Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko sitä juhannusta, kun olit nuori ja vapaa tekemään mitä halusit...?
20.06.2008 |
Voi niitä aikoja...Moottoripyörällä ympäri Suomen maata, festareilta toisille, olutta, viinaa, hauskaa, aurinkoa, naku-uintia kuutamossa, ihanaa rakastelua taivasalla, teltassa kastumista... Mä kaipaan niitä aikoja just tällaisina hetkinä! Nyt olen "sidottu" mieheeni ja kahteen pieneen lapseen, joten entisajan juhannukset eivät toteudu enää ikinä :( Ei tämä tarkoita, ettenkö rakastaisi perhettäni....
Kommentit (16)
Ilmeisesti joku kunnon 30 kriisi päällä tai sitten kertakaikkiaan olen LIIAN väsynyt tähän lapsiperheen arjen pyörittämiseen.
Mutta KYLLÄ, olis NIIN ihanaa olla just nyt jossain mökillä tai festreilla eikä mistään kuuluis "äitiiii".
T. Lapsistaan kuitenkin maailman onnellisin 29-v äiti, lapset nyt 9v, 6v, 2x 5v ja 3kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtunee siitä, että kapinoin kovasti nuorena ja järki ei paljon päätä pakottanut... Hämärät muistikuvat siitä, kuinka umpikännissä Yyterin rannoilla etsin sateessa kadonneita ystäviäni, kameraani, reppuani, takkiani ja telttaani ei ole kovin hehkeitä... Eikä houkuta sekään, kun viisi vuotta myöhemmin hirveessä darrassa mätkin hyttysiä kuraisen teltan lattialla ja koitin nukkua. Ei tuu mieleen yhtään nuoruuden juhannusta, jota olis ikävä.
Sellainen kännissä sekoilu nyt ei vaan ole mun juttu.
Aloitin vakavan seurustelun jo nuorena ja kännäämiset ei ole mun juttu.
Enkä kännännyt edes nuorempana. Muutaman (2-3) siideriä saatoin ottaa, nykyisin otan vain yhden joskus harvoin.
Mutta sitä VAPAUTTA ja HILJAISUUTTA kaipaan, useinkin ;o)
Se viiden lapsen 29-vuotias äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tuollaisesta välittänyt. Nuorena säästettiin rahaa ja reissailtiin ympäri maailmaa, se oli parasta! Nyt kolmen lapsen äiti reissailen koko porukalla, tosin nyt menee hieman kauemmin siihen rahan säästämiseen!
Tykkään tästä seesteisestä turvallisuudesta. Kotona vaan perheen kanssa grillailtu, saunottu ja pelattu pihapelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elikkäs eläisin elämäni ja juhannukseni eri lailla jos nyt voisin palata ajassa taakse päin. En ole koskaan uskaltanut elää täysillä. Vaan olen aina ollut vakavasti sitoutunut poikaystävääni ja ollut kiltisti kotona jne. Olen ollut ujo ja rauhallinen ja ns kiltti tyttö. Nyt olen 27v. 2pienen lapsen äiti ja kadun sitä että en ole koskaan kunnolla elänyt. Enää en pääse mihinkään kun pitää hoitaa velvollisuutensa näiden lasten kasvattamisessa ja elättämisessä. Välillä ottaa päähän. Mutta en minä lapsistani luopuisi. Ihaniahan nekin on. Olen niitä niin kovasti halunnut ja vihdoin saanut! :) Mutta onhan elämässä aivan eri vastuu nyt, kuin ennen lapsien hankkimista.
Ei mulla juuri ollut kavereita joiden kanssa juhannusta olisin viettänyt, ei ole siis mitään ihania villejä ja vapaita muistoja nuoruuden juhannuksista. Nyt on oma ihana mies ja vauva joiden kanssa kaikkein mieluiten vietän aikaani.
Näitä juhannuksia ehkä tulen myöhemmin kaipaamaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun vietetään vain kotona juhannusta eikä tämä tunnu eroavan arjesta mitenkään..
Toisaalta kaipaisi pääsyä JONNEKIN. Mutta toisaalta, minäkin muistan nuoruudesta myös ne huonot hetket ja pienen yksinäisyyden, kun ei ollut poikaystävää. Olisi kamalaa joutua siihen tilanteeseen uudestaan, olla yksinäinen, ilman miestä.
Tottakai sinkkuna olemisessakin on ne hyvät puolensa, mutta minä olen aina ollut onnellisempi suhteessa, ollut silloin enemmän oma itseni ja jotenkin rauhallisempi ja järkevämpi.
en tiedä mitä,mutta mies nyt kolmatta päivää juomassa ja yksin kotona niin olishan se mahtava olla jossain ihan muualla..
muuten kävis tälläinen kotijuhannuski mutta yksin ei oo kiva.
En viitsinyt grillata edes
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen juhannus oli vain päivä muiden joukossa, enkä ikinä sitä mitenkään juhlinut.
Nyt mies kutsuu talon täyteen sukulaisiaan ja meillä on kahden päivän juhannusjuhlat, eikä kyllä vähempää vois kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi enää festareilla tai kylmässä itikoiden syötävänä paneskella kuun paisteessa ( ei muuten oikeasti ole niin ihanaa kuin elokuvissa), krapulaisia aamuja, kylmää ja märkiä telttoja.
Hauskaa oli aikansa, mutta onneksi osaa elää elämää eteen päin ja nauttia siitä, mitä on tällä hetkellä.
Yleensä minulla oli tosi tylsää juhannuksena, koska en ole ollut kovin kova ryyppäämään. Nyt minulla on ihana mies ja lapset seurana. Mitä muuta voisin toivoa?
Nuoruuden kulta-aika ei koskaan palaa... Vaikka en siis minäkään perhettäni vaihtaisi.