkkari oli valkokuorinen ja pieni, lastenhuoneen kalusteet kirkkanpunaiset. Lastenvaunuissa oli usein puinen sydän, jossa muistaakseni luki ' Älä koske' . Lastenvaunut olivat laatikoita, joissa ei ollut minkäänlaisia toppauksia.



Kun kirjastosta haki Viisikkoja, lainat kirjoitettiin käsin. Lähikaupoissa (Elanto,Valintatalo) oli piikit ja lapset kävivät tekemässä pieniä ruokaostoksia. Kassalla sanottiin sukunimi ja lasku pistettiin piikkiin.

jossa lopuksi sanottiin jotain: nyt äkkiä sisälle, sillä kylmä kangistaa nopeasti!



Ja Poncho oli pakko olla, äiti kutoi mulle amppariponchon

ja teddytakki



Upeaa oli, kun ekan kerran pääsin MicMacin myymälään Vuorikadulle Hesaan, tais olla jo 80-luvun puolella

ja jostain sain sellaisen samanlaisen mekon mitä ohjelmassakin oli

eli on aloittanut viestin lataamisen muttei ole tullut läpi.

toi rosvo ruudolf oli paras....

Ajatar on Foorumissaaaa!



Maikkarin nimi oli Ämteevee ja sen pöllö iski silmää.

talja. Muistan vieläkin sen tuoksun.

Meillä (landella) oli hassu puhelinnumero eli yksi ainukainen numero ja sen eteen kylän nimi. Tämä oli siis sentraalisantrojen aikaan. Ja jos vanhemmilla oli jotain tosi tärkeetä ja salassa pidettävää

asiaa soitettavana lähdettiin kirkonkylälle soittamaan puhelinkopista.



Ja saunottiin kerran viikkoon (eikä ollut suihkua), ulkovessa ja vesi kannettiin kaivosta.

Meillä oli koko perheellä tiikeripaidat. Taisi olla kaikilla erilaiset.



Lisäksi muistan:

- Kasattavat sinivalkoraidalliset muovituolit.

- Riemunkirjavat kodit. Etenkin keittiöt. Meidän keittiö oli kaapistoja ja pöytää myöten punainen. Ikkunalla rullaverhot, joissa paljon valkoisia pelkistettyjä kukkia.

- Naapurilähiö tuli telkusta. Siinä näytteli mm Harriet Finne.

- Mustavalko TV:t

- Värikkäät muovipuhelimet, joissa oli kammottava ääni

- Jopo ja Fleur-fillarit

- tyynypurkat

- Liian pienet kreppisukkahousut, joiden haara roikkui aina polvissa

- Vuokon vaatteita äidillä

- Käännettävät Enstex haalarit

- Isoäidillä oli putkiradio ja suomen lippuja joulukuusessa

Vierailija:

- Topsy tuutit ja sitten oli jossain vaiheessa sellainen iso jätskituutti, jossa oli ent. neekerinpusu sisällä

Mun lemppareita! Ne oli nimeltään PUSU-TOPSY! Valmistus lopetettiin joskus 80-luvun alussa.

- Isällä oli autona iso Taunus, missä ei ollut turvavöitä takapenkillä

Meilläkin oli Taunus!

Kaikki kulmakunnan kakarat oli tuttuja, leikittiin & pelattiin yhdessä.

Muistan ihania pelejä: kirkkistä, fölkkistä, piilosta, hippaa...

- Mekin ostettiin pennin karkkeja ja sitten syötiin merkkareita, kun ne kesti niin kauan :)

Mä muistan vain viiden pennin karkit...

- Jos vaatteisiin tuli reikä, äiti ompeli paikan päälle ja lahkeita jatkettiin erivärisellä kankaalla.

Joo, mulla oli myös jatkettuja ja paikattuja housuja :)

Niin ja mullakin oli Daisy ja Sindy nuket, Barbiet kun oli liian kalliita.

Noin mullekin sanottiin...mutta onneksi sain sitten serkulta monta barbia, kun se oli mua 4v vanhempi, lopetti aiemmin leikkimisen!

Lundyn nukkekoti oli myös POP.

Tottakai! Ne oli hienoja!

Olin tosi kova lukemaan pienenä, 70-luvulta tulevat mieleen lastenkirjat kuten Dana-tytöt, Neiti Etsivät, Seikkailu-sarja, Tiina-sarja...



Muistan telkkarin lastenohjelmat mm. Heikko-Peikon, Kössi-kengurun, Rosvo-Ruudolfin, Nopan, Hinkun ja Vinkun, Histamiinin (olisiko viimeksi mainittu ollut jo 80-lukua...)



Oman huoneeni seinää koristi oranssikukallinen tapetti :/, keittiön seinä oli myrkynvihreä (!), olohuoneessa oli tummanruskea kuviollinen tapetti...



Irtokarkkien ostaminen karkkipäivänä oli viikon kohokohta: " kaks noita" , " viis noita" ja ne laitettiin sellaiseen paperitötteröön...



Twistiä hypittiin kotona ja koulussa, sekä hyppynarua. Kiiltokuvia keräiltiin ja vaihdeltiin. Koulun pihalla pelattiin rosvoa ja poliisia...

sormien napsautuksen jälkeen etusormi osoitti katsojaa.



Pelkäsin sitä lapsena tosi paljon ja aloin itkeä lohduttomasti!



Toinen, mitä pelkäsin oli joku englannin kielen oppisarja, joka alkoi näillä sanoilla: " Where´s the cat? The cat is in the moon! Where´s the moon? The moon is in the sky!"

Ihanan seitkytlukulaista :)

pikkupornahtavia " Carter Brown" -sarjan kirjoja. Äiti ei tykännyt, kun kysyin mikä on puhelintyttö ;) Luulin sen tarkoittavan samaa kuin keskusneiti!

Lastenohjelmissa tuli Wattoo Wattoo tms., osas mennä maallameressäilmassa



Slipoveri oli tytölläkin hieno vaate



Ja ne magneettipenaalit, siis kovaa muovia ja kaikenlaisia magneetilla kiinniolevia koloja.



Omat vanhempani erosivat vuonna 1980. Se vei duunarin tytärtä kaksi yhteiskuntaluokkaa alemmas ja siitä ei puhuttu koskaan ääneen esim koulussa. 1990- luvulla luokkakokouksessa yli puolen luokan vanhemmat olivat seuranneet esimerkkiä ja ilmiö oli täysin hyväksytty.