Oletko tällä hetkellä elämäsi miehen kanssa? vai odottaako sua vielä jossain se " sielunkumppani" ?

Lasten takia en voi ikinä olla yhdessä miehen kanssa, jota oikeasti rakastan... :(

ainakin nyt tuntuu siltä. Vaikka elämästä ei koskaan voi aivan satavarma olla mihin suuntaan se potkaisee.

Tiedän että minua varten on se sielunkumppani, olimme tunnetasolla samalla taajuudella, mutta en ole vielä pystynyt eroamaan miehestäni kun lapsi vasta kaksi vuotias. Vaik toiset sanoo ettei pelkästään lapsen takia kannata olla yhdessä, pitää olla jotain muutakin. Nyt olen onneton ja elämäni tuskaa ilman tätä sielunkumppaniani.

Olen naimisissa yhden sellaisen kanssa. Tuskin se elämä olisi parempaa toisenkaan kanssa.

Sitä ennen elin ja olin mielettömän monen " väärän" miehen kanssa. Mutta en olisi minä, ilman menneisyyttäni. Olisinko parempi vai huonompi, en tiedä.

" Olen naimissa, mutta en elämäni miehen kanssa...

Lasten takia en voi ikinä olla yhdessä miehen kanssa, jota oikeasti rakastan... :( "



mutta myöhemmin ehkä. onneksl apset ovat jo koululaisia.

Vierailija:

" Olen naimissa, mutta en elämäni miehen kanssa...

Lasten takia en voi ikinä olla yhdessä miehen kanssa, jota oikeasti rakastan... :( "

mutta myöhemmin ehkä. onneksl apset ovat jo koululaisia.

Avioliiton solmin ihan puhtaasti järkipohjalta. Tämän toisen miehen kanssa minulle on joku " yhteys" , emme pääse ikinä eroon tunteista toisiamme kohtaan. Pidämme yhteyttä ja olemme puhuneet tunteistamme. En tiedä onko tässä elämässä ikinä " meidän" aikaa, ehkä tosiaan, kun lapset ovat isompia...

Vierailija:

" Olen naimissa, mutta en elämäni miehen kanssa...

Lasten takia en voi ikinä olla yhdessä miehen kanssa, jota oikeasti rakastan... :( "

Parikymppisenä tapasin erään miehen, jota luulin elämäni mieheksi. Koskaan ei kuitenkaan seurusteltu, ja harmittelin pitkään asiaa. Tuli ja meni niitä vääriä miehiä. Vertasin aina heitä siihen suureen rakkauteeni. Kun lopulta ' luovutin' ja ajattelin, että on parempi olla ilman miestä kuin väärän kanssa, niin sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Hänestä voin sanoa, että hän on minulle ja minä hänelle se oikea kumppani. Hän on paras ystäväni, luotettuni, rakkaani. Häntä kunnioitan ja rakastan syvästi. Täytyi vaan jaksaa odottaa vuosia polkujemme kohtaamista!

pidät häneen yhteyttä??? niin ettei miehesi tiedä?

Käykö sulle ja tälle toiselle miehelle koskaan niin että ajattelette toisianne samaan aikaan???

Tai siis että yhtäkkiä sulle tulee tämä toinen mies oikeen voimakkaana mieleen, tuntuu siltä että sillä hetkellä se toinen ajattelee myös sua.

Minä uskon siihen että te vielä jonain päivänä olette yhdessä... ;)

Mutta en kyllä usko, että olis olemassa kenellekään mitään ainoaa ja oikeaa.. Ei kai kukaan sellaiseen usko?!



Ihmettelen, miksi olette puolisonne ja lastenne isät valinneet, jos ette rakkaudesta? Ja jos rakkautta on alunperin, niin kyllä sitä on myöhemminkin, kunhan sitä vaalii.



Te, jotka haikailette toisten miesten perään: Miettikää kuinka realistista haaveilunne on. On helppoa kuvitella, että joku toinen olis niin ja niin paljon parempi. Tuollaisissa aatoksissa on sekin huono puoli, että sitten ei enää yritä yhtään sen oman kumppanin ja suhteen eteen nähdä vaivaa. Sillä vaivaa ja huolenpitoa hyvä suhde vaatii.

Monesti ajattelen häntä ja samalla hetkellä hän soittaa minulle. Tulee myös voimakkaita tunteita (välillä myös seksuaalisia), jolloin uskon hänen ajattelevan minua.. Minä tavallaan toivon, että voisimme joskus olla yhdessä, mutta toisaalta en haluaisi tehdä sitä lapsilleni. Joskus vaan tunteet voittaa järjen...

Vierailija:

pidät häneen yhteyttä??? niin ettei miehesi tiedä?

Käykö sulle ja tälle toiselle miehelle koskaan niin että ajattelette toisianne samaan aikaan???

Tai siis että yhtäkkiä sulle tulee tämä toinen mies oikeen voimakkaana mieleen, tuntuu siltä että sillä hetkellä se toinen ajattelee myös sua.

Minä uskon siihen että te vielä jonain päivänä olette yhdessä... ;)

En kyllä usko mihinkään yhteen oikeaan, mutta tämä nykyinen mies on ihan uskomaton!



Voin sanoa, että hän on elämäni mies!

En voisi tyytyä vain johonkin hyvään mieheen jonka kanssa hyvä olla. Suhteessa pitää olla jotain elämää suurempaa=)

Näin juuri viime yönä sellaista unta, että olin naimisissa jonkun toisen miehen kanssa (joku tuttu, mutta en edes muista, kuka), mutta samalla salaa kamalan rakastunut omaan mieheeni. Potutti unessa ihan kamalasti. Olipa ihanaa aamulla herätä sen rakkaani vierestä ja muistaa, että tuohan se onkin se mun oikea siippani! :)

tiesin sen heti kun tavattiin että hänestä tulisi todella hyvä isä ja aviomies!! sellainen maalaismies, joka puhuu ja pussaa!! =D

vaikka tiedänkin, että tuolla jossain (parin kilometrin päässä) asuu eräs joka saa sydämeni edelleen sykkimään. En voi sille mitään enkä aio tehdä ikinä asialle mitään. Onnellinen olen upean, rehellisen, luotettavan ja huumorintajuisen mieheni kanssa, joten kaikki hyvin.

Sanoimme ex-miesystävän kans että joskus vielä teimme kohtaa ja sit yhdes ollaan loppuelämä. Mut enpä tiiä, vaikka ajatus kiehtookin. Olen nyt kuitenkin onnellisesti naimisissa.

Sielunkumppanuutta esiintyy vain romanttisissa elokuvissa ja kirjoissa, joissa on vain se " yksi oikea" . Tämä on klisee.

Todellisuudessa jokaiselle ihmiselle on monta sopivaa puolisoa, joiden kanssa tulla onnelliseksi. Mutta kaikkia ei voi saada!:-)

Kun arjen ongelmat tulevat vastaan, niin aletaan haikailla toisten perään.

Minä uskon kyllä siihen sanontaan " että ei se vaihtamalla parane" .

Olisi kiva kuulla tosikertomuksia niiltä joilla näin olisi käynyt, mutta en usko että monelle. Ehkä joissan ääritapauksissa.

Eihän kukaan voi etukäteen tietää millaista arki on tuon ns. " sielun kumppanin" kanssa. Todellisuus tulee joka tapauksessa vastaan.

Uskoin vain että " olet liian nirso" , " ei kukaan ole täydellinen" , " jos vielä valikoit niin jäät lapsettomaksi vanhaksipiiaksi" " ei se vaihtamalla parane" ja sitten alkoi yksinäisyys riittää ja biologinen kello tikittää. Ajattelin että se mitä oli riittää ja pystyn sen kanssa elämään.



Kunnes tapasin miehen joka vei minulta jalat alta. Se vain tapahtui jo kypsällä iällä kun olimme molemmat perheellisiä, eli asialle ei mitään voi enää tehdä. Nyt vain tiedän mikä ero on elämän miehellä, sielunkumppanilla, ja sillä ihan hyvällä miehellä...