Oma elämä?

Minkäänlaista hajuahan, mulla ei ole että millä paikkakunnalla asut, mutta esim. Tampereella kotihoito tulee apuun ykshuoltajilla. Eli jos olet pienituloinen, joudutko kenties kuukausittain tai joskus käymään sosiaalivirastossa? Siellä kannattaa puhua, koska kotiapu ei maksa sinulle mitään. Saat sen ihan veloituksetta. Siellä katsotaan sun tilanne ja mietitään paljonko apua tarviit. Kotiapu saattaa olla kotonasi 8-12 tai jopa 8-16, miten satut apua tarvitsemaan.

Mulla oli hiukan eri tilanne lapsen syntyessä, mutta sain kotiapua ihan päivittäin. Syyt oli tietenkin ihan erilaisia.

Saa ainakin omaa aikaa, jos et ole ajatellut päivähoitoon lapsia viedä.

Itse meinaan odotan täyttäväni 50 ja risat ja sitten bongaavani jonkun, joka on vapautunut kenties jo toiselta jne. kierrokselta... ;-)



Vakavasti puhuen, rankkaahan se on, oman elämän itselleen ottaminen, mutta ei kai mahdotonta, kuten kanssasisaremme tuossa jo mainitsivat... Itse siitä vain haaveilen, mutta olen kyllä paljon vanhempi sinua, joten en tosiaan toivo sinun odottelevan 10täkään vuotta omaa elämää! Mulla on 3 poikaa (3, 7, ja 10) ja yh olen ollut jo 6v. Huh, tuntuu kamalalta sanoa se noin ääneen... ;-) Tämän 6 vuoden aikana ovat lapset olleet yötä pois ehkä neljä-viisi kertaa ja kokonaista viikonloppua eivät koskaan - saati sitten arki-iltaa. Mutta odottelen siis sitä eläkeikää.



Kunnan kotipalvelu on yksi idea, mutta sen saaminen riippuu täysin siitä, missä asut. Itse sain Helsingissä asuessani kerran, kun piti mennä hammaslääkäriin. Tosin lähellämme oli myös leikkipuisto, johon sai jättää kaupungin hoitajille pariksi tunniksi jo kävelemään oppineet. Jätin (tyhmyyksissäni) vain kerran, kun piti päästä salaa ostamaan esikoiselle synttärilahja. Mutta googlaa teidän kaupungin/kunnan sos.toimiston palveluita, saatat löytää vinkkejä.



Tuo tukiperhetoiminta on mulla jäänyt haaveen asteelle ja edelleen on kyllä haaveena... Mutta oman katraan kasvettua kolmeen heppuun ja kuopuksen vielä ollessa kokolailla ruoka-allerginen olen jotenkin ajatellut, että kukapa kaikkia ottaa...Mutta, ole siis viisaampi ja etsi teille tukiperhe - niistä olen kuullut pelkkää hyvää! Jotkut ottavat pieniä juuri mielellään. Ymmärtääkseni sellaisen etsiminen pitää aloittaa niinikään sosiaalitoimistosta. Korjatkoon joku, jos olen väärässä. Ala hoitaa asiaa heti huomenna, niihin on käsittääkseni jonoa.



MLL on tosiaan yksi vaihtoehto. Itse olen siinäKIN asiassa ollut saamaton, mutta osittain rahapulan vuoksi. Tuntuu jotenkin liian ylelliseltä... Ja jotta siitä olisi hyötyä/iloa, tulisi sen olla säännöllistä - itse olisin iloinen esim. saadessani hoitajan vaikkapa 3h/vko voidakseni käydä kävelyllä/uimassa tms., mutta nykyisin MLLn hoitajille pitää maksaa myös eläkemaksut (aivan oikein onkin!!) ja niiden kanssa (+matkakulut) tuntitaksa on 5-6¿, se x3h/vko on lähemmäs 100¿/kk, mikä tuntuu tosi paljolta kun rahaa on vähän... Voihan hoitajan ottaa toki harvemminkin. Parempi kuin ei mitään.



Viimeinen vinkkini on mieskaverit. Mutta sellaista ei kai suositella/saa alle 4-vuotiaalle, joten ei taida olla ihan ajankohtainen sekään.



Tsemppiä ja jaksamista sinulle - ja muille!! Minua auttaa jaksamaan se, että vaikka rankkaa onkin olla yksin, ja itsellä ainakin katkeruus valloittaa mielen tämän tuosta ja taas (etenkin exän kertoillessa uusista tyttöystävistä...), niin loppupeleissä se on poissaoleva isä, joka häviää enemmän!

Olin kaksi vuotta yksin lapsen kanssa (joka oli tuolloin 3-5v). Opin ottamaan lapsen mukaan monenlaisiin tilanteisiin.. esim. oman seurankunnan raamattupiiri. Siellä oli lähinnä vanhoja tätejä, joista oli yksinomaan ihanaa, kun piirin osallistujajoukko kasvoi yhdellä pienellä pojalla. Lapseni sai pääsiäisenä monta suklaamunaa. :) Löysin myös kuntosalin, jossa oli lastenhoitonurkka. Lapseni valittaa nykyään kun ei pääse mukaan salille. Nykyisin olen naimisissa ja lapsi on kotona mieheni luona kun minä kuntoilen. Eli rohkeasti lapsi/lapset mukaan omiin harrastuksiin.



Yksi keino on se, jota tuossa edellisetkin vastaajat ehdottivat, eli vastavuoroinen lastenhoitoapu. Tutustuin yhtenä kenänä lastenpuistossa ihmiseen, jolla oli suunnilleen samanikäinen tyttö ja mies teki pitkää työpäivää. Kävin kerran viikossa kuntoilemassa yksin ja lapseni oli heillä hoidossa ja kerran viikossa hänen lapsensa oli meillä kun äiti oli jumpassa. Toimi kuin unelma. Ei mitään kiitollisuudenvelkaa, eikä kulunut rahaa. Se vielä, että tiesi, että lapsi on tutussa ja turvallisessa " hoidossa" . Lapset leikkivät hyvin yhteen ja tapaavat yhä välillä toisiaan vaikkemme enää asu lähekkäin eikä lastenhoitovaihto onnistu.



Yksi tapa järjestää aikuista seuraa ilman maksullista hoitoa on tavata ystäviä kotona lasten nukkumaanmenoajan jälkeen. Minulla tämä onnistui hyvin, kun lapsi meni jo 19.00 aikoihin nukkumaan ja nukkui sikeästi. Silloin oli kiva istua ystävien kanssa kotona ja jutella. Tietysti tämä rajoittuu siihen, että ystävät pitää kutsua kotiin, ei voi itse mennä muualle.



Toivottavasti tästä oli apua.

MLL:ltä voit ostaa palveluja, mut turhan kalliiks tulee. Itelläni ei oo varaa ku kahteen kertaan kuussa. Oon minimituilla. Joissain kaupungeissa saa ilmaista lapsenvahtiapua kaupungin omilta työntekijöiltä eli kotipalvelulta. Toimivat yhdessä neuvolan ja lastensuojelun/sossun kans. Ei auta muu ku kysyä. Oottelen kans miestä, joka suostus ottamaan meidät kainaloonsa, ehkä sit joskus. Tosin tyttö on niin pieni vielä, et en edes odota äijää oveni taa pariin vuoteen...En itekään tähän tilanteeseen muuta kaipaa, ku aukuisen tukea.

Hei,

riippuen tietenkin missä asut niin suurimmissa kaupungeissa MLL ainakin tarjoaa lastenhoitoapua hintaan 4,20 tunti, ja vähintään hoitaja veloittaa kahdelta tunnilta. Ja mahdollisesti matkakulut. Mutta jos taloudellinen tilanne on tosi heikko niin kannattaa varmasti hakea sosiaalineuvonnasta apua ja kysyä, josko ne olisi valmiit kustantamaan hoitajan tiettyinä aikoina, koska onhan se nyt lasten etu että äiti jaksaa ja voi hyvin ja saa vähän omaa aikaa.

Laitoin kaupanseinälle ilmoituksen, jossa tarjouduin lapsenvahdiksi. Kerroin sitten, että voin ottaa pienen maksun tai sitten vaihdetaan lapsenvahtiapua. Lapsi sai ikäisensä kaverin ja käyvät nykyään vuoronperää tooistensa luona kylässä. Olemme myös ystävystyneet tämän " hoitolapsen" äidin kanssa, joka myös yh. Kannattaa siis ainakin kokeilla.

Olen kuullut myös tukiperheistä, mutta en tiedä siitä asiasta sen enempää.

seuranhaku ilmoituksen nettiin. Tein listan millaisen miehen haluan. Pistin ihan kaikki asiat siihen ja tiesin ettei kukaan vastaa. Mutta yksi vastasi. Olemme seurustelleet nyt vuoden ja hienosti menee. Mies oli ja on kaikkea mitä halusinkin ja vielä enemmänkin. Eli löysin miehen ja ensin viestittelimme ja soittelimme ja muutaman viikon kuluttua tapasimme ja alusta asti hoidimme tapaamiset leikkipuistossa jne... kun tiesi etten saa lapsia mihinkään hoitoon. Isommalle lapselle sanoin, että hän on äidin kaveri.



Lastenhoitoon liittyvissä asioissa neuvoisin etsimään myös seuraa netin kautta, perhekahviloista, leikkipuistoista jne... Voitte sitten vuorotellen vahtia toistenne lapsia. Itse en tosin tätä ole harrastanut koska en koe tarvetta " omaan" aikaan, mutta kaverit ovat suosittelleet!



Jaksamista sinulle