Paha mieli vauvatavaroista (miehen siskolle vai ei?)
Täällä käydään keskustelua vauvatavaroiden antamisesta ja taas sama paha mieli velloo sisälläni.
Meillä 4 vuotias tyttö. Ja monta vuotta odotettu toista, mutta ei... Kun miehen sisko sai lapsensa keväällä, saimme samaan aikaan tiedon, että meillä on tosiaan ongelmia saada luomuna toista lasta. Olin ihan sekaisin ja ajatus vauvatavaroiden etsimisestä tuntui ylivoimaiselta - jos annan jotain, joudun käymään läpi mitä voin antaa ja mitkä annan ystävälleni/siskolleni takaisin.
Sek lapsettomuuden tuskasta kertoo, että kävin psykologin juttusilla tuolloin. Sitten tulinkin kesällä hoidoilla raskaksi ja ajattelin, että ymmärtävät, että tarvitsemme pian tavaroita itsekin...
Nyt suren edelleen keskenmenoa, joka vei vauvanalkumme. Jälleen vauvatavaroiden pois antaminen on henkisesti ylivoimaista... Vain sen voimalla jaksan, että saamme joskus vielä toisen vauvan...
Miehen siskolla olisi varmasti tarvetta tavaroille. Kukaan ei ole sanonut minulle mitään, mutta koko ajan on paha mieli siitäkin, mitä suku ajattelee, kun en kanna tavaroita rahanpuutteessa olevalle nuorelle parille.
surusilmä
Kommentit (7)
Eli voisitko kertoa hänelle saman minkä kirjoitit tänne? Voisi lievittää kurjaa oloasi.
Mekin olemme yrittäneet toista lasta pitkään ja yhden keskenmenon olen joutunut kokemaan. En säästä mitään esikoisen tavaroita vaan laitan kaiken kiertoon, mitä niillä tekisin? Jos ja kun meille toinen lapsi suodaan niin saahan tuota tavaraa aina kaupasta lisää.
Esim. kun laskettu aika lähestyy, kerää hänelle pieni vaatekassi ja vie tuliaisina. Tuskin hän rupeaa mitään vaatimaan. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta kaikkea antaa pois. Et ole henkisesti vielä valmis luopumaan vauvahaaveistasi ja miksi pitäisikään? Anna vielä ajan kulua. Jos olet hyvissä väleissä miehesi siskon kanssa, niin kerro, että toivotte vielä lisää lapsia.
Sano että teille on pitkään toivottu toista lasta, mutta ei sitä kuulu, niin että saat lainaksi. Haen pois jos maha alkaa pullistua.
vaatteet säilyneet kolmannelle saakka kun oli väliä kuusi vuotta. Sellaiset joissa on kuminauhoja kannattaisi laittaa heti kiertoon. Monet Tutan collaripöksyt on meillä menneet ihan käyttökelvottomiksi. Samoin sukkiksia ja alkkareita hajoaa kuminauhoista. Monissa kumppari on ommeltu kankaaseen kiinni ja vaihtaminen olisi vaikeaa.
Ymmärrä että on vaikeaa, mutta jos joskus jaksat niin anna ainaskin noita kuminauhajuttuja pois.
ja kävisitte yhdessä tavarat läpi. Hän auttaisi sinua hommassa. Laittaisitte eri kasaan palautettavat, omaksi annettavat, lainattavat ja ne mitkä haluat säästää muistoksi itsellesi. Saisit asiasta mielenrauhan ja yhdessä tekeminen olisi helpompaa. Tuleva äitikin voisi sanoa, jos ei jotain halua.
Sama koskee kaikkea muutakin elämässäni joka tuottaa ylitsepääsemätöntä tuskaa.