Neljäs haaveissa, ja kuitenkin pelottaa...
Ei voi olla totta, mä olen täällä taas!!! Meillä on jo 3 poikaa; 5, 2½, ja 1-vuotiaat, ja viime kuussa otatin kierukan pois.
Miehellä on jo kamala kuume, mutta mulla on jotenkin hassu olo, toisaalta olen ihan innoissani, toisaalta niin monet asiat pelottaa; miten jaksan, meneekö raskaus hyvin jne jne.
Me ollaan (tyhmät) joillekkin mainittu haaveilevamme neljännestä, ja melkein joka kerta on reaktiot olleet tosi negatiivisia, sarjassamme " oletteko ihan hulluja???"
Eipä silti, mua nyt evvk mitä muut meidän elämästä ajattelee, mutta silti se tuntuu kurjalta. Suurin osa päättelee, että meillä on joku pakko saada vielä tyttö, siksi ei älytä lopettaa... Miehen suvussa ei kerta kaikkiaan ole tyttöjä, joten enpä usko, että meillekään tyttöä tulee, me puhutaankin vaan " neljännestä pojasta" .
..mutta ehkäpä kuitenkin itseltänikin salaa alitajuisesti unelmoin tyttärestä? Näin nimittäin unta, jossa synnytin pojan, ja olin tosi pettynyt. Heräsin siihen, ja ihan säikähdin tunteen voimakkuutta. Että pitääkin analysoida kaikkea!
Sitten mulla on vielä kilojakin liikaa... pitäis ensin laihduttaa, mutta kun ei malttais odottaa.
Voi itku, kohta pitää varmaan mennä kallonkutistajalle! Toisaalta uskon, että me ei voida niitä lapsia tekemällä " tehdä" ... meille tulee just se vauva, jonka kuuluu tulla tähän perheeseen, ja just silloin, kuin sen aika on, jos siis meille enää lapsia edes suodaan! Miksi sitten pitää vaivata päätään kaikella turhalla? Oletteko muut yhtään samanlaisia?
Mietiskellen, Chicky
Kommentit (3)
Neljäs on haaveissa.. Niin täälläkin. Olen kirjoitellut Neliapiloissa. Siellä on paljon meitä neljännettä yrittäviä ja myös vasta neljännestä haaveilevia.
Ajatuksesi ovat hyvin tuttuja. Samoja mietin itsekin. Meillä lähipiiri kauhistelee jo nyt lapsilukua. Vähän höpönä varmasti pitäisivät, jos tietäisivät meidän vauva-haaveista. Mutta ei olla miehen kanssa annettu asian häiritä.
Täällä keskustekuissa huomaa, ettei sitä aivan yksin olekaan vauvakuumeinen. Täällä meitä on PALJON.
Tervetuloa mukaan porukkaan :)
puhutaan, meidän kuvitellaan sitä poikaa haluavan. ;0)
Itse olen pelännyt kaikkea mahdollista, lähinnä raskauden sujumista ja vauvan terveyttä. Joulukuussa pelko toteutui, menetimme odottamamme juhannusvauvan, " neiti nelosen" , kuoli kohtuun. Mutta kunhan suru tästä lievenee, toivomme kahta kovemmin sitä neljättä vauvaa perheeseemme. Sisarukset ovat parasta, mitä lapselleen voi antaa, jos se vain mahdollista!
Etpä uskokaan kuinka paljon meitä vauvoihin höyrähtäneitä on, mukaan mahtuu aina lisää!