Tuttavani leuhki, että hänen lapsensa keksivät aina tekemistä, koska hän ei ole koskaan leikkinyt heidän kanssaan.

tässä ei puhuttu siitä etteikö äiti touhuaisi lapsen kanssa..

Uskon vakaasti että lapsen parempi oppi leikkimään itsekseen ja kaveriensa kanssa kuin äidin. Kun äiti mukana leikissä, leikkiin tulee varmasti jonkinlaiset rajat ja säännöt. Aikuinen ohjailee leikkiä. Ei hyvä juttu

Suurin ongelmahan juuri nykypäivänä lasten ongelmiin on tämä kaveri vanhemmuus

Vierailija:

Sanoo lapsille, ettei häntä kiinnosta leikit. Outoa minusta. Kyllä minä leikin lasten kanssa, pienen kanssa erityisesti ja osaavat silti itsekin itseään viihdyttää.

En halua ylläpitää myyttiä leikin-lasteni-kanssa-leivon-itse-kaikki-pullat -äitityypistä, vaan kerron reilusti, että minä en pysty leikkimään kun hermot ei kestä, ja eipä ole lapsia vaivannut.



Luen, hiihdän lasten kanssa, käydään ulkona, touhutaan, yms. yms. mutta en leiki.



Ei se ole " se hyvän äitiyden mitta" eikä sitä tarvitse hävetä. Joillakin naisilla on vain paremmat leikkihermot kuin muilla :-), minulla niitä ei ole.



Jotenkin tässä tavallisessa arjessa on minulle tarpeeksi, en pysty menemään " sit-tää-sanois-tälle-et" -maailmaan.

Erittäin hyvin keksivät tekemistä sekä yksin että yhdessä. En ole kyllä ikinä sanonut, ettei leikit kiinnostaisi. Lapset saavat aina tulla kanssani tekemään kotitöitä taitojensa mukaan, mikäli kiinnostaa. Isompana sitä jo edellytänkin.



Ei minun ja veljenikään kanssa kukaan leikkinyt ja hienosti olemme elämästämme selvinneet.

Että joskus aikuisiällä me sisarukset muisteltiin, ettei kukaan sanonut kotona, ettei ole mitään tekemistä. Jos meni ruikuttamaan niin äidille, äiti sanoi heti, että sinähän voisit vähän vaikka auttaa minua, tyhjennä vaikka tuo tiskikone. :)



Tosiaan - minusta oleellista on se, että touhutaan yhdessä, vaikka sitten kotiaskareita. Ei aikuisen välttämättä tarvitse niihin leikkihommiin mukaan lähteä, joskus se kyllä on ihan hauskaakin.

Normaalista asiasta ei kannata tehdä epänormaalia

erityisemmin välitä leikkiä lasten kanssa ja ne tietää sen. Lapset leikkikööt omien kavereidensa kanssa. Hyvin tuntuvat kasvaneen ja ovat oppineet leikkimäänkin itsekseen. Vanhin on nyt 12 v.

Meidän ystäväpiirissä on muutama suoraan sanoen aika avuton ja epäitsenäinen lapsi, jotka toimii vain kun vanhemmat on ensin määritelleet, miten toimitaan ja mitä tehdään. Kyse on juuri näistä " leikkivistä" äideistä, joiden mielestä heidän lastensa kuuluu leikkiä x tuntia päivässä ja jos ei oma-aloitteisesti niin sitten äidin määräyksestä.

haluaisin jopa leikkiä enemmän kuin lapset, välillä he haluaisivat vaan tuijottaa tv:tä, kun yritän saada heidät leikkimään. minusta on hauskinta seurata heidän mielikuvitus leikkejään!

Leikkihän on lapsen työtä, eli lapselle hyödyllistä. Luulisin, että on kolaus lapsen omanarvontunnolle, jos aikuinen ei arvosta hänen leikkejään. Minä ainakin leikin lapseni kanssa aina kun vaan ehdin.

meillä joskus 15.v sitten kun lapset olivat 2-3 .v yritin kyllä kovasti

leikkiä mukana mutta tuli kyllä varsin selväksi ettei minua tarvittu.

joka on lapselleen sanonut etteivät tämän leikit kiinnosta. Tuskin kommunikaatio pelaa kovin hyvin, jos lapsen ajatuksia ei ole ennenkään arvostettu.



Lapsen kanssa leikkiessä avautuu huikea mielikuvitusmaailma. Voi vaan ihmetellä toisen luovaa ajatuksenjuoksua. Paljon menettää sellainen äiti, joka ei leiki lastensa kanssa!

Tämä oli siis äidin leikkimättömyyden ansiota hänen mielestään.

Ja vaikka en koskaan leiki, en ulkoile enkä urheile, niin teen paljon muuta heidän kanssaan: laulan, soitan, piirrän, askartelen, pelaan, luen, lasken, tutkin, teen kotitöitä...

Vanhemman ei todellakaan kuulu leikkiä lapsensa kanssa tunti tolkulla joka päivä. Joku pieni hetki ok jossa vaikka aikuinen aloittaa leikin, lapsi saa sitten itse siitä jatkaa. Pelaaminen, ulkoilu, lukeminen ym kutitushetket riittävät varsin hyvin.

Lapsesta tulee paljon itsenäisempi kun itse saa leikkiä ja oppii nopeammin kavereittensakkin toimimaan oikein kun ei ole aina äiti välissä. Itse uskon että liika leikkiminen lapsen kanssa tekee vaan hallaa..

Ensimmäisen kanssa leikin paljonkin ja järjestin hänelle sillointällöin illalla olohuoneen lattialle valmiiksi isot leikit, joista tiedän, että hän piti. Siitä sitten yhdessä aamulla aloitimme. Olin leikkien käynnistäjänä mukana ja hän sitten jatkoi siitä itsekseen.

Toinen lapsi on saanut niin paljon seuraa esikoisesta, että hänen kanssaan ei ole tullut näitä leikkejä järjesteltyä, eikä muutenkaan leikittyä samalla tavalla, kuin ekan lapsen kanssa. Ei vaikuta kärsivän asiasta. Hän puuhastelee myös paljon itsekseen.



Syliä toki saavat ja joka päivä luetaan yhdessä, mutta sehän ei ole leikkiä vaan kulttuuria ;-)

en ole leikkinyt lasteni kanssa

ja hyvin nuo tekemistä ovat itse keksineet!

kaikkea muuta olen tehnyt heidän kanssaan!!

noin huonosti ovat asiat...Leikkiessä ja touhutessahan siihen omaan lapseensa juuri tutustuu, luonne selviää ja välit lähenevät...kamalaa että joku voi olla leikkimättä...