Todella vähän itkevä vauva, muita??

Eli meillä ei ole kukaan kolmesta lapsesta itkenyt nälkäänsä, eivät ole edes öisin heränneet itkemään, vaan lussuttaneet vain nyrkkiään muristen. Keskimmäisemme ei itkenyt KOSKAAN muutenkaan. Joku sanoikin, että on masentuneen vauvan merkki, mutta tais olla vain kateellisen panettelua, näinhän mä itsekin, ettei vauva ollut masentunut -päinvastoin, erittäinkin tyytyväinen. Ei vain itkenyt ikinä. Oli varmaan lähemmäs vuoden, että alkoi itkeä jostain asiasta. Kipuun tietysti reagoi vauvanakin itkulla. Mutta harvemminhan nyt vauvoihin sattuu kun ei vatsavaivojakaan ollut.



Mutta jotkut vauvat vain ovat itkuttomia. Meillä oli tuo keskimmäinen. Oli ihan uskomatonta, mutta ihan totta. Nautiskele vain rauhallisesta vauvasta :)

lapsi, joka itkee mielestäni aika vähän verrattuna muihin tapaamiini lapsiin. Näin on ollut siitä asti, kun alun mahavaivat menivät ohi. Kipua itkee tottakai, jos johonkin sattuu tai lelulla vaikka itseään kipeästi nenään kolauttaa tai yllättäen mahallaan ollessaan kellahtaa selälleen niin, että pää kolahtaa paljaaseen lattiaan. Väsymystä itkee myös, jos antaa väsyä niin pitkälle, mutta monesti väsymisen huomaa jo aiemmin ja voi laittaa nukkumaan ennen itkuja. Monesti olen sanonut, että jos syöttäisin lasta vain silloin, kun hän selkeästi itkee nälkäänsä, hän söisi varmaan vain pari kertaa päivässä. On tyytyväinen, kun saa ruokaa ja syö hyvällä halulla, mutta harvoin sitä pyytää itkien. Joskus hänelle tulee raivoisa itkukohtaus esim autossa, jos olen etupenkillä ja hän takapenkillä kaukalossaan eikä näe minua vaikka kuulee ääneni. On jouduttu pysähtymään kesken matkan ja ottamaan hänet syliin. Siihen on rauhoittunut. Myös säikähdyksiä itkee, kovia ääniä tms. Meillä kun on kotioloissa aika hiljaista, ei edes televisiota. Mutta noin muuten yleistyytyväinen ja hyvin sopeutuvainen on. Hymyilee kaikille ketkä hänelle juttelee tai edes häneen katsoo. Joskus soitin neuvolaan, kun olin huolissani itkun vähyydestä ja vaatimattomuudesta. Että voiko olla jotenkin niin, että lapsi vaistoaa esim minun väsymyksen ja sen takia "ei halua vaivata" tai uskalla näyttää tarpeitaan. Neuvolasta sanottiin, ettei noin pienet vielä sellaista osaa. Itse kun muistan lapsena tehneeni niin, kun huomasin, ettei nyt ole tilaa minun tarpeilleni kun oli jotain "tärkeämpää" menossa. Isäni sairasti paljon ja elämä pyöri pitkälti sen ympärillä.

Osansa voi olla toki silläkin, että yritän etsiä merkkejä lapsen epätyytyväisyydestä jo ennen itkua. Hän alkaa aina äännellä tyytymättömällä äänellä ja jos silloin reagoin, itkuun asti ei tarvitse mennä. Yleensä eli lähes aina näin teenkin. En halua itkettää lasta turhaan. Näen punaista aina, kun joku vanha ihminen sanoo, että jos ei anna lapsen huutaa, keuhkot ei vahvistu. Vielä lapsi on niin pieni, ettei osaa kiukutella, mutta sen aika kun tulee, en toki pompi lapsen pillin tahtiin. Silloin en aio pelätä itkua vaan pidän rajat sellaisina kuin ne on sovittu. Mutta tässä vauvavaiheessa on mielestäni ihan hyvä, jos osaa reagoida ja arvata tyytymättömyyden syyn oikein jo ennen itkua. Eikä sellaisetkaan vauvat ole sen kummempia, mitkä itkee paljon. Se ei kerro vanhempien onnistumisesta tai epäonnistumisesta mitään, itkeekö vauva paljon vai vähän. Temperamentteja on monenlaisia ja vauva on luonteeltaan vaativa tai tyytyväinen ja sopeutuva. Tai jotain siltä väliltä.



Tulipahan tekstiä, varmaan paljon ohi kysymysten, mutta näin minä ajattelen asioista...

Olen 8 vkon ikäisestä asti nukkunut täysiä yöunia ilman yösyöttöjä.

Lisäksi siihen asti äitini on pitänyt herätellä minua syömään.



Mutta meillä herään nyt siihen että neiti lutkuttaa sormiaan, hamuaa tms. Mutta ei itke. Saattaa äännähtää kun menee "hermot" :)

Itki kyllä esim neuvolassa kun otettiin pituutta,sylissä kun tuli liian kuuma, vatsa jos on vaivannut.



Mutta nuo edellä mainitut kerrat ovat yhden käden sormilla laskettavissa :)



Muuttuukohan vauvan luonne? Toivottavasti pysyisi yhtä tyytyväisenä :)



Varmaan vaikuttaa se että itse olen myös paljon paljon rauhallisempi kuin esikoisen aikana, mutta uskoisin kyllä että lapsen luonne eniten vaikuttaa.

Uskoisin että lapsi itkisi enemmän äidin ollessa väsyneempi, hermostuneempi tms... mutta tokihan en ole mikään ammattilainen asiassa :D

Moikka

Kaikki alle 37 viikkoa syntyneet ovat keskosia. Vaikka painoa olisi hyvin, niin kehitys on vielä kesken. Tämän kun muistaisi itsekin. Oma vauvani syntyi 36+1 ja olen odottanut liian nopeaa kehittymistä... Tämän vuoksi monet ennenaikaiset nukkuvatkin alkuun melkein koko ajan. He jatkavat vielä "kohtuelämää" hetken ja saattavat esim jättää syömättä sen vuoksi. Meille annettiin sen vuoksi tiukka ohje sairaalasta että niin kauan kun lapsi ei osaa itse vaatia ruokaa, niin hänet on herätettävä kolmen tunnin välein ja syötettävä. Vauvamme oppi tämän noin 3viikkoa vanhana. Samoin saimme ohjeen seurata vauvan lämpötilaa tavallista tarkemmin, koska noilla viikoilla syntyneet tuppaavat helposti vielä lämpönsä tipauttaa.



Meillä oli juurikin niin että vauva ei alkuun itkenyt oikeastaan lainkaan. Ihmettelin tätä sairaalassa kätilöille. He kertoivat että tämä johtuu ennenaikaisuudesta. Uhosivat että tilanne "korjaantuu" kyllä siinä main kun laskettuaika lähestyy... Ja niinhän siinä kävi! Nyt vauva itkee pal-jon. Mahavaivat vaivaavat, mutta ilmaisee itseään kyllä muutoinkin varsin herkästi itkulla.



Voi tietenkin olla että lapsenne on vain rauhallinen, vähäitkuinen kaveri. Voi kutenkin olla myös keskoisuudesta johtuva ominaisuus.

kertoivat vauvan olevan ennenaikainen kun syntyi alle rv 37 mutta painoa yli

2.5kg.. Keskonen olisi ollut jos paino alle 2.5kg...



Mutta kehityshän on toki kesken :) Vaikkakin sekin on yksilöllistä

esikoinen syntyi 38 ja ns painokeskosena...2.1 kg. Neljään viikkoon ei itkenyt, mutta sittempä se taivas repesikin, kun saatiin koliikki :) En tiedä olisiko aiemmin osannut nälkäänsä itkeä, mutta ei pidetty nälkäisenä kun oli pakko imettää 3-4 tunnin välein siihen asti että päästiin 3 kg yli.



Toka syntyi täysaikaisena ja norm. painoisena. Viikon tai kaksi taisi kestää että "oppi" vaativammaksi. On kuitenkin hyvin tyytyväinen vauva ollut eikä turhia itkenyt. Nyt kuitenki puolivuotiaana on erittäin kova komentamaan. Itkasee jos tulee pipi (näitä pipejä kun 2 v pikkuveljellä toisinaan tulee) tai minun perääni, mutta muuten lähinnä rähjää ja marisee.

Nyt jo 1v2kk mutta muistissa on ettei meidän herra turhia itkeskellyt, todella harvoin. Ja ihan terve kaveri kasvoi ja nykyisin osaa ilmaista mieltään jo kaikin mahdollisin tavoin!



Muistan myös itse alkuun kun vauva tuntui niin hassulta kun kaikki olivat naureskelleet etukäteen että sitten sitä vain kuunnellaan vauvan itkua mutta meillä ei sitä paljon kuultu. Nyt odotan toista ja jännitän minkälainen kaveri sieltä tällä kertaa tulee. Ei haittaisi yhtään vaikka tulisi toinen samanlainen rauhallinen ja tyytyväinen vesseli!

meidän poika syntyi ihan normiaikaan 40+4 ja painoa oli 3964g ja 53cm, eikai se koko siinä ole niin suuri tekijä, osaa se isompikin vauva olla hiljainen.



(En tosin kamalan tarkkaan lukenut kaikkia kommentteja, etten oikein tiedä mietittekö sen keskoisuuden vaikutusta...)

tyttö syntyi 42+1 ja painoa oli 4250 ja 53cm, terve vauva. Mutta viime aikana mietin onko se normaalia kun vauvamme ei itke edes nälkään, vaan imeskelee peukaloa, yöt nukkuu melkein syntymästä ilman ruokaa, päivälläkin nukkuu pitkiä pätkiä (3-5h). Nyt melkein 3kk.

Esikoinen oli erilainen, ei hetkeäkään malttanut odottaa ruokaa :-) Sen takia hiljainen ja tyytyväinen vauva on minusta epänormaalia :-) Pitäisi varmaan vain nauttia :-)

Tämä kolmas on ollut kärsimättömin, mutta niinhän se taitaa olla että kolmas joutuu pitämään enemmän meteliä itsestään että hänet huomataan ;o) Mutta etenkin kaksi ensimmäistä ovat viestineet mm. nälästään pääasiassa ähisemällä ja olenkin antanut rintaa heti ensimmäisiin nälkätuhinoihin.