Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapseni ei pidä minusta. :(

Vierailija
11.01.2006 |

Parivuotias lapseni ei taida pitää minusta. Aina kiukuttelee minulle, lyö minua, ei tule syliin kuin väkisin, nukkumaanviejäksi ei kelpaa kuin isä. Ei halua leikkiä minun kanssani ei oikein tehdä mitään. Syöminen on yhtä taistelua. Ei tottele missään asiassa. Ei taida löytyä mitään apua tällaiseen ongelmaan!?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
11.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Iskä kotiin lapsen kanssa, raihjaamaan läpi arjen ja kasvattamaan. Itse käyt töissä ja kotiin tullessasi vain riehut ja leikit lapsen kanssa. Annat iskälle kun tulee pipi tai vaipan vaihto.

Vierailija
2/6 |
11.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lopeta nyt tuo surkuttelu ja älä ainakaan ala miellyttämään lasta! Mietit miten sinusta itsestä lasta tulee kohdella ja mihin hommiin otat hänet kaveriksi ja mitä teet lapsesi kanssa. Ja toimit niin. Hyvällä itsetunnolla ja hyvällä omalla tunnolla! Ja tuollaista älä päästä ikinä enää suustasi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
11.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotta saat ammattilaisen näkemyksen lapsesi käytökseen. Normaalilta tuo silti kuulostaa, munkin lapsella on ollut vaiheita, jolloin isä on kaikki kaikessa. Kai se jotenkin kuuluu äidistä irrottautumiseen ja kasvuun.

Vierailija
4/6 |
11.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska olen heidän kanssaan aina kotona. Kyllähän lapset ovat innoissaan kun isi tulee töistä, mutta äiti on silti rakkaampi. Eli suosittelisin nimenomaan päinvastaista kuin joku, että olisit enemmän aikaa lapsesi kanssa. Jos annat vastuuta liikaa miehellesi, lapset etääntyvät sinusta.

Vierailija
5/6 |
11.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta hän on jotenkin kauhean " itsenäinen" eli ei koskaan ole ollut mikään sylivauva. Halata saa vain jos tulee pipi ja silloinkin hyvin vähän aikaa. Pusuja ei anna juuri koskaan, itse annan niitä melkein väkisin hänelle. Välillä on tuntunut että rakastaako tuo lapsi lainkaan minua? Mutta uskon että rakastaa, hän varmaan näyttää sen eri tavalla mitä en ole vielä tajunnut..:)



Kyllä sinun lapsi sinua rakastaa:)

Vierailija
6/6 |
11.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli hän ei kelpaa mihinkään kuin satunnaisesti ja kaikki, mitä hän tekee joutuu tekemään itkun ja huudon säestyksellä.



minun selityksiä asiaan:

-yrittää hoitaa lasta siinä sivussa, ei keskity kunnolla

-on hiukan arka hellimään

-ärähtelee, eikä jaksa esim. verhoilla satuun jotain askaretta

-tekee ensin omat hommansa, lepää, syö tai katsoo uutiset ennenkuin huomioi lapsen tullessaan kotiin

-ei leiki mitään karhuleikkejä tmv.



neuvoni, joskin kyse ei saata olla näistä:

-katso lasta silmiin, ole läsnä, ylikorostetun läsnä hänen kanssaan

-ole mukava, ota lapsi mukaan touhuihisi

-keksi teille yhteinen juttu, jonka vain sinä teet

-rakasta paljon, mutta älä anna tärkeissä asioissa periksi

-älä raivoa vaan selitä, selitä, selitä, pysy rauhallisena

-tarjoa paljon hellittelyjä, vaikkei niitä aina oteta vastaan

-ole kiinnostunut lapsesta, kysele, leiki jne.



lapsen huomion ja kiinnostuksen saa vain työllä jos se ei ole tullut automaattisesti. kyllä hän sinua varmasti rakastaa, mutta ei vaan halua antaa sinun hoitaa.