Millaista on arki Turkissa?

ja mielestäni parasta oli se että ihmiset siellä auttavat ja välittävät toisistaan enemmän. Täällä Suomessa kaikki ovat itsekkäitä ja ajattelevat omaa napaa, myös omat vanhempani. Turkissa kun mentiin kylään, naiset laittoi yhdessä ruokaa ja kattoivat pöydän. Suomessa ei kukaan edes ota vauvaa syliin kun roikotan toisessa kädessä ja toisella laitan kahvipöytää. Ja mummit auttavat lastenhoidossa koko ajan. Juuri tällä viikolla on alkanut olla ikävä Turkkiin, kyllästyttää tää Suomi ja suomalaiset. Yhteiskuntakin vaatii jo lapsilta liikaa. Lapset ei saa olla lapsia. Pitää osata sitä ja tätä. Mieheni on kotoisin turistikohteesta joten minua kohtelee ihan eurooppalaisittain, en ollut Turkissakaan tossun alla. Mutta ehkä olen hieman turkkilaistunut kun suomalaiset parit vähän liikaakin liikkuvat erikseen.

Cela:

ja mielestäni parasta oli se että ihmiset siellä auttavat ja välittävät toisistaan enemmän. Täällä Suomessa kaikki ovat itsekkäitä ja ajattelevat omaa napaa, myös omat vanhempani. Turkissa kun mentiin kylään, naiset laittoi yhdessä ruokaa ja kattoivat pöydän. Suomessa ei kukaan edes ota vauvaa syliin kun roikotan toisessa kädessä ja toisella laitan kahvipöytää. Ja mummit auttavat lastenhoidossa koko ajan. Juuri tällä viikolla on alkanut olla ikävä Turkkiin, kyllästyttää tää Suomi ja suomalaiset. Yhteiskuntakin vaatii jo lapsilta liikaa. Lapset ei saa olla lapsia. Pitää osata sitä ja tätä. Mieheni on kotoisin turistikohteesta joten minua kohtelee ihan eurooppalaisittain, en ollut Turkissakaan tossun alla. Mutta ehkä olen hieman turkkilaistunut kun suomalaiset parit vähän liikaakin liikkuvat erikseen.

Minä nautin kuulla aina tällaista tekstiä, koska itse olen tuntenut, että näin on asia. En vain ole matkustellut tarpeeksi, jotta voisin puhua kokemuksesta. Ainoastaan siitä vähästä, mitä olen nähnyt mieheni elämässä ja toisaalta, mitä hän on kertonut, olen ymmärtänyt, että asiat voisivat olla toisin kuin mitä on Suomessa. Kiva, että joku kokenut uskaltaa sanoa suoraan.

Minkähänlaisesta välittämisestä kertoo sitten ne raajarikot ja lukuisat kerjäläiset kaduilla. Kyllä se totta on, että alhaisen elintason maissa ts. köyhissä maissa on solidaarisuutta ainakin perheiden kesken enemmän, mutta muista ei sitten enää niin paljon olekaan väliä. Itselleni Turkin mahdollinen EU jäsenyys on kauhistus, siinä maassa on niin valtavia elintasokuiluja ihmisten välillä ja köyhyys maaseudulla hävitöntä, ihmisoikeuksista puhumattakaan.



Lomalla Turkissa saattaa olla ihan kivaa (kuten myös olla aviokumppanina, jos kyse on varakkaasta/ koulutetusta perheestä), olen törmännyt mukaviin hyviin ihmisiin, mutta en ole koskaan myöskään reissannut laput silmillä.



Turkki on myös mahdollisuuksien maa, siellä on potentiaalia, luonnonrikkauksia, valtava maa, kulttuuria, ainoastaa kurdien ja islamistien luoma epävarmuus luo synkän varjon maan tulevaisuudelle. En näe Turkille mitään muuta tietä kuin länsimaisen " maallistuneen valtion" ja yhtenäisyyden tien, jos se aikoo olla osana sivistynyttä Eurooppaa.

No mina asun Turkissa, ja lapset ovat taalla koulussakin. Riittavat 4-6 viikon lomat Suomessa taas toteamaan sen, etta mieluummin taalla:). Raajarikkoja ja kerjalaisia on " Euroopassakin" ; ainakin asuessani Saksassa tuli niitakin nahtya. Suurin osa kansasta ei halua EU:hun, mutta " Ylakerralle" kiitos siita etta menossa ollaan...miksi?? No ainakin siksi, etta EU paasee puuttumaan asioihin enemman. Siis ihmisoikeksiin sun muihin.



Arkeeni kuuluu pitaa kotihommat hanskassa; " evindeki huzur, mutluluk budur" . Onnekas kotimamma terveiden lasten ja hyvan miehen kera:).



En halua alkaa keskustelemaan politiikasta, uskonnosta ja ihmisoikeuksista sen enempaa; minahan vain asun taalla. Antaa viisaampien hoitas se puoli, ja niitahan varmasti tallakin palstalla löytyy.

:):)



Vastaus kysymyksen " millaista arki Turkissa" ; tosi ok.

Missähän päin Turkkia olet matkustellut kun minä siellä asuneena ja matkustelleena (viimeiset 12 vuotta) en ole törmännyt kerjäläisiin tai raajarikkoihin kadulla. Olen kyllä perheiden sisällä tavannut raajarikkoja, kehitysvammaisia jne, joita äidit ja sisaret hoitavat. Lisäksi mieheni kaksi sukulaista on töissä ihan valtion kehitysvammaisille rakentamassa koulussa. Siellä on työntekijät+lukuisia vapaaehtoisia auttamassa. Lisäksi islamin uskoon kuuluu auttaa ja ruokkia köyhempiä ja huono-osaisimpia sekä jo heidän ystävälliseen luonteenseensa kuuluu auttaminen. Tuskin Suomen kehitysvammaiset sekä invalidit ovat onnellisia siitä kun " valtio välittää" kun tilille rapsahtaa rahaa ja hoitohenkilökuntaa ei saa ns. paskaduunin nimissä vrt. invalidisäätiön palvelutalo hki.



Toki turistipaikoissa on lapsia myymässä mitä milloinkin sälää ja ehkä kysymässä että irtoisko jotain,mutta se on heidän " omaa bisnestään" . Jos heidän perheensä tietäisivät....

Eivätpä nuo suomalaiset kylätkään ole sen huipummassa kunnossa kuin turkkilainen kyläkään. Väki on lähtenyt pois ja kukaan ei jaksa välittää. Kyllä suomessakin tämä meidät " hyvinvointimme" keskittyy noihin kasvukeskuksiin.

....olen viihtynyt taalla Euroopan nurkalla jo vuodesta -93.

Asutaan turkissa, olen tosin uusi asukas taalla vasta 7kk takana, mutta kylla ma mieluummin taalla kun suomessa.Joka maassa ja joka paikassa on kerjalaisia ja kyöhia.

Taalla toi ihmisten ystavallisyys on ihan jotain muuta ja olen siita onnellinen.Olen sen saanut kokea ihan omasta takaa.Olin juuri asken suomessa lomalla ja ei todellakaan tee mieli takaisin.

Mies on kylasta kotoisin ja kylla ainakin siella koko kyla pyrki auttamana jos jollain on vaikeaa milla tavalla tahansa.Eivatka ole mitaan akateemisesti koulutetuja.

Lapset eivat saa olla tosiaankaan lapsia kun jo tarhassa pitaa osaa lukea ja kirjoittaa ja vaikka mita.Eikö koulu ole nimenomaan sita varten etta silla opitaan ko. asiat?

Hyva roope miksi se on sulle kauhistus jos turkkista tulee eu jasen? Luulis etta se on hyva koska silloinhan eu paasee enemman vaikuttamaan turkin huonossa kunnossa oleviin asioihin.Ja taalla ei monikaan ole kiinnostunut eu:sta paınvastoin suurin osa kansasta ei todellakaan halua eu:hun.

Hyvaa talven jatkoa kaikille ja tuokoon tama vuosi kaikille onnea sylettain!!

Monissa maissa perheyhteys on vahvempi kun Suomessa, ihan jo välttämättömyyden pakosta: jos et ole väleissä sukuun, on turha odottaa apua. Vietnamilainen mieheni avustaa edelleen sukulaisiaan ja valikoivasti muitakin. Johonkin raja vedetään. Vietnamissa on katulapsia, raajarikkoja, narkkareita jne., joista välittävät lähinnä avustusjärjestöt.



Suomessa yhteiskuntarakenne on muuttunut voimakkaasti ja täällä jotenkin korostetaan yksin pärjäämisen ihanuutta. Vietnamissa mieheni sukulaiset ihmettelivät, kun kerroin jääneeni äitiys- ja vanhempainvapaalle. Siis ihan yksin hoidin vauvan?! Ei edes äiti/sisko ollut auttamassa?! Yritin selittää, että sehän nyt oli vain yksi lapsi, ja meillä arkea helpottavat monet koneet. Silti, ihan yksin... Mutta perheen tuki ja turva voi tarkoittaa myös sitä, että kaikki katsovat oikeudekseen ja velvollisuudekseen puuttua mm. kasvatukseen. Jos et sovi muottiin, elämä ei välttämättä ole helppoa.



Lapsiin Vietnamissa suhtaudutaan ystävällisemmin kuin Suomessa. Toisaalta lapsen odotetaan tietävän paikkansa, mutta toisaalta ymmärretään, että lapset ovat lapsia ja katsotaan tekemisiä sormien läpi. Suomessa taas kuulee helposti palautetta, kuinka ei osata olla ihmisiksi tai mitähän ihmisetkin sanoo. Lapset lokeroidaan johonkin erilliseen osastoon, joka ei kuulu normaalielämään. Työkaverini esim. ehdotti lapsettomia bussivuoroja väsyneille työläisille, ei tarvitsisi kuunnella uhmaikäisen parkua. Lapset eivät saisi näkyä ja kuulua.

Sevilay ja tietysti muutkin!

Missä päin Turkkia asut? Miten olet sopeutunut? Oliko alku hankalaa?

Meillä suunitelmissa muuttaa ainakin osaksi vuotta, Ankaraan.



Miten hoidan viisumiasian?

Kolme kk saan olla ilmankin, mutta jatko?

Onko muutakin mitä pitää ottaa huomioon muutossa?



Opiskelen turkin kieltä ahkerasti, luotan itseeni että käytäntö opettaa...

Sain ystävän mieheni serkun vaimosta, kirjoitellaan ahkerasti ja tietysti lomilla tavataan. Turkkilaiset ovat ihania ihmisiä, mutta kyllä heissäkin on laidasta laitaan niinkuin meissä suomalaisissakin.

Me asumme Marmariksessa. " Sopeutumista" helpotti se, etta tulin tanne -93 töihin. Ja vaikka heti ekan kauden jalkeen jain talven viettoon, niin jatkoin töissa aina tuonne vuoteen 2002.



Maassa saa olla 3 kk ilman viisumia, ja ja itsellani oli oleskelulupa naimisiin menon jalkeen. Nyt olen Turkin kansalainen kun Suomi vihdoin ja viimein kaksoiskansalaisuuden hyvaksyi.



Turkissa on paljon hyvia puolia, ja samoin huonoja. Meita suomalaisia ja muun maalaisiakin on taalla tosi paljon. Moni ei ole sopeutunut, ja ovat sitten palanneet Suomeen.



Yksaria voi laittaa; ebrufin@yahoo.com



Kirjoitan myös netti- Paivakirjaa, ja jos joku tahtoo tutustua turkkilaiseen arkeen enemman, niin neuvon mielellani mista sen löyttaa:)

Missäpäin Marmarista asutte? Me käydään joka kesä siellä. Ostimme juuri talon läheltä basaareja. Onko teillä lapsia? Meille on niitä kertynyt jo kolme.

Keskustassahan me, ja tykkaan kovasti:). Kaikki lahella, ja harrastuksiinkin itsella/ lapsilla lyhyt matka. Lapset koulussa luokalla 1 ja 4; esikoinen tyttö, ja kuopus poika (nyt moni taitaa tunnistaa:))



Koulu ok, koska yksityinen ja taso valtionkouluihin verrattuna huippu.

Mistä sun nettipäiväkirjan löytää? Mielelläni lukisin :)

En halua tassa avoimesti " mainostaa" Paikkyni olinpaikkaa vaikka koko maailman luettavissa onkin:). Laita postia ebrufin@yahoo.com, niin neuvon tarkemmin:).



Mukavaa maanantaita kaikille!

ja siella on kylla ihan eri meininki kuin turistikohteissa. Eli niita raajarikkoja, katulapsia ja kerjalaisia - niin lapsia kuin aikuisiakin - kylla nakyy katukuvassa ihan jatkuvasti. Itse vahan ihmettelin, miten pusumusu on voinut matkustella turkissa 12 vuotta törmaamatta yhteiskunnan vahaosaisiin - ihan vain ystavallisessa mielessa, koska itse tunsin istanbulissa etta se kurjuus ymparöi hyvinvoivaa vahemmistöa joka puolelta. Lisaksi minua haittasivat istanbulissa saasteisuus, ruuhkaisuus ja meluisuus, ylenmaarainen ihmispaljous joka paikassa seka epavarmuus: Pommi-iskut, maanjaristykset, dollarikriisi, tassa vain muutamia mainitakseni silta ajalta kun siella asuimme. Kaikkein positiivisinta arjessa oli minustakin nimenomaan tuo naapureiden, ystavien ja perheen laaja ja tiivis tukiverkko: Kaveria ei jateta, aina autetaan, jaetaan vaikka sitten miten vahasta omasta muiden kanssa. Voi olla etta olisin viihtynyt turkissa ihan hyvinkin jos olisin asunut jossain etelammassa tai Egean rannikolla, mutta istanbuliin en kylla lahtisi takaisin asumaan mistaan hinnasta.

Turkki on myös mahdollisuuksien maa, siellä on potentiaalia, luonnonrikkauksia, valtava maa, kulttuuria, ainoastaa kurdien ja islamistien luoma epävarmuus luo synkän varjon maan tulevaisuudelle.



aika moni kurdi nousisi varmaankin takajaloilleen tosta lainauksesta ja tästä saisi pitkänkin keskustelun aikaiseksi. Kurdien pitkään jatkuneeseen ja veriseen ja vaikeaan tilanteeseen ratkaisun avaimet ovat ihan turkin itsekeskeisellä valtiolla. Yksin kurdeja tuskin pystyy syyllistämään tilanteesta kukaan asiaa vähänkään tunteva.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että moni kurdi varmasti nousisi takajaloilleen mainitsemastasi lainauksesta. Olen kuitenkin myös aivan varma, että kurdien " tilannetta" ei pysty ratkaisemaan yksin Turkin valtio sen enempää kuin yksin kurditkaan. Kurdit eivät näet muodostaa mitään yhtenäistä ryhmää, jotka edes olisivat yksimielisiä " tilanteestaan" ja miten asiaan pitäisi puuttua. Tunnen henkilökohtaisestikin useita Turkissa asuvia kurdeja, joiden mielestä mitään " tilannetta" ei ole todellisuudessa olemassakaan, heillä on hyvät työt ja samat mahdollisuudet kuin kenellä tahansa Turkissa asuvalla, Turkin kansalaisella eikä heiltä irtoa pienintäkään sympatiaa PKK:n terroristeja/vapaustaistelijoita kohtaan.



Turkki on suuri maa ja Turkilla on suuret ongelmat ratkaistavanaan, kuten ihmisoikeusrikkomukset, mutta ainoastaan kurdit eivät ole näiden ongelmien keskipisteessä vaan samalla tavalla myös turkkilaiset niistä kärsivät ja ovat niiden vuoksi verta vuodattaneet.

On totta että kurdit eivät ole yhtenäinen ryhmä Turkissa taikka muiden valtioiden sisällä kurdialueilla. kaikkea epäillään & jotkut ryhmittymät pitävät jopa kurdien kansallisankaria öcalania Turkin valtion kätyrinä kurdijoukoissa. En tiedä mutta mielestäni rauhanomaisesta ratkaisusta taikka mahdollisuudesta tähän on menty jo kauan sitten ohi.

Useinkaan näitä " tavallisia turkkilaisia" , jotka ovat niinsanotusti kääntäneet selkänsä kurdilaisuudelleen eivät ole kovin arvostettuja muiden " julkikurdien" keskuudessa ja koetaan että he ovat kansansa pettureita. Useinkaan näiden ihmisten, jotka kieltävät juurensa läheiset taikka perheenjäsenet eivät ole kokeneet kidutusta tai murhia omissa perhepiireissään. ne jotka ovat puolustavat ja pitävät arvossa juuriaan ja vaalivat perinteitä. Usein nämä ihmiset ovat sotilaskarkureita taikka muista kurdiuteen liittyvistä ihmisoikeudellisista syistä pakolaisina myös Suomessa.

tälläinen pieni kysymys väliin:



tuleeko siellä joltain kanavalta Kauniita & Rohkeita... ; )



ja mitä lasten ohjelmia tulee TV:stä, katsotaanko siellä esim Puuha-Peteä yms. Meillä näkyy jonkun verran kanavia satelliitin kautta, mutta osa ohjelmista tulee Saksasta (signaali Turkista ei ylety tänne asti).

Joltakin kanavalta Ridge & kumpp. on tulleet- mutta öhöm....en tieda kun en katso. Puuha Petea ei ole tullut, mutta esim. Smurffit Kanal D. Meilla lapset seuraa aina DigiTürkin JoJo, Jetix ja JetixPlay- kanavia. Ja pienempana suomalaisia videoita.....



Hyvaa viikonloppua!