Lapsemme on pyllyliikkuja...

Meillä ihan samoin! :) Tyttö kahden viikon päästä 1v ja kovasti eteen päin liikutaan vain ja ainoastaan pyllyllään. Ei koskaan ole kontannut. Itse myös olen lapsena tehnyt samalla tavalla. Vanhin lapsistani teki ihan samoin ja keskimmäinen oli ainut joka konttasi. Vanhin lapsistani alkoi siitä sitten kävelemään. Eikä meitä koskaan laitettu fysioterapialle. Ei myöskään nyt vaikka neuvola täti tiettää tyttö ei konttaa. Kova hinku on jo kävelemään kun työntäisi siskojen nuken vaunuja mielellään :)

kikkamaarit:

Onko kokemuksia? Tyttäremme 11kk liikkuu pyllyllään eikä konttaa.Neuvolasta meidät lähetettiin fysioterapiaan, jossa todettiin, että tämä tyttö ei koskaan konttaakkaan. Kovasti yrittää nousta pöytää vasten, mutta ei vielä nouse suorille jaloille kuitenkaan. Pitäisi kuulemma " tämän ikäisenä jo nousta" . Onko muilla pyllykiitäjiä ja koska ovat lähteneet kävelemään? Puhetta koittaa tuottaa jo kovasti kuten siskonsakkin aikoinaan, joka oppi kävelemään 1v2kk:n ikäisenä.

Täällä etelä-suomessa näyttää olevan vähän ylireagoiva terv.hoitaja, mutta mukava kuulla ettei tarvitse menettää yöunia tämän takia. Me käydään nyt kuuliaisesti ainakin kerran vielä fysioterapeutilla ja samalla odotetaan ihmettä tapahtuvaksi että tyttö nousisi seisomaan...

Tyttö osaa kyllä kontata mutta ei halua. Hän on tyylinsä valinnut ja hyväksi todennut. Neuvolassa annettiin ohje opettaa lapsi konttaamaan. Eipä taida onnistua. Joutuisi koko ajan kun liikkuu kulkemaan perässä ja korjaamaan asentoa konttausasentoon ja vahtimaan että pysyykin niin. Ihan hullua! Saatiin myös lähete fysioon.



Puhuin fysioterapeutin kanssa puhelimessa ja hän sanoi näin: konttaaminen on hyvä asia kävelemään oppimisen kannalta. Se vahvistaa juuri oikeita lihaksia ja " saa ne esiin" . Konttaaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä. 13-vuotisen uransa aikana oli tehnyt havainnon, että " peppukiitäjät" saattavat lähteä myöhemmin kävelemään, lihasten vähäisen kehityksen takia. Tässä tapauksessa lapsi saattaa kävellä tukea vasten jopa 3kk ennen kuin uskaltautuu kävelemään itse. Mutta mitään haittaa siitä ei kuitenkaan ole. Lähtevät kävelemään sitten kun ovat siihen valmiita.



Meidän typy alkoi nousta ylös vuoden iässä. Nyt on 1v 2vkoa ja kävelee hieman tukea vasten ja tykkää kävelyttämisestä. Meidän neuvolan mukaan tyttö on ollut todella myöhäinen liikkeellelähtijä mutta kuitenkin kehitys on ollut normaalia. Kaikki ei opi asioita yhtä nopeasti.

Alkoi istumaan tukevasti jo varhaisessa vaiheessa ja siitä sujuvasti alkoi liikkumaan pepullaan n 8kk ikäisenä. Lapsen isä oli kanssa ollut pienenä peppukiitäjä.

Nousi pystyyn ja alkoi kävelemään tukea vasten 10kk ikäisenä ja vasta 1 vuotiaana hoksasi konttaamisen. Tuetta alkoi kävelemään 1v2kk. Emme käyneet fysioterapiassa.

6kk iässä oppi istumaan kuin tatti lattialla. Liikkuminen ei suuremmin kiinnostanut, 8-kuisena oppi ryömimään ja vauhti oli kova. Tyttö oli vähän vaille 10 kuukautta kun oppi nousemaan itse istumaan ja samaan aikaan alkoi viilettää pyllyllään. Neuvolassa asiasta mainitsin, TH kirjoitti lähetteen fysioterapiaan (!!??!!) Sinne ei kuitenkaan ikinä päästy:) kun fysioterapeutin mielestä pelkkä peppukiito tuossa iässä ei anna aihetta siihen. No, TH oli soittanut oikein neuvolalääkärillekin tuosta asiasta! Lääkäri myös tuumasi, että ei huolta. (Meidän nlatäti on aika hanakka kirjoittamaan lähetteitä milloin mihinkin:D)



10kk iässä tyttö alkoi nousta pinnasängyssä seisomaan, 11kk muuallakin. 12kk alkoi pikkuhiljaa kävellä tukea vasten, mutta sittenkin tosi varovaisesti. Konttaamaan tyttö oppi 11kk iässä. Tavallaan " opetin" , ts. kannustin häntä konttaamaan. Kun konttausasento alkoi löytyä saatoin pitää häntä vähän aikaa siinä, hellästi siirrellä jalkoja konttauksen tahtiin jne. Aika pian ja helposti oppi minunkin yllätykseksi konttaamaan. Lyhyet matkat silti liikkui pepullaan. Reilun vuoden ikäisenä vähäksi aikaa unohti konttauksen ihan omituisesti täysin! Viikossa rupesi kyllä taas konttaamaan.



Tyttö oli 1v2kk kun lähti kävelemään. Tuosta noin vain, 3-4m kerralla. Hän ei ollut oikeastaan ottanut askeleita aiemmin, eikä pahemmin seisonut ilman tukeakaan. Sanoin miehelle viikkoa ennen kun neiti lähti kävelemään, että ei varmaan kävele aikoihin, esikoinen kun hiihteli pitkin seiniä vauhdikkaasti monta kuukautta ja seisoskeli pitkät ajat ilman tukea ennen kuin oppi kävelemään(11.5kk) Mutta niin siinä vaan, kävi, että kävely tuli ihan yks kaks. Aluksi oli tosi varovaista, eikä olisi millään muistanut/halunnut kävellä, mutta kun tyttöä muistutti, niin sitten käveli. Parissa viikossa jäi konttauskin, ja 1v3kk käveli jo ulkona kengät jalassa.



Nyt ikää on 1v7kk. Tyttö juosta teputtaa, kiipeilee jne. Varovainen on monissa asioissa, eikä ole motorisesti mitenkään " yliaktiivinen" . On vauvasta saakka mielummin keskittynyt tuohon puhepuoleen:) Nyt puhuu 3-sanaisia lauseita, tuntuu, että on äänessä tauotta:)!



Sitä en tiedä minkä ikäisenä olisi oppinut kävelemään, jos ei olisi oppinut konttaamaan. Vai olisiko sillä ollut mitään vaikutusta. Ennemmin tai möhemmin peppukiitäjätkin jaloilleen nousevat:). Turhaan mekin siellä fysioterapeutilla olisimme käyneet.

Itse olen ollut peppukiitäjä enkä hämmästellyt yhtään, kun yksi lapsistanikin osoittautui peppukiitäjäksi. Neuvolassakin asia kuitattiin täysin normaalina. Meidän peppukiitäjä tosin lähti kävelemään 11 kuukauden iässä eli melko varhain ja vain pari viikkoa myöhemmin kuin kontannut siskonsa. Mutta minun käsittääkseni peppukiito on ihan normaali liikumistapa vauvoilla. Ja joku kertoi, että peppukiitäjät ovat tavallista fiksumpia kun ovat keksineet tuollaisen kädet vapaaksi jättävän liikkumistavan. =)

poika alkoi liikkumaan pyllyllään n.10kk iässä,mutta ei siihen fysioterapiaa tarvittu,sillä se oli vain hänen tyyli.Niinkuin näemmä jonkun muunkin.Se on kyl tosi hyvän näköistä ja nyt jälkeen päin on ollut videolta tosi hauska sitä katsoa.Meillä poika yllättäin oppi konttaamaan sitten 1v2-3kk iässä.(en muista tarkkaan) ja sitten lähti käveleen 1v5kk.Meidän poika syntyi keskosena,eli sillä voi olla vähän vaikutusta,kun suht myöhään lähti mm.käveleen.



Nyt innolla odotamme miten tää toinen lapsi lähtee liikkuun.Niin ja meilllä tuo poika ei koskaan ryöminyt.



Mukavia päiviä teille!

... kuten olen itsekin ollut ja se on kuulemma perinnöllistä. Poika lähetettiin myös fysioterapiaan siinä 10 kk:n iässä, koska ei varannut jaloilleen vaan kainalosta nostettaessa pystyyn laittoi jalkansa aina istuma-asentoon jo valmiiksi. Fysioterapiassa sitten tutkittiin, ettei jaloissa ole mitään estettä seisomiseen. Ei ollut. Terapeutti sanoi, että peppukiitäjät alkavat kävellä myöhemmin kuin konttaajat, yleensä siinä 1v2kk-1v11kk. Meille annettiin muutamia vinkkejä, miten harjoituttaa seisomaan nousua: jalat kun olivat aina sohvan alla, kun olisi pystyyn pitänyt nousta. Poika ei harjoituksista paljoa piitannut. Pinnasängyssä opetteli itsekseen pystyyn nousemista, mikä onnistuikin siinä 11kk:n iässä. Nousi itse seisomaan ilman tukea 1v2kk ja käveli ilman tukea 1v3-4kk:n iässä. Kävelyttää ei saanut ennenkuin osasi nousta itse seisomaan. Nyt kun on 2v3kk, konttailee autojensa perässä siinä missä muutkin.

Meidän poika, joka täyttää kahden viikon päästä vuoden, on kanssa peppukiitäjä, aloitti kiitämisen 9 kk:n iässä. Hän ei myöskään konttaa eikä vielä onnistu ihan omin avuin nuosemaan seisomaan, ei kyllä paljon tarvii auttaa.



Tuosta fysioterapiasta meillä on kokemusta. Poika lähetettiin 2 kk vanhana fysioterapiaan pään kallistuksen ja spasmin vuoksi: se siis oli vaan pää kallellaan ja koko kroppa oikealle menossa. Noin kerran kuussa ollaan käyty ja se vaiva on korjaantunut hienosti, mutta nyt ollaan saatu ohjeita, kun poika ei vieläkään itse pääse makuulta istumaan ja päinvastoin. Just eilen käytiin fysioterapeutilla, ja kun kysyin miten yleistä on ettei tuon ikäinen noita taitoja hallitse, niin sanoi että se on peppukiitäjillä tavallisempaa kuin konttaajilla. Ja että konttaajan on myös helpompi oppia seisomaan nousu, kun peppukiitäjä joutuu tavallaan vetämään käsivoimillaan itsensä ylös, kun taas polviltaan on helpompi nousta. (Tuli vähän sekavia virkkeitä...) Fysioterapeutti sanoi myös, että ovat myös täällä meilläpäin suunnittelemassa, että kaikki peppukiitäjät kävisivät fysioterapeutilla, ettei noita kehonhallintaongelmia tulisi, koska se voi vaikeuttaa myöhemmin sitten esim. hyppimistä, kiipeilyä, pyörällä ajoa jne., jos tuota lattiatason kehonhallintaa ei ole oppinut kunnolla vauvaiässä.



Ja sitäpaitsi, tämän ikäisillä se fysioterapia ei ole mitään " fysioterapiaa" , vaan lähinnä leikkimistä, liikkeisiin ja asentoihin houkuttelua lelujen avulla ja sellaista. Ei siis ole mitään kamalaa, jos lapsi käy fysioterapiassa! Meistä se on ainakin ollut ihan kivaa!

Kävimme myös ft:llä, jonne saimme lähetteen neuvolan kautta. Siellä yritettiin opettaa konttaamaan tuloksetta. Lopetimme käynnin kun tyttö lähti kävelemään. Vasta kävelemään lähdön jälkeen hän konttasi joskus lattialla ollessaan.



Kouluiässä hänellä todettiin selässä lievää skolioosia. Olen näin jälkikäteen miettinyt voisiko se johtua siitä, että istui aina ja meni istuen eteenpäin..että olisiko siitä selkäranka hieman vääntynyt koska vauvalla luut ovat kuitenkin pehmeät.

Aloitti sen 9kk ikäisenä.. Tosin on nyt aivan vasta alkanut myös konttaamaan. Ennemmin matolla konttaa kuin liukkaalla lattialla. Hän kiiti silleen jännästi et vasen jalka oli aina tossa edessä ja oikea jalka konttausasennossa..eli oli yhdestä jalasta kinni konttaaminen..nyt on sit tajunnut laittaa toisenki jalan taakse, mut edelleenki näyttää tekevän molempia. Jospa se tästä..



Tyttömme nousee tukea vasten polviasentoon, viel ei kokonaan pystyyn. Ja ottaa pari askelta tukea vasten..

Meillä on vasta seuraava neuvola 1v., et eipä siellä tiedetä et tyttö liikkui noin.. (edellinen neuvola oli 8kk), niin ei olla saatu lähehetettä fysioterapiaan.. eipä siihen oo tarvettakaan!

Minä oon ollut myös vauvana peppukiitäjä. Ja kuulemma kontannut vasta sitten kun opin käveleen.

ja lähdin kävelemään n. 1 v 3 kk:n iässä. Liikunnallisesti en ole hirveän lahjakas, mutta en tiedä, mikä on syytä ja mikä seurausta.



Poikani on nyt 1 v 2 kk ja kävelee tukea vasten, mutta ei vielä omillaan. Olemme pari kertaa käyneet fysioterapiassa, ja huomenna on vielä seuranta. Meillä ei ole ollut mitään jumppaohjeita, terapeutti on vain tarkastellut pojan liikeratoja. Poikani nousi seisomaan vuoden ikäisenä ja alkoi melkein saman tien ottaa askeleita. Vähän myöhemmin hän alkoi kontata, ja on nykyisin siinä todella nopea ja hyvä. Neuvolalääkärin ja fysioterapeutin mukaan lapsen tulee oppia kävelemään puolentoista ikävuoden ikään mennessä. Esim. Sari Essayah oppi kävelemään vasta puolentoista vuoden ikäisenä, ja kävelikin sitten aikuisena ihan kohtalaisen hyvin...



Minusta fysioterapia ei ole mikään häpeä. Käyn siellä poikani kanssa oikein mielelläni. Olen miettinyt, olisiko terapiasta aikoinaan ollut apua myös itselleni. Toisaalta minua ei lapsena viety mihinkään liikuntakerhoihin tms., joten huonouteni esim. hyppylajeissa voi juontaa juurensa sieltäkin. Kielellisesti olen kyllä aina ollut lahjakas, vaikka usein konttaaminen liitetäänkin lukemaan oppimiseen.

Peppukiito on ihan tavallinen tapa liikkua, siinä missä konttauskin :)



Meidän sisaruksistamme (minä + sisko + veli) ainoastaan veljemme on kontannut jonkun verran ennen kävelyn oppimista. Siskoni ja minä olimme molemmat peppukiitäjiä.



Sisaren kolmesta lapsesta vain yksi on kontannut, todella tehokkaasti ja kas, hän on ainut jolla on oppimishäiriöitä. Molemmat peppukiitäjät ovat myös matemaattisesti ja kielellisesti lahjakkaita. Joskus aina törmää siihen, että peppukiitäjillä voisi kenties ehkä tilastollisesti olla ongelmia jommassakummassa tai mahdollisesti juuri molemmissa.



Siskon lapsista tosin se tehokas konttaaja on liikunnallisesti erittäin lahjakas ja nämä kaksi muuta poikaa pikemminkin kiinnostuneita ns " akateemisista" jutuista (eli nenä kiinni kirjassa).

Vauvakirjojen perusteella olemme (siis me sisarukset) olemme kuitenkin osanneet nousta seisomaan ja tepastella " puita pitkin" reilusti alle 1v iässä, vaikka emme ole sitten kontanneetkaan. Ilmeisesti se on ollut liian raskasta näin laiskanpulskealle luonteelle?



Joskus luin täältä netistä sellaisen arvelun, että peppukiitäjillä on jotenkin erilainen tämä kropan hallinnan kehitys ja he siksi valitsevat peppukiidon eivätkä konttausta. Harmi vain, että juttua ei ilmeisesti enää ole. Se oli liikuntavammoista kertovan artikkelin yhteydessä ja käsitteli sitä, pitääkö peppukiidosta huolestua vai ei. Tulos oli se, ettei pidä. Kirjoitus oli lastenneurologin.

mutta lisäänpäs tyttöni myös mukaan kiitoseuraan. Sini eteni kierimällä paikasta a paikkaan b 8kk ikäisenä. Pyllykiidon hän keksi etenemismuotona 9.5kk iässä. Lääkärintarkastuksessa 10kk iässä, lääkäri tahtoi nähdä etenemistavan ja tuumi vain että " ompas tytöllä metka tapa edetä, varmasti lähtee sitten aikanaan tuosta kävelemään. Kun menee noin kovaa vauhtia näin, niin ei oletettavasti opettele turhaan konttaamaan." Meille mitään mistään fysioterapiasta puhuttu!



Pyllykiitäjiä on ollut mailman sivu. Oppivat vähän myöhemmin yleensä kävelemään, mutta ehtivät silti. Mukavaahan se on jos fysioterapeutille pääsette. Kivahan siellä on käydä. Niinkuin hierojallakin, aromaterapiassa jne... ;-) Hyötykin taitaa olla pyllykiitäjällä samaa luokkaa. :-D



Älä siis turhia stressaa. Sinikin käveli puita pitkin 13kk ikäisenä ja lähti sitten parin päivän päästä siitä, ilman tukea liikenteeseen. Lähti kun huomasi että ei kaadu. Osa lapsistahan lähtee jo kävelemään 8kk ikäisenä, jolloin mustelmia taitaa tulla huomattavasti enemmän kuin näillä varttuneemmilla.



Ps. Pottailu on äärettömän helppoa monesti pyllykiitäjien kanssa. Ei ole tarvinnut kakkavaippaa vaihtaa sen jälkeen kun Sini täytti 7.5kk. Pyllykiidossa on siis myös etunsa.. Kakkiminen taitaa kiitäjillä olla mukavampaa potalla, kun muutoin peppu on aina tanakasti lattiaa vasten. ;-)



Lila75 ja Sini 1v 3kk

vaikka näitä kiitureita onkin jo iso kasa! Meidän kuopus tyttönen oli aika hidastahtinen kaikissa liikkumisjutuissa, siis kääntymiset yms. Oli n 8 kk kun lähti istuma-asennosta pomppimaan eteenpäin, 1-v synttäreiden lähestyessä olin lähes varma, ettei kävele aikoihin, kun edes seisomaan nouseminen ei juurikaan kiinnostanut, vaan reilu pari viikkoa synttäreidensä jälkeen nousi seisomaan - ilman tukea keskellä lattiaa - ja otti heti 4-5 askelta kerrallaan ja siitä se kahdella jalalla viipellys sitten alkoi :).



Ja vertailun vuoksi: esikoistyttö käveli 9 kk ikäisenä " puita pitkin" ja ilman tukea 11 kk, kakkos neiti käveli tukea pitkin 1v synttäreihinsä asti ja uskalsi vasta sitten lähteä kävelemään. Niin ja kaksi on kääntynyt vatsallen vasta 5 kk ikäisenä ja nopeinkin yli 4 kk:sena.



t.flo