onko lapsia, jotka eivät koskaan kontanneet?!?

Ryömi vaan ja 10-kuukautisena lähti kävelemään. Konttaaminen jäi siis väliin. Nyt ikää pari viikkoa päälle 1v ja poika juoksee jo vauhdilla.



Kareen

Ryömiminen on kehityksen kannalta yhtä hyvä tapa liikkua kuin konttaaminenkin! Jostain syystä sitä ei vain arvosteta yhtä korkealle.

Lapsesi kyllä ehtii oppia konttaamaan vielä monta kertaa! Eihän sitä kävelyäkään oikeasti tarvitse tulla vielä puoleen vuoteen - ja silti kehitys normaalin rajoissa :)

Minä en koskaan ryöminyt enkä kontannut. Nousin seisomaan kuulemma 9 tai 10kk iässä ja tuetta opin kävelemään 11kk iässä. Tuon välin suostuin liikkumaan vain kävellen käsistä tuettuna (lue: roikotettuna). Ja kuulemma en ole sen jälkeen pysynyt paikallani vaan liikkeelle piti päästä (no allekirjoitan tuon täysin, en osaa vieläkään olla pitkään paikallani).



-minskuliina

Meidän esikoinen oppi konttaamaan vasta vähän ennen kuin oppi kävelemään (yli 1v), eli konttausvaihe jäi varsin lyhyeksi. Tätä ennen hän oli ns peppukiitäjä. Meille sanottiin, että konttaamisen oppiminen on tärkeää siksi, koska se kehittää aivopuoliskojen välistä toimintaa (konttaamisen ristikkäisliike muistaakseni) ja voi vaikuttaa oppimiseen, lukemiseen jne. Mitään tutkimusta en ole aiheesta lukenut, neuvolassa ja fysioterapiassa sanottiin ja olen kuullut muualtakin. Tuskin kuitenkaan on niin, että kaikki jotka eivät ole kontanneet, kärsivät oppimisvaikeuksista.

Itse asiassa ryömiminen EI ole kehityksen kannalta yhtä hyvä tapa liikkua kuin konttaaminen.



Pointti on siinä, että ryömiessä vauvat usein vetävät itseään yläraajoilla eteenpäin niin, että molemmat kädet työskentelevät yhtä aikaa. Sen sijaan kontatessa kehittyy nimenomaan kehon puolten koordinaatio, koska käsiä ja jalkoja pitää siirtää eri puolilla koordinoidusti vuorotellen.



Samaa kehon puolten motoriikan hallintaa ja yhteensovittamista tarvitaan esimerkiksi hyppimisessä, polkupyörällä ajossa, hiihtämisessä jne. Lainkaan kaikilla lapsilla tämä ei onnistu yhtä hyvin ja jotkut joutuvat opettelemaan asiaa jopa toimintaterapiassa - silloin konttausanamneesi on yksi oleellinen juttu muiden muassa. Kyseessä on tietysti silloin jo jonkinasteinen erityislapsi ja siitä nyt ei tietenkään kannata vielä tässä vaiheessa hermostua, koska valtaosasta konttaamattomia lapsia tulee kuitenkin ihan normaaleja ja konttaamattomuuden lisäksi erityislapsilla on kyllä muitakin ongelmia usein jo tässä vaiheessa. Jonkinlaisesta liikunnallisesta lahjakkuudesta (tai koordinaation-) tai sen puutteesta konttaaminen tai konttaamattomuus VOI kuitenkin kertoa.

Peppukiitäjä olen ollut eikä ole ollut lukemiseen vaikutusta, mutta poikkeushan vahvistaa säännön ;-D



Pikkukakkosemme on myös peppukiitäjä ollut 6 kk iästä saakka. Seisomaan hän nousi 12 kk iässä ja kohta sen jälkeen alkoi myös konttaamaan. Nyt paria kuukautta myöhemmin hän konttaa ja peppukiitää aika tasamäärät. Nyt hän myös seisoo tuetta ja kävelee tukea pitkin, mutta varsinaiseen kävelyyn mennee vielä varmaankin ainakin kuukausi.

Olivat peppukiitäjiä. Liikunnallisesta lahjakkuudesta ei meillä ainakaan kerro mitään, sillä meidän peppukiitäjät on motorisesti lahjakkaita, mm.ajoivat ilman apurattaita 3 vuotiaina, luistelivat myös kolmevuotiaina ja hiihtämään oppivat jo aiemmin. Menivät portaissa vuoroaskelin jo tosi pieninä yms. Meidän ainoa konttaaja taas on motorisessa kehityksessä ollut hitaampi kuin peppukiitäjät.

joskus olin kuuntelemassa FL Marita Sandströmin (neurofysiologi) luentoa fysioterapeuteille, toimintaterapeuteille (ja kaikille kiinnostuneille). Hänen mielestään vuorotahtinen ryömiminen ja kiipeily olivat kehityksen ihan yhtä hyviä kuin konttaus. Hän sanoi, että ei pidä kiinnittää huomiota VAIN siihen, konttaako lapsi vai eikö konttaa, vaan siihen, mitä muutakin hän osaa/ei osaa.



Tietysti tuossa se VUOROTAHTISUUS on olennainen juttu.



Voihan lapsi konttaamisen sijaan mennä eteenpäin " pupuhyppelylläkin" , mutta sitä ei vain sanota konttaamiseksi. Kun taas mitä tahansa lattialla tapahtuvaa liikkumista voi kutsua ryömimiseksi, kunhan se ei ole kierimistä tai tapahdu selällä maaten ;)

nipo:

valtaosasta konttaamattomia lapsia tulee kuitenkin ihan normaaleja ja konttaamattomuuden lisäksi erityislapsilla on kyllä muitakin ongelmia usein jo tässä vaiheessa. Jonkinlaisesta liikunnallisesta lahjakkuudesta (tai koordinaation-) tai sen puutteesta konttaaminen tai konttaamattomuus VOI kuitenkin kertoa.

Sitten pitää miettiä aina millaisen " filosofian" ottaa lasta tarkastellessa:

ajatteleeko, että lapsi on hyvä siinä, mitä paljon harjoittaa SIKSI, koska hän harjoittaa sitä.

(Jolloin lapsi on missä tahansa hyvä, kunhan vain riittävästi treenaa)

Vai ajatteleeko, että lapsi harjoittaa sitä, missä hän on hyvä siksi, koska hän ON hyvä siinä (eli se on suht helppoa).

(Jolloin lapsi jättää treenaamatta sen, mikä on hankalaa, raskasta eikä siksi niin kivaa).

Sen voin kyllä reilusti sanoa, että en ole motorisesti kovin taitava saati nopea, enkä ole koskaan kontannut. Samaa voin todeta myös tässä lähisuvussa olevista " konttaamattomista" (se on meillä enemmän sääntönä) - ainakaan yleisurheilussa ei pokaaleja näillä " geeneillä" tule (ei edes sieltä piirikunnallisista)! Noin muuten järjenjuoksussa tai oppimisessa ei ole vaikeuksia...

Poika ryömi ja lähti siitä sitten suoraan kävelemään kun ikää oli 9kk ja viikko. Osaa kyllä kontata, sillä muistan kun n. vuoden ikäisenä konttasi jonkun leikkikaverin kanssa kun toinen ei osannut kävellä:) Ikää nyt jo 1.5v

nyt ikää vähän yli 3-v. ja ihan normaalillehan tuo vaikuttaa, eli en ole yhtään huolissaan siitä, vaikkei osannut kontata ;).

Meidän esikoinen (nyt 2½v)oli peppukiitäjä.Ei pahemmin ryöminyt eikä kontannut.Oppi istumaan heti ½ vuotiaana ja sitten kulki pepulleen.Konttaillut on satunnaisesti nyt vanhempana.Motoriikka on kehittynyt hyvin.Hiihtämisenkin hoksasi heti.

Minä itse en ole koskaan kontannut enkä edes ryöminyt. Opin istumaan 8kk ikäisenä ja istuskelin tyytyväisenä päivät kunnes opin kävelemään 12kk iässä =) Mahtoi äidilläni olla helppoa kun en liikkunut ;)



Esikoiseni oppi konttaamaan 8kk ikäisenä, samoin toinen lapseni. Kolmas lapseni oppi konttaamaan runsaan 10kk ikäisenä. Neljäs on vasta 3 viikon ikäinen joten liikkuminen on vasta edessä =)



Tansku, pojat & tytöt

Niin, hän ei ollut edes peppukiitäjä. Ryömimään oppi jo tosi varhain ja joskus 8-9 kk ikäisenä hän alkoi kierimään. Ei osannut nousta itse ylös, mutta halusi kävellä sen ikäisenä tuettuna koko ajan. Itsenäisesti oppi kävelemään 1v2vko vanhana. Eipä hänen motorisissa lahjoissa ole mitään vikaa. Nyt 3 -vuotiaana oppi ajaan ilman appareita, oppi luistelemaan ja hiihtelee 2 km lenkkejä.

Kuopuskin oppi ensin käveleen tukia pitkin n. 9 kk iässä ja pari viikkoa sen jälkeen konttaamaan. Kuopus on tällä hetkellä jo 1v3vko, eikä vieläkään kävele ilman tukea. Ei rohkene.

Tyttö ei koskaan kontannut, vaan painoi hurjaa vauhtia peppukiitoa. Vaikutti itseasiassa aika fiksulta liikkumistavalta, pääsi nopeammin kuin konttaamalla ja näki enemmän kun oli lähes pystyasennossa. Konttaaminen tuli vasta kävelemäänoppimisen jälkeen ( 1 v 3 kk).



Meillä puhe oli alusta asti selvästi vahvempi kehitysalue, puhuu kuin papupata kahdella kielellä. Nyt tosin on jo reipas juoksija ja kiipeilijäkin, mutta ei tyhmänrohkea edelleenkään (2v).

" aktivoida" sitä " laiskempaa" puolta, joka peppukiitämisen takia jää vähemmälle lliikkumiselle. Saatiin pari jumppaohjetta ja sit käskettiin laittaa ensiaskel kengät tukemaan jalkaa. Tällaiset peppukiitäjät yleensät liikkuvat melko toispuoleisesti eli nousevat ylös esim. oikean jalan kautta, polvistuvat oikealle jalalle, liikkuvat tukea vasten vain oikealle jne. Vasen puoli aivolohkosta siis saattaa jäädä " pimentoon" kun oikeapuoli taas on kuormittunut.



Tämä ei tietenkään ole mitenkään vaarallista tai kummallista. Toisen puolen lihakset vain eivät saa tarpeeksi harjoitusta ja kävelemäänlähtö saattaa viivästyä kun tasapaino on hukassa. Yleensä ottaen peppukiitäjät lähtevät kävelemään n. pari kuukautta myöhemmin, mitä he olisivat lähteneet, jos olisivat kiitämisen sijasta kontanneet.



Meidän typy nyt 1v ja pari viikkoo ja kävelee tukee vasten ja nousee ylös tuetta. Hänestä terapeutti sanoi, että jos hän olisi kontannut niin hän kävelisi jo.

Meidän esikoinen ei juurikaan kontannut, peruutti ensin istumaan n. 8 kk ikäisenä ja aikansa istuttuaan nousi seisomaan ja kävelemään tukea pitkin, ilman tukea käveli 11-kuisena. Kakkonen sekä ryömi että konttasi, käveli ilman tukea 1v tasan. Kolmonen aloitti n 8-kuisena peppukiidon ja 1v 11kk nousi seisomaan ja lähti samantien kävelemään ilman tukea. Ihan yhtä liikunnallisia tyttöjä koko trio! Siis kävelemään lähdön jälkeen ei eroja taidoissa.

Esikoiseni konttasi hyvin vähän ja oppi kävelemään tukea pitkin ensin ja seuraavana päivänä vasta oppi konttaamaan. Hän oli tuolloin 7,5kk.