Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen "kateus" omaa poikaa kohtaan
22.06.2008 |
Onko kellään muulla vastaavaa ongelmaa. Meillä on hetki sitten18 vuotta täyttänyt esikoinen. Josta on vuosien varrella tullut todella komea nuorimies, hän kääntää niin nuorien kuin vähän varttuneempienkin naisten katseet. Mutta kaiken lieve ilmiönä on mieheni. Hän on alkanut jotenkin syrjiä poikaa, ennen kulki katsomassa pelejä ja harjoituksiakin, nyt tilalle on tullut murjottava, vähäpuheinen vittuilija. Mieheni on siis ollut aina sellainen kiltti vähän hiljainen mies. Hänellä ei ollut juurikaan ollut tyttöystäviä ennen minua, poikuskin oli vielä tallessa, vaikka olikin todella puoleensavetävä, mutta kovin ujo mies. no minä puheliaana ja rempseänä naisena korjasin mokoman talteen ja sainkin hyvän miehen liki 17 vuodeksi. Pientä kyräilyä ja piiloilkeilyä on ollut ilmassa jo pidempään, sellaista pojan puheiden vääristelyä ja yritystä saada mitätöityä kaikki pojan tekeminen. Esim. poikani on kova urheilemaan ja aika tarkka syömisistään, mieheni on alkanut arvostella pojan ruokailuja esim, jos ottaa kaapista vain salaattia saattaa sanoa, että olishan se kamalaa jos sattuis perseessä olemaan muutakin kuin luuta , näitä tulee tasaiseen tahtiin.
Nyt juhannuksen aikoihin tilanne paheni, poikani on kavereidensa kanssa käynyt läheisillä festareilla joka päivä, tullut yöllä kotiin ja lähtenyt iltäpäivällä takaisin. Tottakai hän on käynyt aamuisin suihkussa, laittanut hiuksiaan ja puhtaat hyvännäköiset farkut. eilen mies siten sanoi pojalle suoraan, että johan sää olet kuin mikäkin homo siinä peilin edessä pyörimässä. Poikani siis katsoi vartalopeilistä onko farkut takaa puhtaat vai pitääkö laittaa toiset. Poika ei ole varsinaisesti mikään peilailija, mutta tarkka siitä, että vaattet on siistit ja puhtaat. Sitten haukkui pojalle tyttöä jonka tämä toi kotiin, isoon ääneen valitti keittiössä, että miten hänen palkallaan syötetään kaiken maailman sutturoita, poika ja tyttöystävä varmasti kuulivat kun juuri hetkeä ennen keittiöstä poistuivat. Tyttö ei todellakaan ole mikään yhden yön poka vaan ovat puolisen vuotta tapailleet.
Tällaisia letkautuksia tulee siis tasaiseen tahtiin. Poika onkin alkanut vältellä isäänsä, yleensä pysyttelee huoneessaan jos isä on kotona. Ennen tekivät vaikka mitä kivaa. Näin toki että pojan tuli isän homottelusta todella paha mieli, lähti kyyneleet silmissä kamariin ja lähti pikaisesti pois kotoa, eikä ole tullut vielä takaisin. Yöllä laittoi minulle viestiä, että jää kaverilleen yöksi. Minä vedin sitten niin kamalat pultit, että vieläkin heikottaa. Sanoin ukolle, että hommaa itsensä hoitoon ja lopettaa pojan huonon kohtelun tai saa kerätä kamppeensa. meillä tosin on kolme muutakin lasta ikähaitarilla 3-15 vuotta, joille on edelleen hyvä isä.
Mikä ihme miestä vaivaa. Minä ajattelin voisiko olla kateutta. Mies on alkanut nyt viimeisen 1,5vuoden aikana kaljuuntua ja vyötäröllekin alkaa kertyä liikaa. Poika on kaikkea sitä mitä mieheni ei nuorena ollut, rohkea ulospäinsuuntautunut ja hyvin sosiaalinen. Tuntuu vain niin käsittämättömältä että eikö sitä pitäisi olla iloinen, että on noin hyvän tyypin maailmaa luonut, eikä koettaa kaikin voimin karkoittaa poikaa elämästään. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, nyt on esikoisen puolesta niin paha mieli, koetin tasoitella isän puheita, että on ottanut pari olutta ja muuta, vaikka itsekin tiesin ettei pari olutta noin sevon vien. Kenelläkään antaa hyviä neuvoja mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (19)
Törkeää käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Käske äijän lopettaa heti tai sitten tosiaan saa pakata kamppeensa.
Tosin poikanne varmasti melko äkkiä muuttaa pois, ei kai kukaan nyt tuollaista jaksa kotona sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti olla 18-vuotta, painoin kai hädissäni viereistä tinniä. menimme naimisiin samalla kun poikamme kastettiin, toki kerkesimme seurustella ennen raskautta vuodenpäivät eli yhteistä taivalta on kertynyt kaiken kaikkiaan noin 20vuotta. Toki noihin vuosiin mahtuu vastoinkäymisiä niin kuin kaikilla, mutta ei mitään tavallista kummempaa. Siksi tämä onkin niin yllättänyt, en olisi voinut millään ajatella että minun mieheni voisi käyttäytyä näin. Nyt näkyy mököttävän tuolla puutarhapöydän vieressä ja grillailee makkaraa jo aamutuimaan. Tänään en taida vielä kyetä rauhalliseen keskusteluun, kun ukon näkeminen jo puistattaa.
-ap-
Olisiko keski-iän kriisi päällä.Tuosta hänen kaljuuntumisesta ajattelin, että ehkä se pännii kun toinen komistuu ja itse näkee peilistä koko ajan vanhenevan miehen. Oli aivan oikein suuttua, ei tuo ole missään suhteessa hyväksyttävää kä'ytöstä.
Jos miehesi on tajunnut pojan täysi-ikäisyyden myötä, että tämä lähtee pian pois. Mutta nyt käsitteleekin tunteitaan väärällä tavalla. Vai olisiko jokin keski-ikäisen ahdistus. Jos on koko elämän nainut vain yhtä naista, saanut neljä lasta, hankkinut kodin työn ja nyt tajuaakin, että tässäkö tämä oli. Jos on ollut hiljainen ja vetäytyvä, niin komean pojan vilkas elämä korostaa sitä, mitä hän jäi paitsi.
Äitini käyttäytyi aika samalla tavalla minua kohtaan kun vielä asuin kotona 20-vuotiaana Halut muuttoon olivat kyllä lähtöhetkellä kovat. Jälkikäteen olen tajunnut, että äitini kadehti minua: olin nuori, nätti ja korviani myöten rakastunut. Äitini haukkui minua ja poikaystävääni, oli tosi törkeä minua kohtaan. Motiivit olivat tuolloin hämärän peitossa, mutta jälkikäteen olen tosiaan tajunnut että kateus oli aika selvää: vanhempieni liitto oli onneton, äitini vanheni ja oli useamman lapsen äiti. Hän ei koskaan välittänyt itsestään, veti marttyyrin roolia aina. Erityisesti tuohon aikaan vanhemmillani meni tosi huonosti (en nyt tarkoita että sulla ja miehelläsi menisi, syyt ovat varmasti jokaisella henkilökohtaisia).
Vanha sanonta "kateus vie kalatkin vedestä" pitää kyllä paikkansa. Poikasi voi alkaa tuntea voimakastakin vihaa miestäsi kohtaan. Nyt ois miehellä tosi iso itsetutkiskelun paikka. Sinuna puhuisin suoraan pojan kanssa: kerro että poika on teidän silmissä komea, pidät siitä että hän huolehtii itsestään, on sosiaalinen ja hyvä tyyppi. Että olette ylpeitä pojasta. Kerro ihan suoraan, että olet sitä mieltä että isä kadehtii poikaa, tuntee surua siitä että itse on vanhaksi tulossa. Jos minulle olisi nämä asiat sanottu silloin kun itse olin vastaavassa tilanteessa, olisi se ehkä ollut helpompaa.
Miehen kanssa sun kannattaa nyt keskustella tosi vakavasti: hänen tulee käsitellä omat kriisinsä niin, ettei tuhoa kasvavan nuoren itsetuntoa. Ei todellakaan ole isän paikka kommentoida omaa lastaan tuolla tavalla. Hakeutukoot ammattilaisen juttusille jos ei muu auta. Ja ehdottomasti on miehen pyydettävä anteeksi puheitaan pojalta.
Toivottavasti asia selviää, liian moni aikuinen pilaa välit omaan lapseensa ajattelemattomuudella ja suoranaisella ilkeydellä. Niitä sanottuja sanoja kun ei takaisin saa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on isä joka aina tilaisuuden tullen mollaa/haukkuu/vähättelee ja nuorempana se oli todella vaikeata käsittää. Nyt olen jo monta vuotta ajatellut et ihan rauhassa vaan koittaa, mua ei lannisteta!
Sun tehtäväs olis nyt puhua pojallesi ettei hänelle jää traumoja! Kohentaa pojan itsetuntoa jne. Toisaalta mulle tuli mieleen, et onks miehes niitä "vanhan ajan kasvatteja" jotka ajattelee et kun poika on nyt täysikänen ois aika ruveta lähtemään omiin hoteisiin.
Kesustele miehes kanssa mitä siellä päässä liikkuu.
Kuulostaa tosiaan sille, että miehesi ei kestä toista aikuista miestä (vaikkakin oma poikansa!) taloudessaan. Tilanne on tuttu omasta nuoruudestani, meillä äiti alkoi "hylkiä" meitä tyttöjä sitä mukaan kun meistä tuli nuoria aikuisia naisia (noin 17 v -> ). Tilanne meni oikeasti niin "häiriköinniksi" että eipä siinä muu auttanut kuin muuttaa pois kotoa. Pitkään oli välit huonot ennen kuin meillä kullakin oli oma perhe niin nyt ollaan taas eri tavalla väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jonkin sortin kateudesta varmaan meilläkin oli kyse. Äiti hakkui meitä usein miten olemme mm. lihavia yms. ja vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, että olimme oikeasti aika näyttävän näköisiä nuoria naisia - pitkiä ja hoikkia.
pitää äijällesi kunnon puhuttelu? Vaikka kunnon huutoriita pystyyn jos ei muu auta. Ei lapselle tai kenellekään puhuta noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehtii ja mollaa minua vieläkin, vaikka minulla on jo itselläni lapsia, eik minulla edes mene taloudellisesti erityisen hyvin.
Itse en ole nähnyt tilanteessa mitään muuta mahdollisuutta, kuin ottaa etäisyyttä omaan äitiini, joka aiheuttaa minulle aina vain pahaa mieltä ja ahdistusta.
En vieläkään ole siipalle saattanut puhua. Salaa olen hyvilläni, että näyttää aika surkealta. Just 15v tyttömme tuli hänen luotaan ja kysyi missä isoveli on, ja kipitti sitten isälle raportoimaan. Siinä on toinen keskustelun paikka. Minä olen sitä mieltä, että olipa tilanne mikä hyvänsä lapsia ei käytetä välikappaleena. Hyvä kuitenkin, että on huolissaan. Olen päivän vanhetessa pohtinut mieheni nuoruutta, en koskaan tavannut hänen isäänsä, mutta minä jouduin opettamaan hänelle sellaisia hygienia ylellisyyksiä kuin esim. deodorantti ja partavesi, kun tästä rauhoitun kysyn miten heillä suhtauduttiin tuohon vaate ja pesupuoleen, josko heillä on eletty mentaliteetillä, että rumat ne vaatteilla koreilee. Jotenkin toivon, että ei johdu pojan ulkonäöstä, sen ei pitäisi tulla yllätyksenä, sillä poika on aina ollut ns. nätti lapsi. Hän on hyvin paljon isänsä näköinen samat suuret vihreät silmät ja tumma tukka, poikani vain on pitkä ja hoikka, kun taas mieheni on ollut aina sellainen nallemainen jässikkä. Mielestäni avioliittomme on ok, kai sellaista tavallista elämää, minä olen ehkä saanut huolehdittua itsestäni ulkonäöllisesti paremmin kuin mieheni, mutta myös työni vaatii kyllä itsestä huolehtimista.
Muille lapsille on sama isä kuin ennenkin. Ei pitäisi pojan ikä oli ärsyke, olisi halunnut opikelija asunnon jo viime vuonna, mutta mieheni on sitä mieltä, että käy koulun ja armeijan vielä kotoa käsin, sitten voi miettiä itsenäistä elämää. Näistä asioista keskusteltiin noin vuosi sitten.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menkää te muut vaikka johonkin ulos. Osoitat miehelle että hänen käytöksensä ei todellakaan ole hyväksyttävää.
Sitten kun on vähän aikaa saanut miettiä sanomisiaan, kysy häneltä, haluaako mies katkaista välinsä lapseensa vai mitä. Ja käsket pyytää pojalta anteeksi.
muutama vuosi sitten, vaikka lapsi on vatsa ala-asteikäinen. Sanoo suoraan välillä ettei voi sietää sitä silmissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanut hyviä vastauksia niiltä, jotka ovat kokeneet samanlaista hyljeksintää omalta vanhemmaltaan. Ja koska olet kirjoittanut miehestäsi hyvin maltilliseen ja asialliseen sävyyn ei ole mitään miksi et voisi tekstiä hänelle näyttää. Jos se herättäisi ajattelemaan mitä on tekemässä.
Minulla oli samalainen isä hän aina nälvi veljeämmä. Sitten veljemme muutti pois eikä juurikaan käynyt. Isä ihmetteli, että mikäs on. Me muut sitten sanoimme, että hän pahoitti mielensä isän sanomisista. Isä ei ollut kuulemma tajunnut puheidensa loukkaavan, hän oli kuulemma yrittänyt olla hauska ja kohdella poikaa vertaisenaan. Mutta isäni ei todellakaan hallinnut sellaista small talkia.
Tuosta tekstin luettamisesta. Kirjoituksessasi on kuitenkin sellaisia koskettavia kohtia, kuten pojan kyyneleet ja yöksi pois lähteminen ja samoin käy ilmi miten kovin sinua surettaa pojan puolesta. minusta isän olisi hyvä saada tietää ja huomata etenkin itse, kuinka suurta mielipahaa aiheuttaa.
Henkinen väkivalta jättää ikuiset arvet ja jos mun äijä käyttäytyisi noin niin laittaisin sen ulkoruokintaan. Kuka idiootti sietää tuollaista mieheltään???
Tosimies osaa näyttää tunteensa. Kun itkettää, itketään.
Tosimies osaa näyttää tunteensa. Kun itkettää, itketään.
On raukkamaisempaa yrittää kovettaa itsensä ihan vain siksi ettei kehtaa itkeä muiden nähden.
Alue: Aihe vapaa
:-)
Tämä on vaikea aihe - miesten ajatusmaailma on joskus niin vieras! kyllä tuo kateus kuulostaa ihan uskottavalta, luulen ettei miehesi sitä oikein tiedosta. teit oikein kun suutuit hänelle, ehkä se vähän herättää, ja nyt seuraavaksi voisit puhua miehesi kanssa asiasta aivan rauhallisesti. Yritä tukea poikaasi mahdollisimman paljon, älä kuitenkaan hauku miestäsi hänelle, se voi vaan pahentaa ristiriitoja.
Tsemppiä, luultavasti tämä on vain yhdenlainen vaihe, joka toivottavasti menee nopeasti ohi.