Haluaisin erota mutta lapsi jäisi miehelle, mitä teen? Ystävälliset sanat tulisivat todella tarpeeseen. :(
Kommentit (24)
Jos päädyt eroon, jätä lapsi isälleen, sinusta ei ole äidiksi ainakaan nyt ja luultavasti purkaisit pahan olosi lapseesi, kun joutuisit hänen kanssaan enemmän aikaa viettämään eron jälkeen. Silloinhan miehesi ei olisi häntä koko ajan hoitamassa.
Masennuksia on monenlaisia, suosittelisin kuitenkin sitä lääkärillä käyntiä.
on väärä tapa ilmaista asia. Voi joku saada lapsen vaikka 35v ja silti tuntea kuten ap tuntee. Ei se ikää katso. Eikä edes henkilön kypsyyttä. Vaan on erilaisia ihmisiä ja joidenkin ei ehkä vaan kannattaisi lapsia laittaa.
Onko joku miehen " uhkaus" että jos lähdet lapsi jää hänelle???
miksi haluat erota? Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Masennusta? miksi lapsi jäisi isälle? kai voisitte sopia tiuhat tapaamiset?
Menin aivan liian nuorena ja aivan liian pian naimisiin, ja lapsi tuli meille heti. Olemme nyt olleet naimisissa vuoden ja lapsi on pieni vauva. Tuntuu, etten jaksa enkä halua hoitaa lasta, ja tuntuu etten halua olla mieheni kanssa sillä en koskaan ole rakastanut häntä, en enää muista miksi edes nain hänet.
Kumpa voisin mennä ajassa taaksepäin ja perua koko jutun!
Älkääkä sanoko että olet masentunut, en ole.
Jos eroisimme, mitä juuri nyt kovasti haluan, jäisi lapsi miehelleni, enkä tiedä haluanko olla lapsesta erossa mutta en vaan jaksa kiljuva kakaraa.
Minulla ei ole ystäviä, koulutusta, työpaikkaa tai yhtään mitään, perhe on elämäni, jota en halua....
Surettaa oma typeryys!
-ap-
esim yhteishaut kohta.Uusia tuulia haistelemaan.Keskustele miehesi kanssa.
en yhtään tiedä mitä tehdä.
ei se auta vaikka lähtisin opiskelemaan, kotona odottaisi ukko ja kakara. en todellakaan ole masentunut, olen ollut teininä masentunut ja tunnistan kyllä oireet itsessäni.
-ap-
monesti mietin miten " ihanaa" elämä olisi ilman perhettä ja jos eroaisi kestäisinko sitä että lapset olisi miehellä tällä hetkellä kestäisin...
Puhu asiasta miehesi kanssa ja aloita vaikka joku koulu vie lapsi hoitoon ja hanki paljon paljon enemmän omaa aikaa äläkä välitä jos joku sanoo että et välitä lapsestasi paremmin se lapsikin voi kun äidillä on hyvä olla.
mieheni on hoitanut lapsen alusta asti kokonaan, paitsi sen ajan mitä on töissä 4-6 h arkipäivisin.
öisinkään ei ole tarvinnut minun herätä.
-ap-
Mieskö olisi valmis kantamaan vastuun lapsesta?
Entä jos hakeutuisit opiskelemaan ja tapaisit lastasi viikottain?
Kannattaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun! On siellä nähty kummempiakin tilanteita, eikä heidän tehtävä ole tuomita ketään vaan tukea, kuunnella ja auttaa löytämään juuri teidän tilanteeseen oikea ratkaisu!
vaihtoehtoja/asioita kuin ero ja lapsen miehelle jättäminen automaattisesti . Sulla on nyt hieman vaikea elämänvaihe, jos odottelet muutaman kuukauden, katsot kun lapsi kasvaa ja olet normaalisti " kaveri" miehesi kanssa, voi maailma alkaa näyttää paljon valoisammalta.
Tosin, jos oikeasti olet sitä mieltä PYSYVÄSTI, että et voi elää miehesi kanssa enää koskaan yhtään, ja että hän on parempi vanhempi, huoltaja ja hoitaja lapsellesi kuin sinä, niin ota ihmeessä ero ja anna lapsi miehelle. Lapsen tasapainoinen elämä ja rakastava vanhempi on kuitenkin tärkein, jos eroat ja olet yh, olet YKSIN vastuussa lapsesta, jota et lainkaan jaksa. Silloin lähdet ja annat miehen hoitaa lapsen, jos hän mielestänne on parempi siinä.
Tunnen pariskunnan, jossa yhdessä päätettiin vauva-ikäisen kanssa, että isä on tasapainoisempi ja jaksaa lasta paremmin, joten äiti lähti ja lapsi jäi miehelle. Äiti tapaa lasta säännöllisesti, ja kaikki on mennyt hyvin. Kyllä niinkin voi tehdä, jos tosiaan olet sitä mieltä. Tuossa perheessä vauva oli 8kk.
Käy ainakin juttelemassa jossain ennen kuin päätät mitään isompia juttuja. Avioliiton tai lapsenkaan ei tarvitse olla kahle sun jalassa. Ne ei ole este vapaudelle. Silti voi toteuttaa itseään ja tehdä erilaisia juttuja. Vaikka olisi perheellinen. Mutta älä nyt kiirehdi päätösten kanssa, ettet myöhemmin sitten itkisi sössineesi mukavaa perhe-elämää.
Kun saa lapsen elämä heittää häränpyllyä ja joutuu rakentamaan palikat alusta asti uudestaan. Elämässä on KAIKKI mahdollista vielä perheenkin jälkeen mutta se vaatii vain organisoimista eri tavalla kuin jos olisi yksin.
Anna itsellesi AIKAA nyt. Keskustele jonkun kanssa joka ymmärtää tilannettasi, joka voisi tukea sinua kasvussasi.
Tiedän ahdistuksesi, kävin samanlaisia tunteita läpi, sain itsekin lapset nuorena. Aikaa kului ja huomasin kuinka suuri voimanlähde perheeni on. Olen rohkeampi nyt perheellisenä kuin silloin kun olin aivan yksin.
Ihan rehellisesti baarissa. Sanokoon kuka tahansa mitä hyvänsä.
-ap-
T: onko tämä synnytksenjälkeinen masennus ketjun ap
Vielä parempi jos samalla saa tsekattua hyvän keikan.
alkuun tuntuu että se vie kaiken elämänhalun mukanaan (varsinkin kun lapsi alle 1v).silloin ei tiedä tulevasta vaan tuntee koko ajan lapsen puolelta ne vaatimukset joita se itkullaan pyytää. odota hyvä ystävä hätiköimättä ja etsi itsellesi neuvolan kautta äiti ihmisiä jotta saat vertaistukea. Omaasta kokemuksesta sanon että normaaleja tunteita, älä ahdistu niistä vaan odota rauhassa josko menevät ohi. jos pariin vuoteen (kuullostaa tod pitkäälle ajalle) ei ole helpottanut niin sitte mieti vasta eroa!!!
en ole löytänyt täältä pikkupaikkakunnalta ketään äitiä, muutama matami on kyllä kävellyt nokka pystyssä vaunuineen ohitseni ja puistot on täällä aivan autioita.
toivoisin niin olevani hyvä äiti ja vaimo, mutta olen ihan paska!
-ap-
t. vähän samassa jamassa oleva nuori äiskä
Kannattaa tehdä kaikki tehtävissä oleva, esim. miettiä vielä, voisiko kyse olla masennuksesta tai jostakin kehityskriisistä.
Mutta jos sittenkin tuntuu samalta, niin mielestäni ihan ok erota, sopia yhteishuoltajuudesta ja antaa miehelle lähihuoltajuus. Ei äitiytesi siihen lopu, ja voit varmasti tavata lastasi jatkossa paljonkin, jos vain pystytte sovussa sopimaan järjestelyistä. Ei kai lapsen aina tarvitse erossa äidille jäädä?
Ymmärrän tilanteesi. Olen suunnilleen samanikäinen, opiskelut kesken jne. Välillä iskee katumus ja epätoivo. Mutta kyllä lapsen saatuakin voi tehdä vaikka mitä! Minä aion ainakin vielä vaihtaa opiskelualaani, vaikka se tietää viiden vuoden lisäopiskelua. Käyn ulkona, tapaan kavereitani jne. Yritä sinäkin löytää myös kodin ulkopuolista elämää. Se tasapainottaa ihmeesti ankeaa arkea!