Lue keskustelun säännöt.
Naapurin kakara tulee meille joka päivä tytön kanssa leikkii.
12.01.2006 |
No se ei varsinaisesti haittaa, kun hyvin leikit sujuu. Mutta kun sille pitää antaa ruokaa joka päivä!! Ruoka-aikana tulee sanomaan että mullakin on nälkä, mitä muuta mä voin kun antaa ruokaa?? Saattaa olla meillä koko päivän ja tietysti tulee nälkä. Ihmettelen vaan kun vanhemmat ei kaipaa, eivät hae syömään välillä ym. Kai ne olettaa minun ruokkivan heidän lapsensa!
Yhtään ei haittais jos silloin tällöin, mutta kun joka päivä. Mä en vois kuvitellakaan antavani lapseni olla jossain kylässä, käymättä välillä kotona syömässä.
Miten te muut toimitte vastaavassa tilanteessa? Minä laitan tytön tästä lähtien kotiin syömään meidän ruoka aikana.
Kommentit (12)
Miksi jotain makaronilaatikkoa vaikka ei voi tarjota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voinut ymmärtää kun kaverin äiti sanoi, etten saa enää tulla. Olin heillä todellakin joka päivä ja söinkin.
Mulla ei ollut kotona valmista ruokaa lähes koskaan ja olin aina yksin. Kaverini perheen äiti oli puolestaan aina kotona ja se edusti minulle turvaa. Tuntui todella pahalta kun en saanut enää mennä, vaikka ymmärränkin sen näin jälkeenpäin.
En minä itsekään tykkäis että meillä ramppais aina kaverit syömässä. Toisaalta jos he eivät oikeasti saa ruokaa kotona niin...
mutta kannattaa yrittää sanoa lapselle että eikös äiti ole pahoillaan kun olet syönyt täällä ja hänen laittama ruokansa jää sitten syömättä...
sillon kysyttiin kylässä olijoilta onko nälkä? otatko sinäkin? ja jos lapsen jatkuva kyläily kiusasi, niin sillon sanottiin suoraan asiastaapsen vanhemmille.
hommahan nyt on vaan niin, että jossain viihdytään ja jossain ei. itse olin lapsena aina kaverin luona, siskoni kavereineen taas aina meillä.
Mina sanon suoraan ruoka-aikana etta nyt on tarvis menna kotiin, me aletaan syomaan, leikitte sitten myohemmin lisaa.
Ei ole kiinni siita etten voisi antaa ruokaa, mutta minka takia mun pitaa ruokkia jonkun toisen lapsi joka paiva. Itse annan ruokaa omille lapsille ja olen aina opettanut omille lapsilleni etta kun ruoka-aika tulee, pitaa tulla kotiin. Opetan myos etta jos leikki-kaverin aiti pyytaa syomaan, kieltaydy kohteliaasti ja sano etta aiti odottaa varmaan jo kotona ruoka valmiina.
minusta tuo 10-12 tuntia meillä osoittaa täydellistä tapojen puutetta vanhemmilta. Mielestäni vanhempien tehtävä olisi opettaa lapselle, mikä on oikein ja mikä väärin. Miten käyttäydytään yhteisössä jne.
Meidän naapurissa on kyllä vanhemmat kotona, mutta eivät varmaan sitten syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä esimerkiksi muutama oppi, jonka sain itse kotoa ja aion siirtää lapsilleni eteenpäin:
- kaverilla ei olla yhteenmenoon yli 3 tuntia, eikä lauantai-iltana.
- Kaverilla ei syödä kuin erityistapauksessa, eikä mennä norkoilemaan sinne keittiöön, jos toiset syö. (jos kaveri asuu kaukana, eikä voi vilahtaa kotiin siksi aikaa) Pysytään siellä lastenhuoneessa.
- Yökylästä kotiudutaan ennen lounasta!!! Yökylän jälkeen ei tapeta aikaa yöpaikassa seuraavaan iltapäivään. Viimeistään kello 11 ulos ja kotiin. Iltapäivällä voi tavata vaikka uusiksi. Olen itse huomannut, että monia ärsyttää, jos yökylälapset pyörii pitkälle iltapäivään.
Kyllä sinä voit hänelle sanoa että koska kotiin jos ei siellä päässä asiasta huolehdita.Meilläkään ei aikanaan nuohottu päiväkausia jossain kaverilla saati jokapäivä syöty.Kotia piti mennä syömään ellei joskus oltu erikseen sovittu toisin.Ja samalla lailla lähetettiin kaverit kotiin.Jos olivat syöneet niin odottivat sitten.Tottahan lapsi siellä on missä saa lämmintä ruokaa jos ei kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tämä lapsi tuli jo katselemaan mitähän ruokaa on. Silloin minulla kiehahti. Varsinkin silloin kun lämmitetään eilistä ruokaa, ei sitä ole niin paljon että voisi vieraatkin ruokkia.
Eihän tuollainen pikkutyttö paljon syö, kyse on periaatteesta.
Kyllä meillä saa kaverit käydä ja tarjoan heille aina jotakin. Mutta oikea ruoka pitää syödä kotona!
Voi tietysti olla että tämä tyttö etsii jotain turvaa yms. Koska muutaman kerran on käynyt niin että tytön meillä ollessa, äiti on lähtenyt johonkin, eikä olekaan ollut kotona kun tyttö on kotiinsa mennyt. Niinkin on käynyt että tämän tyttö on meille tullessaan sanonut minulle " sinun pitää huolehtia minusta sillä aikaa kun äiti on asioilla" Ikkunasta olen sitten vilkaissut ja nähnyt vaan kun auton perävalot vilahtaa.
Kohta pitää varmaan alkaa pyytää jotain elatusmaksuja.
ap
sisälle leikkimään, vain pihalla leikkivät. Muita kavereita käy, joiden vanhemmat minäkin tunnen jne. Muutenkin jos omalla pihallamme lapsemme kesällä vaikka söivät jätskiä tuli lauma muita kinuamaan jädeä.
Koti on yksityinen paikka. Mulle riitti se kun yksi pihan pikkutyttö (4v) pyysi päästä vessaan (äiti kaupassa ja lapsella ei avainta omaan kotiinsa) ja päästin tietenkin ja sitten lähtikin venkoilemaan keittiöön ja tutkimaan mitä siellä on ja kinus kaikkea näkemäänsä ruokaa.
Asuinalue ei ole huono varsinaisesti, mutta lähistön lapset jotain ihmesakkia ja en halua päästää meille laisinkaan sisälle. Nyt viikonlopuksi on tulossa lasteni ystäviä muista yhteyksistä pyjamabileisiin. Olen tuntenut lasten vanhemmat kauemmin kuin olen ollut äiti.
Kamalaa? Kenties, mutta suojelen kotia, ainut priva paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos laitat menemään kotiin ja saat myöhemmin tietää että lasta on laiminlyöty törkeästi kotona (vanhemmat esim. alkoholisteja, huumehörhöjä jne..) tulisi varmasti paha mieli. En tarkoita että pitäisi silti sietää sellaista jatkuvaa marhaamista ja syömistä. Kannattaisko joskus yrittää vaikka aidan yli jutella sen lapsen vanhempien kanssa?
Asumme siis pienkerrostalossa ja he asuvat samoissa taloissa, mutta vähän kauempana. Eli kun olen ulkona, ei törmätä. Olen muutaman kerran käynyt oven takana, mutta ei ole tultu avaamaan. Heti kun saan sen mamman pysäytetyks niin varmasti otan puheeks.
99% ajasta ollaan meillä, eikä ikinä naapurissa.