Lue keskustelun säännöt.
Kun näen kaupassa villistu juoksevia lapsia
10.09.2011 |
joita isät ja äidit yrittävät epätoivoisesti pyydystää kiinni, olen tavattoman onnellinen, että multa se aika on jo ohi! Selvisin siitä hengissä joten kuten. Mutta en arvannutkaan kuin suuren ilon läikähdyksen tunnen kun näen toisten juoksevan tukka hulmuten ja mä tiedän, et mun ei enää tarvii.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
juoskoot sitten, ihan sama mitä niille tekee tai sanoo, juoksee ne kuitenkin ja omat hermot vain lopulta menee. Kyllä mä oon jo 5 vuotta jaksanut yrittää, enää en jaksa.
Todelliset haasteet on vasta tulossa.
Olisi hyvä valmistautua siihen murrosikään sillon kun ne lapset on pieniä.
Auktoriteettia!!!!!
Aika hauska paradoksi. Murrosikäinen kapinoi nimenomaan rajoja vastaan. Mitä tiukempi kuri ja auktorireetti, sen enemmän saattaa murkku iskeä vastapalloon.
Toki on aina kiinni nuoren persoonasta ja temperamentistakin. Mutta jos on ylipäätään kapinointiin taipuvainen, niin mitä enemmän vanhempi pitää kiinni asemastaan ja auktoriteetistaan, sen enemmän isketään napit vastakkain. Murkkuikäisen kohdalla pitäisi ymmärtää löysätä vähän, jos ei ole ihan hengentarkoista rajoista kyse.
Vela välttää nämä ongelmat myöskin. Valintojen maailma.