voiko 5-vuotiaalla olla neuroosi? Äiti huolissaan..
Hei!
Auttakaa hyvät ihmiset huolestunutta äitiä ja kertokaa, kuuuluuko tällainen käytös 5-vuotiaan tytön elämään vai soittelenko perhe-ja kasvatusneuvolaan apua hakeakseni, en kertakikaikkiaan enää ymmärrä...jaksaminenkin on tiukilla.
Kyseessä on siis perheen esikoistytär, hyvin hoikkavartinen 5-vuotias. Neiti on aina ollut tarkka vaatteistaan, ei niiden ulkonäöstä, vaan siitä että ne ovat hyvin päällä (sukissa ei ole mutturoita, hihat eivät nouse pukiessa) ja oppikin melko nuorena omatoimiseksi pukijaksi kun hoksasi saavansa vaatteet parhaiten itse.
Ongelmamme ovat siis housut. Etenkin pikkuhousut ja pitkät housut. Ensinnäkin sopivia on melko vaikea löytää koska niiden täytyy olla kapealinjaiset, mutta sehän on minun ongelmani. Lapseni ongelma on yhä edelleen valuvat housut. Siis ne valuvat hänen mielestään.
Tänä aamuna ongelman aiheuttivat pikkuhousut, jotka eivät pysyneet niin ylhäällä kuin hän olisi halunnut, tuloksena huuto ja itkua, housujen edestakaisin vatkaamista...kiireisenä aamuna tämä tuntuu ylittävän sekä isän että äidin ksestämisen rajat, aamulla ei kertakaikkiaan ole aikaa vaihdella vaatteita määrättömästi, töihinkin pitäisi ennätää.
Kysymyksessä ei siis suinkaan ole, että lapsellani olisi liian isoja vaatteita, vaan se, etteivät ne pysy hänen mielestään oikealla tavalla päällä.
Ongelma on sinänsä pahentunut viime aikoina, että nykyisin on ruvennut tulemaan huuto ja itku myös silloin, kun vaatteita pitäisi vaihtaa, " kun kaikki muut housut valuu paitsi nää" . Ja siellä pyykkikorissahan on siis veilä ainakin kahdet edelliset housut, joiden lisäksi muita valumattomia meidän huushollissamme ei kuulema ole...
Olen oikeasti huolissani lapseni kehityksestä, etenkin siitä, mitä tällaiset surkeat aamuriitelyt hänelle eiheuttavat (kokeeko hän ettei tule hyväksytyksi tai ymmärretyksi? Itsetunto ja itseluottamus? Itse koen yrittäneeni kaiken vaatteiden suhteen, on koetettu isompaa ja pienempää ja vaihdettu ja puljattu, aamuisin vaan ei riitä aikaa aina kaikkeen. Ja toisekseen, hän ei ikinä valita asiaa hoidossa koko päivää ja iltaisin tuntuu unohtaneet jo että housut valuvat) ja siitä, millainen lapsestanio myöhemmin tulee, ovatko nämä merkkejä jostakin vakavammasti tulevasta ongelmasta? Esim. altis sairastumaan anorekstiaan (tunnollinen ja pedantti lapsi) tai johonkin vakavampaan neuroosiin tai psyykkiseen sairauteen????
Olen aivan neuvoton, auttakaa jos osaatte.Kiitos.
Minjuska, itkua vääntäen
Kommentit (4)
Minjuska:
ovatko nämä merkkejä jostakin vakavammasti tulevasta ongelmasta? Esim. altis sairastumaan anorekstiaan (tunnollinen ja pedantti lapsi) tai johonkin vakavampaan neuroosiin tai psyykkiseen sairauteen????
Lapsilla voi mun tietääkseni olla tuossa iässä kaikenlaista vastaavaa oireilua ilman, että kyseessä olisi vielä oire mistään vakavammasta.
Mutta nyt tuosta housujen valumisesta aamuisin on tullut vähän turhan suuri juttu. Siinä voi ihan oikeasti olla kyse puhtaasti sellaisesta asiasta, että lapsi haluaisi oikeasti jäädä kanssasi kotiin. Mutta se ei välttämättä ole ainoa tunne, koska hän voi myös haluta mennä päiväkotiin, varsinkin jos siellä on kivaa. Sehän on aika tavallista, että kun pitäisi lähteä, lapsi kiukuttelee. En tarkoita, että lapsi tietoisesti päättäisi: " sanonpa nyt äidille, että housut valuvat, niin..." tuskin niin suunnitelmallisesta toiminnasta on kyse.
Joskus kai " Sofian Sohvassa" vastaava psykologi sanoi, että lapsi kehittää riidan päiväkotiin/kouluun lähtötilanteessa siksi, että hänen olisi helpompi irtautua äidistä tai isästä. Mutta ne riidat siis ovat tavallaan väistämättömiä, vanhemmassa ei ole mitään vikaa.
Teillä on nyt housut tuollainen " kynnyskysymys" , mutta se voisi yhtä hyvin olla vaikka hiukset tai paita.
Tietysti joillakin lapsilla, joilla on neurologista poikkeavuutta, on kovin tarkat mielipiteet vaatteiden istuvuudesta (esim ei saumoja). Mutta heillä mun käsittääkseni tilanne ei tule esille vain aamuisin, vaan se rassaa ympäri vuoden, eli myös siellä päiväkodissa ja muualla.
Suosittelisin muuten lukemaan Freudin " Pikku Hansin tarinan" , mutta kyseessä on niin onneton suomennos, ettei siitä saa mitään tolkkua ja on muutenkin varsin pitkäveteinen!
Selostan siitä silti pienen pätkän muistinvaraisesti: Pikku Hansin tarinassa käsitellään 5v lasta (" älykästä ja hyvin kehittynyttä" ), joka kehittää niin suuren pelon hevosia kohtaan, ettei enää uskalla mennä kadulle ollenkaan. Kyseessä on 1900-luvun alkupuolen Wien, joten siis kaikki kadut olivat täynnä hevosia ja ongelmasta tulee todella rajoittava koko perheelle! Hansilla ei muistaakseni edes ole mitään huonoja kokemuksia hevosista, joten pelolla ei ole sellaista selvää syytä.
Hansin hevospelko voisi olla vähän kuin teidän valuvat housut, koska se tuli esille samantyylisisissä tilanteissa. Muistaakseni tarinan lapsi ei varsinaisesti käynyt terapiassa, vaan hänen vanhempansa kävivät keskusteluja terapeutin kanssa ja pyysivät neuvoja. Ajan mittaan Pikku Hans kasvoi hevospelostaan eroon ja hänestä tuli varsin normaali ja tasapainoinen aikuinen (niin tarina kertoo). Hän on siis ollut ihan oikea ihminen, ei keksitty.
Mikään ei varmasti estä sinua soittamasta neuvolaan, jos haluat keskustella asiasta. Musta kyllä kuulostaisi, että olet toiminut ihan oikein tilanteessa :)
Tosin ehkä tappelua voisi vähän koittaa lyhentää, esim vaikka niin, että annat lapselle illalla tehtäväksi katsoa seuraavan päivän päiväkotivaatteet (vaikka sitten yhdessä sinun kanssasi, jos haluat). Ja yritätte sopia siitä, että kun vaatteet on illalla katsottu valmiiksi, niin niiden pitää sitten olla hyvät aamuisin. Onhan meillä aikuisillakin näitä " bad hair day" -aamuja, jolloin tuntuu siltä ettei mikään mene kohdalleen. Natkutuksen kohteita ikävä kyllä on vähemmän...
Vastasin nyt näin kyökkipsykologina, toivottavasti saat enemmänkin vastauksia!
En nyt ota kantaa siihen voisiko kyseessä olla jokin neuroosi tms. mutta haluan kertoa, että itse olen ollut juuri tuollainen lapsi. Nyt olen 36v ja aina ollut psyykkisesti ja fyysisesti terve =)
Äitini kertoi, että vaatetus kanssani oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä juuri siksi koska niiden piti olla aina hyvin päällä, ryppyjä, myttyjä ym. ei saanut olla missään (en tiedä vaikuttaako asiaan mutta olen aina ollut hyvin hoikka ja pitkäraajainen joten siihen aikaan ainakin on ollut jopa vaikeuksia saada hyvin istuvia vaatteita).
Nimenomaan housut olivat ongelma. Äitini ratkaisi asian kahdella tavalla. Osan ompeli itse ja ne mitkä löytyi kaupasta sopivana ja jotka kelpuutin niitä hän osti heti sitten useammat, esimerkiksi juuri pikkarit.
Minä en ole pienenä suostunut käyttämään sukkahousuja ollenkaan. Väitin aina, että ne kiristää pituussuunnassa ja jos osti pidemmät oli ne hoikkikselle sitten muualta epäsopivat. Joten talvella oli housujen alla pitkät kalsarit ja sukat, niissäkin piti olla todella tarkka ettei kalsareiden puntti jäänyt ryppyyn sukan alle. Sukkien piti olla sellaiset ettei ne varresta kiristä.
Tässä nyt muutama kohta mutta minun ja äitini korviin tyttösi kuulostaa ihan normaalilta.
Jos asia sinua vaivaa niin kannattaa ottaa puheeksi vaikka neuvolassa kuitenkin.
Mukavaa talven jatkoa =)
kiitos vastauksistanne, huojensivat kummasti huolestuneen mieltä. Sain tuolla odotus puolellakin monia vastauksia, joiden perusteella uskallan nyt olettaa tämän olevan suht normaalia. Ja jopa ohimenevää :)
Tyttäreni on myös laihansorttinen, vaikkei olekaan erityisen pitkä ja housut ovat olleet ongelmana aina, siis jo ihan niiden löytäminenkin. Neiti on valinnut itse seuraavan päivän vaattensa jo 1,5vuotta, näin vältettiin aamukiukut viimeksi. Nyt sovittiin, että hän myös varmuudeksi kokeilee illalla valitsemansa housut, etteivät tunnu valuvilta.
Kiitollisena,
Minjuska ja tytär
Tyttö on tosiaankin tosi tarkka vaatteiden suhteen ja huonosti olevat vaatteet ovat hänen todellisuuttaan jota tulee kunnioittaa. Hyvä kun pukee itse, niin saa ne haluamallaan tavalla Ja edellä tulikin jo hyviä vinkkejä. Tytöllä saattaa olla yliherkkä tunto. Miten hän reagoi muihin tunto, maku, haju tai kuuloaistimuksiin?
Tälläisiä yliherkkyyksiä on lapsilla aika paljon ja ne todellakin kiusaavat sekä perhettä että lasta itseään. " Hoitona " voi kokeilla siedätystä ja toisaalta tilanteeseen tulee vain sopeutua.
Pärjäilkää!