Lue keskustelun säännöt.
Mistäköhän tämä kertoo? Parisuhteesta ja tunteista...
14.01.2006 |
Olemme olleet yhdessä 6 vuotta, kaksi lasta. Joskus taipaleemme alkuvaiheessa koin syvää rakkautta mieheeni, hänen kanssaan oli hyvä olla, kaipasin ja ikävöin kun emme olleet yhdessä. Muistan jopa nukkuneeni hänen yöpaitansa tuoksussa...
Lastemme syntymät ovat olleet ilon aiheemme ja silloin on tuntunut aina että olemme yhdessä ja ikuisesti.
Mikään ei sinänsä ole muuttunut, mies on samanlainen, hyvä mies, isänä ja puolisona. Rehellinen, luotettava ja kaikki mahdolliset fraasit jos niitä sallittaneen käytettävän.
Mutta enää ei ole ikävä. Huomaan nauttivani suuresti illoista jolloin mies on töissä, tai kavereiden kanssa. En kaipaa seksiä, liika läheisyyskin tuntuu ahdistavalta. Emme ole naimisissa, vielä parisen vuotta sitten halusin naimisiin hänen kanssaan, mietin miten ihanaa se olisi. Nyt en enää edes tahtoisi. Koen etten koe niin syvää ja palavaa tunnetta häntä kohtaan kuin naimisiin mennessä kuuluisi tuntea. Ei se naimisiin meno olisi elämäni onnellisin asia. Silkka muodollisuus vain.
Mies hokee rakastavansa, minä en ole sanonut sitä pitkään aikaan. Kun en tiedä rakastanko. En tiedä mitä tämä tunne on.
Kommentit (23)
ja olen varma,että löydätte sen vielä uudestaan. Meilläkin on tylsä vaihe meneillään. Tiedostan ongelmat, josta se johtuu (lyhyet yhteiset illat, pienet lapset...) ja tiedän, että jossain vaiheessa elämä taas helpottaa.
Välillä kannattaa itse keskittyä niihin hyviin hetkiin. Miettiä, mikä niissä oli hyvää ja miten te saitte ne aikaiseksi. Käypä vaikka vain kesken kaiken halaamassa miestäsi rauhassa ja tunteella ja lupaan, että kumpikin löytää taas sen kadonneen hymyn ja hellyyden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kyseli ikääni, ja osui ihan nappiin. 31v tulee tänä vuonna täyteen. Liekö sitten tuota ikäahdistusta, ainakin työpaikan ja ammatinvalinnan suhteen olen käynyt kovaa kamppailua siitä että tässäkö se on, tätäkö todella tahdon tehdä. Josko se sitten on sama tässä parisuhteen tiimoilta.
Kiitoksia kaikille vastanneille, olen miettinyt tätä koko päivän ja piti vielä tulla kaivamaan eilinen viestini esiin. Mietin myös mitä minulla olisi ilman miestäni, miten asiat muuttuisivat. Olisinko onnellisempi jos olisin yksin ilman miestä, kera lasten.
Tähän mennessä meille on kaikki tullut kuin tarjottimella, huumaava tapaaminen, lapset pienellä ikäerolla, uuden kodin rakennus, ja nyt sitten taitaa olla se suvantovaihe. Se jolloin arki on vain läsnä.
Mutta edelleen minua huolestuttaa se, että onko arki sitten vain sitä että ollaan. En halua huumaavaa rakkauden paloa, vaikka alkuvaiheen rakastuminen oli ihanaa, liittyi siihen kuitenkin " tuskaa" , riutumista ja miettimistä haluaako toinen ja kestääkö tämä.
Seksin suhteen täytyisi vissiin tehdä jotain. Yritän haluta, ja välillä rakastelemme, vaikka minua ei kiinnosta niin juuri yhtään. Monesti mies huomaa tuon sääliseksin ja siinä vaiheessa hänen innostuksensa lopahtaa. Yhteistä aikaa ei juuri ole, ja siinä varmaan toinen petraamisen kohde. Mies ei koskaan ehdota/järjestä mitään mikä koskisi vain meitä kahta, ehkä sekin osittain kalvaa mieltäni. Hänen mielestään näin on hyvä olla.
Tunteistani en ole hänelle uskaltanut puhua. Jos sanoisin että en tiedä rakastanko häntä, se kalvaisi miestä varmasti niin paljon. Jotain hän varmaan huomaa, koska en koskaan vastaa hänen rakastan sinua-sanomisiin. Ei kai toiselle voi sanoa että " luultavasti juu rakastan, en tiedä, olen hiukan hukassa" ...
Noh, lisää katsantokulmaa toivotaan.
ap
mun kaveripiiri alkaa nyt olla 30v ja voin sanoa että neljällä viidestä on aivan samanlaisia ajatuksia. En tiedä johtuuko tuosta iästä, että alkaa pohtimaan ONKO TÄMÄ NYT TÄSSÄ? TÄTÄKÖ MINÄ HALUAN? ONKO TUO MIES TODELLAKIN SE JONKA KANSSA HALUAN OLLA?
Me ollaan siis kaveriporukalla saunailloissa näitä asioita pohdittu ja tultu siihen tulokseen että
Parisuhteessa on aina noita aallonpohjia...
Pitkässä suhteessa varsinkin tulee kausia jolloin pitää todellakin TAHTOA rakastaa. Tunne on tahdon asia.
Seksi on tärkeä osa suhdetta. Hassua on se, että seksittömyyteenkin tottuu. Ei enää teekään mieli. JOS kuitenkin viitsii alkaa kumppaninsa mieliksi petipuuhiin muutamia kertoja, niin siihen tulee uudelleen palo ja HIMO saada lisää. Jos mies ei kiinnosta, niin masturboi yksin usein :D . Kyllä se mieskin alkaa taas kiinnostaa.