VANHANEN hyvä häviäjä LUE hänen päiväkirjastaan tänään

Maanantaina 16.1.2006



Klo 10.00. Luin aamun lehtiä. Ilkkumista riittää nyt, se on kansallinen tapa:) Kuntakohtaisia tuloksia lukiessa huomaa, että vaihtelu verrattuna muihin vaaleihin on todella suurta. Se kertoo presidentinvaalien henkilövaaliluonteesta. On kuntia, joissa sain jopa 10-15 prosenttiyksikköä vähemmän ääniä kuin puolueeni tavallisesti saa ja sitten taas menestys etelän keskuksissa oli eduskuntavaalimenestyksen tasoa. Valeissa aina lähdetään liikkeelle nollasta, jokainen ääni pitää ansaita.



Toiselle kierrokselle tilanne on sama kuin 12 vuotta sitten. Silloin Väyrysen kannattajat lähtivät pyytämättä Elisabeth Rehnin taakse laajoin joukoin - se oli meille helpoa. Ei se Niinistö sen oikeistolaisempi ole kuin Rehn. Kuusi vuotta sitten ongelmia oli, mutta ne kannattaa unohtaa. Toinen kierroskin pitää pitää yhtä iloisena kuin ensimmäinen oli - tämä on kansanvaltaa. Ja kahden viikon jälkeen saamme presidentin. Jokainen valitsee ehdokkaan, josta itse pitää.



Osana ryhdikästä vaalityötä on se, että raivaamme vaalirekvisiitan nopeasti pois. Pettymyksen jälkeen se on aina vaikeampaa kuin onnistumisen jälkeen, mutta kannattaa muistaa, että kyllä tässä vaalissa onnistuttiin monessa asiassa. Saatiin hyvä kampanja, paljon iloista mieltä ja paljon kahveilla ja muissa tilaisuuksissa hyvää ja myönteistä palautetta. Me voitimme porukalla 560 000 ääntä numerolle 7. Vaaleissa lähdetään aina nollasta liikkeelle!



Tämä on se syy, että jaksoin illalla jo arvioida, että sain paljon pääomaa tulevaisuutta varten. Kampanjan aikana huomasin, että minua ei juurikaan tunneta vielä. Kasvot tunnistetaan, mutta ihmisenä olen jäänyt etäiseksi. Vajaa kolme vuotta pääministerinä viran takana ei ole tehnyt minua samalla tavalla persoonana tutuksi kuin Halonen ja Niinistö paljon pitempien ministeri/puoluejohtajaurien kautta. Mutta tämä " särmän" vähäisyys korjaantuu ajan myötä. Nyt tämän kampanjan jälkeen moni tuntee minut jo paljon paremmin. Keskustan kentältäkin kuulin paljon toiveita siitä, että pitää vierailla heidän kunnassaan, koska eivät tunne minua. Tämä on terve piirre vihreän tuulen liikkeessä. Ihmiset haluavat tuntea. Aion kiertää tehtyä enemmän.



Joku muistutti, että Kekkonen oli samassa tilanteessa vuoden 1950 vaaleissa. Samanikäinen, saman verran kansanedustajavuosia takana ja kävi ensimmäisen presidentinvaalin - sai 19,6 % ja jäi kolmanneksi. Muistutin, että en ole Kekkonen, Olen Vanhanen.



Kohta lähden hiihtämään. Tämä päivä on suunnitellusti vapaata ja huomenna jatkuu normaalit virkatyöt. Niitä riittää, ne eivät loppuneet kampanjan aikana. Kummallista.



-----------------------------



Klo 00.40. Aina ei mene niinkuin suunnittelee. Tulos oli pettymys, mutta kampanja ja tehty vaalityö ympäri maata oli valtava ilon aihe. Tuhannet ihmiset jakoivat kanssani vaalien tunnelman ja tulen aina muistamaan sen, miten käytitte aikaanne ja voimianne unelman puolesta. Olen kaksi viimeistä tuntia avannut, lukenut ja poistanut tekstiviestejä, joita tulee koko ajan. Puhelin tukkeutuu enkä pysty nihin vastaamaan, siksi vastaukset tulevat tämän blogin kautta. Lämmin kiitos sadoista viesteistä. Jos jossain vaiheessa kampanjaa sanoin, ettei minulla oikein ole ystäviä, niin en tiennyt mitä sanoin. Huomaan, että olen saanut ystäviä ympäri maata.



Erityinen kiitos Jarille, Eerolle, Kimille, Annelille, Pauliinalle, Heidille, Ilkalle, Antille, Helenalle, Elinalle, Matille... listaa pitäisi jatkaa sadoilla ja tuhansilla.



Nyt käyn nukkumaan ja erittelen huomenna vähän tarkemmin. Kierrokset käy yhä aika kovaa eikä ole helppo nollata. Menee oma aikansa. Lämmin kiitos myös muille ehdokkaille, oli miellyttävä käydä kanssanne kampanjaa.



Takaisin