vauvan pään kolauttaminen

Ei kai nyt kukaan kolauttele vauvan päätä miten sattuu ja minne sattuu? Jos olet ihan oikeasti tosissasi tuossa kirjotuksessasi, niin ala nyt hyvä ihminen olla tarkemmin sen vauvasi kanssa!

..ja kahdestikin! Nämä tapaukset tapahtuivat niin että vauva oli sylissäni ja sitten heilauttikin yllättäen päätänsä niin että osui pöydän reunaan. En muista kuinka vanha nyt 5kk ikäinen pikkuisemme tuolloin oli kun haaverit sattuivat. En usko että voimaa tuollaisissa kolautuksissa on paljoa, ja ainakin me selvittiin niistä pienillä parahduksilla. Aivotärähdysvaaraa en ole ajatellutkaan sillä sellaiseen voimaa tarvittaisiin kyllä todella reilusti.



Hetkellisti noiden haavereiden jälkeen tuntui kyllä aivan kamalalta, mikä huono äiti olenkaan... mutta kyllä sittemmin terve järki ja realismi ovat voittaneet. Varmasti tälläisiä pikku muksahduksia tapahtuu monille, ja sitten vasta tapahtuukin kun pikkuisemme alkavat enemmän liikkua... Olen myös olen ollut todistamassa kun vastaavanlaisia kömmähdyksiä on tapahtunut tutuillekin. Eli tekevälle sattuu. Älä siis syyttele turhaan itseäsi, en minäkään!!

¿ ja silloin sattuu usein äitiin vielä kovemmin kuin vauvaan :-( Kun meidän tyttö oli parin kuukauden, kopsautin päätä pepunpesussa altaan yläpuolella olevaan kaappiin ja mies vastaavasti muutamaa päivää myöhemmin. Onneksi eivät olleet kovia kopsahduksia, eikä edes isoja itkuja tullut, mutta tiedän miten kurjalta sellainen vahinko tuntuu. Mutta otetaan tapahtuneesta opiksi, ollaan jatkossa varovaisempia eikä syytellä itseämme menneistä!

Eihän nuo meilläkään ole jokapäiväisiä, mutta olen nyt kaksi kertaa huomannut vauvan pään osuvan ihan lähiaikoina. tietysti vauva oon juuri itse oppinut heiluttelemann päätään ja nostelee itse sitä ja silloin nuo kolahdukset sattuvat. täytyy nyt itse ruveta varomaan vieläkin enemmän.



Olo helpotti hieman kun kuulin etten ole ainoa.

kyllä sitä muillekin sattuu... Uskon että vauvan pään luutkin joustavat koska tuollaiset kolahdukset eivät kovin voimakkaita ole... Meillä on myös pojan pää kolahtanut pepunpesureissulla tai vaunuista nostaessa tms useammankin kerran eikä siitä välttämättä ole edes seurannut itkua, mutta paha mieli itselle kyllä... :( Mutta kylläpä sitä omaakin päätä tulee välillä kolisteltua vaikka mihin kaapinoveen että pitäisi kai sitten olla hieman tarkempi ja katsoa minne kulkee ;)

Juuri tämän takia luontoäiti on luonut lapsen päästä (kallosta) niin joustavan, ettei normaalit kolauttelut ja tippumiset vauvaa/lasta vahingoita. Tämän vuoksi kallossa siis on aukile ja luut eivät ole vielä täysin " kovettuneet" pitkälle taaperoikään, sillä muutenhan kaikki lapset olisivat kirjaimellisesti kallo halki viimeistään siinä vaiheessa kun he alkavat harjoittelemaan esim. sohvalle kiipeilyä ja hupsista... pää edellä ollaan lattialla. :)



Ja mitä tulee lapsen tahalliseen vahingoittamiseen, niin luin juuri uusimman tutkimuksen siitä, että on tutkittu että kun lapsi saa oikeasti vammoja (kallon halkeamia, murtumia minne tahansa kehoon jne.) niin tällaisia vammoja ei synny kovistakaan vahinko-tippumisista (esim. tippuu pää edellä hoitopöydän päältä jopa kaakelilattialle), vaan lasta täytyy todellakin tahallisesti satuttaa, jotta hän saa oikeita vammoja. Eli vahingoissa (kolautteluissa ja tippumisissa) ei lapsi vammoja melkeimpä saa, sillä se ovat todella kestävärakenteisia.



Joten älä hätäile, lapsi on rakenteeltaa erittäin joustava ja kestää paljon enemmän kuin aikuinen. Kun lapsen pää kolahtaa johonkin, niin ensin siinä on vastassa joustava kallo, periksi antava aukile ja paljon aivonesteitä ennen aivoja. Joten lähinnä itku on tällöin pelästymistä, tai pintaverisuonien katkeilua, joka aiheuttaa pakottavaa mutta normaalia kipua --> josta seuraa joskus komea mustelma.



Eikä muuten maailmassa taida olla yhtäkään äitiä, joka ei olisi lastaan jossain vaiheessa pudottanut, tai jättänyt juuri siksi sekunniksi valvomatta kun on pudonnut jostakin... ja ihan täyspäisiä meistä on tullut! :D

Pakko kommentoida. Ihan ku vauva ois niin hauras ettei yhtään saisi muksahdella ja toisaalta, kukapa nyt tahallaan vauvaansa muksauttelisi. Meillä ainakin melkein päivättiin joku paikka kolahtaa, usein juuri pää (vauva 8kk). Milloin muksautetaan päät yhteen kun vauva tekee sylissä nopeita liikkeitä tai milloin pää kolahtaa hoitopöydän alustaan tai lattiaan vaikka miten hellävaraisesti ja varovaisesti vauvan siihen lasken. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä vikkelämmin se liikkuu ja sitä enemmän kolhuja tulee. Paukauttaahan vauva joskus lelulla itseään päähän eikä useimmiten ole siitä moksiskaan. Ja kierii lattialla ja joskus pää kolahtaa vaikka liikkeet olisivat muuten kuinka hallittuja. Sairaalassa vauvan kanssa ollessani kumautin vauvan pään paristi just hoitopöydän yläpuolella olevaan hyllyyn kun meillä kotona ei sellasta ole niin sitä ei osannu niin hyvin varoa. Sattuuhan noita! Eri juttu on jos tahallaan satuttaa. Vahingoista on turha huonoa omaatuntoa potea mutta toki voihan sitä yrittää olla varovaisempi ensi kerralla.