Kultainen 60-luku: viikko 3
Aloittelen uuden pinon uuden viikon kunniaksi. Hyvää viikkoa 3 siis kultaisille!
Niisku varoitteli viime viestissään (joka ikävä kyllä jäi viime pinoon) koirien aiheuttamista ennenaikaisista laitoksellelähdöistä. Minulla on hihnan päässä yhtä aikaa 110 kg, pelkän uroksen suhteen painoetuni on ollut 4 kg, nyt enemmän. Kieli keskellä suuta saa siis hihnalenkit tehdä, varsinkin nyt kun on ollut megaliukasta. Tänä aamuna jään päälle oli satanut vielä hämäävä lumikerros. Siksipä yleensä ajamme hiukan kauemmas jotta pääsemme hihnattomalle lenkille. Jos hihnalenkillä on tarkkana, selviää pupuistakin jollain tavalla mutta auta armias jos pupu tai orava pääsee yllättämään. Koiranomistajan refleksit kun ovat selkäytimessä: irti en päästä missään tilanteessa. Ennen raskautta olen monet kerrat mennyt vatsanahka savuten pitkin pusikoita. :) Tarkkana siis kaikki myös ilman koiraa kulkijat jäätiköillä!
...pakko vielä purkaa ärsytys yhdessä koira-asiassa: ottaa niin älyttömästi päähän ne yhden koiran omistajat, yleensä vanhemmat rouvat tai vanhan kultaisen noutajan omistajat, jotka puskevat väkisin tervehtimään koiransa kanssa " tämä on ihan kiltti" . Kilttejä ovat minunkin koirani, mutta iso hässäkkähän siitä tulee kun kolmea isoa innostunutta yrittää pidätellä. Alkuraskaudesta makasin taimikossa neljän innostuneen koiran alla, nyt lopussa olen kai ottanut vahvemman sanaston käyttöön... Helpotti, siis asiaan.
Päätin kuitenkin lähteä viettämään vielä yhden viikon maalle, muutamasta pelottavasta esimerkistä huolimatta. Vääntö oli kovaa äitini ja hänen miehensä kanssa; kovat pakkaset tulossa, puut ulkovarastossa, liukasta, yksin. Ihan kuin olisin menettänyt kaikki taitoni ja tietoni raskauden myötä. Kiva tietysti että ovat huolehtivat mutta en nyt ihan pyörätuolikunnossakaan koe olevani. Olen luvannut pysyä paikkakunnalla viikosta 36 lähtien, tämä viikko vielä on aikaa siihen.
Kävin sunnuntaina kirppiksellä ja ostin vauvan hoitoalustan 3:lla eurolla. Ihan kuin uusi. Nyt alkaa olla kaikki hankittuna, pitäisi vain johonkin väliin sovittaa vaatteiden pesu-urakka. Oletteko käyttäneet tuoksuttomia pesuaineita? Minusta kaikki hajusteettomat jättävät pyykkeihin tunkkaisen " liimamaisen" hajun, toivoisin hiukan mietoa tuoksua.
Kiire päivä, nyt töihin.
belinda_x 35+3
Kommentit (41)
Tervehdys kaikki kultaiset!
Kiitos Niisku tsempeistä! Olipa se taas keskussairaalareissu, meni taas ultran katseluksi, niin ja kävinhän minä synnärillä katselemassa paikkoja. Suoraan sanottuna melkoisen kalseaa, ei ole sairaalat meikäläisen juttu. Punktion kanssa meni TAAS mönkään. Eivät pystyneet tekemään kun laitteet oli edellisenä päivänä viety korjattavaksi. Ihan oli kiva ajella 130km edestakaisin ja hommata sijainen ja tehdä sille systeemit valmiiksi. Pikkuisen kiukutti, nämä hormoonit nääs. Positiivista: puolisko oli mukana ja kyllä sille alkaa pikku hiljaa mennä jakeluun että raskaana ollaan.
Sain minä vähän bonusta: sukupuoli tarkentui hiukan, 90% varmuudella tyttö olisi tulossa. Kiva sitä oli taas katsella yli kahden kilon mötykkää, kasvanut oli kovasti viime kerrasta.
Vähän selitystä: puntiota on yritetty jo alkuraskaudessa kaksi kertaa ja koska minulle silloin oli jo selvää etten aborttia harkitse, oli tilanne mikä tahansa, sovittiin lääkärin kanssa että sen voi tehdä tässä viimeisellä kolmanneksella. Minusta tuntuu jotenkin mukavammalta saada tietää etukäteen jos on häikkää,
Terkkuja
Aadiliina
Hei,
Kävin tänään np-ultrassa ja kaikki oli vallan hyvin. Ei turvotuksia ja napero vastasi aikaa eli oli 12+2 (nyt siis 12+0 menossa). Yli meni viimeksikin vaikka vastasi ihan samalla tavalla viikkoja. Suhtaudun tällä kertaa laskettuihin aikoihin vaan viitteellisesti. Viimeksi lekurin sanottua vk 36, että voi syntyä koska vaan, niin joo... voihan ne, mutta yli meni 8 pv. Muutenkin suhtaudun kaikkeen vähän rauhallisemmin ;). Ei vaan jaksais oikeestaan odottaa...
Mutta ihanaa ettei äippäloma siirtynyt, kuten vähän pelkäsin. Ompa hyvä motivoida itseään työntekoon kun ei vähempää voisi kiinnostaa ja odottelee kesiksen alkua eli viimeistään kesäkuun alussa aion jäädä lomille (la siis 1.8.). :))
Terkuin, Maritta
kuten Marittallakin, ei turvotusta, kooltaan sikiö vastasi 12+2:ta, mikä on kaiketi ihan kohtuullinen juttu (rv nyt siis 11+6).
Lapsivesipunktiota tarjottiin ikäni takia ja teimmekin ajanvarauksen, joka sattuu ystävänpäivälle. Kauheasti se alkoi silti mietityttää... Tiedän että olen niin massiivisen luokan huolehtija, että ilman tietoa tuskailen synnytyslaitokselle asti. Mutta tuntuu toisaalta kauhealta aiheuttaa tietoisesti edes pienen pienikään riski sille hurmaavalle sukeltelijalle, joka ultrassa pyöri.
Onko teillä tarjota kokemuksia ja näkemyksiä asiasta? Miksi olette päätyneet siihen ratkaisuun, jonka itse teitte?
Tervetuloa Maritta ja muut uudet! Mullakin esikoinen vm. 2003 ja laskettu aika 4.8. :) Np-ultra ja/tai biopsia on torstaina, mutta just luin että biopsian km-riski on niinkin iso kuin 2 % joten saattaapa jäädä väliin jos ultra näyttää hyvältä.
Onnittelut teille jotka olette saaneet huojentavia ultratuloksia! :) Juulia, mä kävin lapsivesipunktiossa viime raskaudessa koska np-ultrassa mitattiin turvotusta yli 3 mm. Muuten en menisi, kun siinäkin on se km-riski. Toimenpide ei sattunut juuri ollenkaan eikä siitä tullut mitään vuotoja tms. jälkiseuraamuksia. Tai no... seurasihan siitä raskaudenkeskeytys. :( On totta ettei ultra näytä kaikkea, mutta hyvin pitkälti luotan siihen silti.
Kurja olo jatkuu (nyt jo 1,5 kk), pahoinvointi, väsy, palelu, ja diabetesruokavalio *ituttaa kun muutenkin on vaikea saada mitään syötyä, paino laskee, viikot lisääntyvät kammottavan hitaasti.
Mulla ei ole omia koiria mutta on runsaasti kokemusta kahden ison kiltin collien ulkoiluttamisesta. Ja todella, TODELLA paljon on ärsyttäviä ihmisiä jotka antavat koiriensa kysymättä tulla morjenstamaan, vaikka selkeääkin selkeämmin yritän väistää ja karttaa. Lisäksi koirat ovat " söpöjä" joten valtaosa vastaantulevista tyttölapsista haluaa tulla paijaamaan, vaikka koirat (saati minä) eivät siitä välittäisi. Mitä irtokoiriin tulee, ne pitäisi kutsua vierelle/laittaa hihnaan aina kun joku tulee vastaan, vaikka " pelkkä" ihminenkin ilman koiria. Minulla koirat ovat yleensä aina irti ja pysyvät rinnalla kunnes sanallisesti vapautetaan (jottei tarvii kakkia pientareelle vaan pääsevät syvemmälle metsään) - ja palaavat ilman eri käskyä rinnalle kun huomaavat vastaantulijan tai takaa päin lähestyvän. Vaikka omat ovat irti, silti on tullut pää punaisena huudettua muutamaan otteeseen, että KOIRAT KIINNI JA MUUTAMA KIROSSANA, kun vastaan ja melkein suuhun on jolkoteltu monta sataa metriä omistajan edellä. Ah, olipa ihana purnata. :)
hankalin 11+4
ja tervetuloa Mareeba, tänne on tullut viime päivinä hirveesti uusia, eiköhän kohta ala nimet jäämään päähänkin, toivottavasti.
Belinda älä välitä,mä oon välillä myös sekaisin viikoista ja tarkistan ne melkein aina ensin tekay.fi sivuilta. Kun ei sitä tietoa tarvii joka päivä (jos ei täällä käy), niin se vaan unohtuu.
Tänään käytiin tutustumassa Taysiin, nyt tietää millaseen paikkaan on menossa synnyttämään. Ja nähtiin synnyttäneiden osastolla ihania vauvoja, enpä muistanutkaan kuinka pieniä ne on. Alko oikeen kaipaamaan jo omaa nyyttiä syliin. Alkaa olemaan näköjään herkkä olotila: kun sairaalassa vauva itki niin sain pyyhkiä omia silmiäkin.
No eihän tässä enää kauaa...
niisku 34+6
lievä jännitys päällä... Aamulla oli neuvola ja sekä hemppa että verenpaine oli laskeneet, mikä kuulema hyvä merkki siitä että istukka toimisi. Olivat onneksi edelleen hyvät arvot. Painokin oli tippunut melkein kilon viime käynnistä, mutta olinkin alussa turvoksissa. Sydänääniä ei saatu kuulumaan, mutta mulla onkin taaksepäin kallistunut kohtu. Vaikka sen tiedän ettei niitä silloin välttämättä tässä vaiheessa kuullakkaan niin kyllähän se tietysti heti mietityttää. Onneksi se ultra on tänään, turvotuksesta riippuen sitten katsotaan mitä seuraavaksi. Seerumiseulan teetän ilmeisesti jokatapauksessa.
Karsea ilma, muuten olisi niin kiva pakkaskeli mutta tuo tuuli vie kyllä ilon kaikesta ulkoilusta. Joten sopii ihan hyvin että koiran kanssa tepsutellaan nyt vain lyhyitä lenkkejä kipeän tassun vuoksi. Hirmu nätisti oli potilas illalla kun putsasin kynnenytimen ja teippasin puhtaan sukan suojaksi.
Minä olen muuten miettinyt myös tuota kantoliinan tai rintarepun hankintaa ja käyttöä sitten koiraa ulkoiluttaessa, ainakin lyhyemmillä lenkeillä. Jos/kun vauva syntyy heinäkuun lopussa (tai niillä tienoilla) niin syksyllä sitten ei ole onneksi pelkoa liukkailla kaatumisista vielä.
No niin, nyt tuli omaa napaa tässä mutta ei oikein voi tällä hetkellä ajatella kuin tuota edessä olevaa np-ultraa...
Hei taas kaikki!
Jouduinpa tänään töissä pommitukseen, kun erehdyin ääneen pohtimaan hoitopöytä suunnitelmiani. Rouvakolleegat kerta kaikkiaan riehaantuivat. Tuli ohjetta ja vinkkiä ja neuvoa päällekäin, samalla imetys neuvontaa ja vaikka mitä...alkoi muutenkin matalilla paineilla varustettua ihan pyörryttää. Eihän siinä auttanut kuin lähteä pakoon! Täytyy näköjään vähän katsoa mitä päästää suustaan ja missä, taitaa nostaa nämä isot masut muissakin muistoja pintaan.
Niisku, sinäpä sen sanoit! Kävin eilen LKS:n synnärillä katsomassa paikkoja ja koin sen aika kalseaksi, kävi jo mielessä että tännehän en kyllä tule. Nyt huomasin mikä sieltä puuttui: VAUVAT! Olisi varmasti ollut ihan eri fiilarit jos siellä olisi ollut äitejä ja vauvoja. Missähän ne minua oikein sitten käyttivat kun tärkeimmät puuttui, hmmm...
np ultrassa näkyi kuollut sikiö, vastasi rv 11, ei sykettä. Huomenna lääkkeelliseen kaavintaan. Ja sitten toivomaan että saisi uuden ivf:n mahdollisimman pian järjestymään.
Elämä on julma ja epäreilu.
Parempaa onnea teille muille!
Olen niin pahoillani puolestasi. Halauksia ja lohdutuksia sylin täydeltä. Elämä ei ole reilua! Voimia sinulle, että jaksat eteenpäin.
Aadiliina
olen todella pahoillani teidän iloisesti käynnistyneen odotuksenne lakkaamisesta tällä lailla. Vedet tunkee silmiin, vaikka kuinka periaatteessa tietää, että aina on kaikilla monta estettä voitettavana plussatestin jälkeen. :(
Pidä hyvä huoli itsestäsi ja hemmotelkaa toisianne vaikka kunnolla jollain mukavalla - sitä me ollaan tehty joskus niinä raastavina pettymyskertoina, joita hedelmöityshoitoja läpikäydessä kyllä piisaa.
Toivotan teille oikein kovasti voimia kuten aadiliinakin teki. Toivon mukaan olette keväämmällä jo meidän ilonamme täällä uudestaan!
Tulin lukemaan onnellisia viestejä ja olipa kamalaa lukea ultrakuulumisiasi! Kyllä elämä osaa olla epäreilua! Halauksia ja voimia teille yrittää uudelleen!!
Tinka
Olipa ikäviä uutisia! :-( En osaa edes sanoa mitään järkevää, kun voin vain mielessäni kuvitella, miten valtaisa on pettymys sinun tilanteessasi. Voimia sinulle ja puolisollesi!
Lounais-Suomessa (kuten takuulla muuallakin) palellaan pakkasen kourissa. Katottiin tänään just töissä yhestä mantsan kirjasta, miten voimakas tuuli purevoittaa tämän -15 asteen kelin peräti -37 asteeseen. Hrrrrrrr!
Omassa voinnissa ei kommentoitavaa, öisin vaan herätään sikausein. Viime yönä kolme kertaa vessaan, kaks kertaa vaihtamaan hiestä märkää yöpaitaa, kerran suonenvetoon ja kerran nälkään. Ei oo vauvankaan kanssa olleet meidän huushollissa yöt näin rikkonaiset!
Outoa meininkiä.
t. Bonita 26+4
Koittakaa jaksaa ja parempaa onnea seuraavalle kerralle.
Eikö teillä jäänyt pakkaseen mitään, kun puhuit vaan ivf:stä?
Olihan siitä joskus puhetta, mutta unohdin jo.
Voimia uusiin piikittelyihin.
Itku pääsi kun viestisi luin. En osaa minäkään mitään sanoa, muuta kuin jaksamista toivotella. Olen tosi pahoillani.
Itsellä jatkuu tämä hirveä flunssa, ei ole ikinä ollut näin kauheaa ja pitkäkestoista. Jomottaa, kolottaa ja pää painaa 10 000 kg.
Enpä nyt jaksa enempää kirjoitella, vei mielen niin matalaksi tuo sonjaemman uutinen.
äitimiia rv 20 +5
Olen todella pahoillani puolestanne. :´( Elämä on todella epäreilu ja kohtuuton sinua ja miestäsi kohtaan. Voimia sulle ja toipumista, anna sille oma aikansa. Aika (ja asiasta puhuminen) on ainoa mikä auttaa. Parempaa onnea jatkossa!
hankalin
On tää elämä kyllä välillä merkillistä, kun tota Sonjaemmankin tilannetta aattelin. Toiset tulee vahingossa raskaaksi eikä edes halua niitä tenaviaan vaan menevät abortoimaan, ja toisille sitä lasta ei millään suoda, vaikka kuinka on yritystä ja tiede auttamassa... Että onko laitaa? Ei välillä kyllä tunnu olevan.
Koulussa on tänään ollut toisissa luokissa saunamaisen kuuma, ja toisissa ei tahdo tareta edes takki päällä. Mua ällistyttää yhä uudelleen ja uudelleen se, että ihminen pystyy käymään kuussa ja lähettämään kameroita Marsiin, mutta sellasta koulua se ei pysty rakentamaan, missä lämpötilat + ilmastointi olis kohdallaan. Nyt mulla on edes uudet työkengät, kun niillä edellisillä vedin lipat sinne opehuoneen lattialle. Ostin suht halvat ballerinat (mun lempikenkämalli...) Cittarista ja vein suutarille pohjattaviksi. Nyt on " talvirenkaat" alla!
Järisyttävän kylmää kyllä on. Tama-onnekas saa vielä kelliä masun lämpimässä. Itseltä meinas nuppi jäätyä paksusta piposta huolimatta, kun kävin kaupungilla etsimässä pojalle uusia toppahousuja. Hrrrrr!
t. Bonita 26+5
Kävin eilen Taysin äitiyspolilla np-ultrassa. Tai oikeasti mulla oli aika istukkabiopsiaan, mutta ultratessa ilmeni, että
- sikiön koko vastaa päivälleen viikkoja kuukautisista laskettuna
- nenäluu näkyy hyvin
- niskaturvotusta on 1,6 mm
ja lääkäri sanoi että jos nää olis hänen omat tuloksensa niin hälle ei kyllä biopsiaa tehtäisi. Eikä tehty sit mullekaan. Sain ajan ultraan viikolle 16, jolloin katsotaan sikiön rakenteita ja on vielä mahdollisuus tehdä lapsivesipunktio. Jossain Aika paljon huojensi oloa kyllä tuo keikka. :) Piristyin jopa sen verran että ilmoittauduin neuvolaan tänään.
hankalin 13+1
Ihanaa, että tälle puolelle tulee hyviäkin uutisia ton Sonjaemman tapauksen jälkeen. Mutta näinhän se on että elämä jatkuu.
Ja tosi pelottavaa odotella tietoa lapsen terveydestä, joten onneksi Hankalin selvisi np-ultralla. Miten Juulia, milloin teillä tieto uuden np-ultran ja veriseulan tuloksista? Peukut pystyssa sinnepäin.
Itse eilen jo pelkäsin onko vauvalla joku hätänä kun potki niin vähän, taisi vaan levätä, kun tänään on potkuja sadellut entiseen tapaan. Enkä tänään kyllä valittanut että potkut sattuu, mitä ne on jo jonkun aikaa tehnyt, parempi niin, kun ettei potki.
Neuvolakin oli tänään ja verenpainekin oli onneks parempi kuin viimeks, nyt 154/90, muuten ois joutunut käymään äitipolilla, eihän se muuten mitään, mutku sinne on 100 km matkaa.
niisku 35+2
Moi kaikille,
Olen teitä lähinnä seuraillut ja kiva on olla kuulolla. Mutta kovin en vielä ole aktivoitunut kirjoittelemaan... Koska laskettu aikani on elokuulla käyn kurkkaamassa elokuisten pinoa ja sitten onneksi tätä kultaisten pinoa. Aiemmissa odotuksissani on ollut lähellä samanikäisiä odottajia, nyt tätä ei ensinnäkään moni vielä tiedä, ja lähipiirin lapset on jo melkein kaikki koululaisia. Itselläni on 3- ja 6-luokkalaiset pojat. Ensi viikolla on mulla NP ultra ja sen jälkeen voi ehkä jo jotain puhua. Ellen pysty odottamaan punktiota. Voi olla että alan pursutakin jo sen verran että on vaikea " pimittää" . Lapset suhtautuu ihanasti odotukseen, on jopa kiinnostusta. Eilen katsottiin nuoremman oma ultrakuva ja tutkittiin odotus-oppaasta minkä kokoinen se pieni on.
Vointi on tosi hyvä. Ainoa ongelmani on että syön liikaa ja ähkyn sitten monta tuntia ruokailun jälkeen. Pitäisi tajuta rajoittaa. No, onneksi sain mieheni tähään iltalenkille (kävelysellainen), teki hyvää molemmille. Toinen " oire" on väsymys. Tänäänkin töistä tullessa täytyi ottaa tunnin lepotauko...tuota en normaalisti koskaan tee.. Nyt sen kyllä salllii.
Onnea NP-ultriin teille, ja hyvää vointia kultaisen porukalle!