Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaana 1/2 vuoden seurustelun jälkeen!
10.01.2006 |
Tiedän, että omatuntoni ei kestäisi aborttia...kuitenkaan en tunne miesystävääni vielä riittävän hyvin voidakseni tietää miten tulevaisuudessa käy...no eihän sitä voi koskaan tietää. Mutta olin aina ajatellut että lapsi tulee jos on tullakseen sitten suunnitellusti, paljon pitemmän yhdessäolon jälkeen... itse olin vahinkolapsi, eivätkä vanhempani koskaan mielestäni rakastaneet toisiaan niin kuin miehen ja naisen " kuuluisi" . En halua että meille käy samalla tavoin. Välitän miehestä todella paljon ja hän minusta, mutta pelottaa...tämä sattui niin aikaisin..
Kommentit (26)
kokea äitiyden...vaiko mahdollisesti uran tms!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt pätkää valmistumisen jälkeen.
Mutta mieluummin elän perheellistä elämää kuin uraputkessa lapsettomana. Miehen/isän rooli on kuitenkin aika oleellinen...
AP
Useimmat noista suhteista ovat kestäneet, ja lapsia on tullut lisääkin suunnitellusti. Jos näin ei ap:n tapauksessa käy, yksinkin pärjää.
Niin, itsekin olimme seurustelleet vasta puoli vuotta kun tulin raskaaksi, mutta meidän tilanteemme on hieman erilainen, koska olimme miehen kanssa tunteneet jo kauan ja olimme hyvät ystävät ennen seurustelua, joten tunsimme toisemme hyvin.
mun mielestä pääasia on että sinä olet valmis vauvaan
ehkä olisi isää kotona vai aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
abortti on kuitenkin lopullinen. se taas ei ole varmaa että lapsi tulisi elämään isättömänä. tässä on sekin, että emme asu vielä yhdessäkään. vaikka on siitä puhuttu että ehkä myöhemmin keväällä/kesällä. Mutta en tiedä tarkkaan, mitä arki tulee olemaan. siihen sitten vielä raskaudesta koituvat muutokset....
ap
äitisi ja isäsi eivät ehkä rakastaneet toisiaan, mutta onko mielestäsi elämäsi siis ollut turhaa ja kiusallinen rasite muille osapuolille? Haluaisitko sen takia hypätä järveen ja tappaa itsesi? Jos äitisi olisi tehnyt abortin, olisiko hän nyt jotenkin onnellisempi, kun sinua ei olisi olemassa? Elämä olisi kenties mennyt toisella tavalla, mutta olisiko hän sittenkään onnellisempi?
Jos vastaat ei, pidä lapsi. Katuisit nimittäin aborttia. Tärkeämpää on pohtia, onko sinusta äidiksi.
terv. 2 kk seurustelun jälkeen raskautunut, nykyisin kahden äiti ja saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa. Olisin pitänyt lapsen vaikka mikä olisi ollut, sillä miehiä tulee ja menee miten sattuu toisinaan mutta lapset saadaan omiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein abortin epävakaassa elämäntilanteessa, itkin pari viikkoa ja elämä jatkui. En ole törmännyt naiseen joka olisi todella itkeä pillittänyt lopun elämänsä jonkin pari viikkoisen sikiöpussin perään. Tämän palstan kiihkoilevien abortin vastustajien hörinöitä! Abortti on joskus se PARAS ratkaisu! Jokainen lapsi ansaitsee äidin ja isän lähtökohtaisesti ja jokaisen lapsen tulee saada syntyä toivottuna!
T. äiti ja nainen jolla jo hieman ikää ja perspektiiviä elämään
Jos kyseessä on se oikea, mitäpä tuota aikailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, ja meillä on toinenkin lapsi. Onhan meillä ollut vaikeetakin, mutta niin on varmaan joka suhteessa! Rakastetaan toisiamme ihan hurjasti, ja elämä tuntuu just tällähetkellä niin täydelliseltä. Mutta siis sitähän ei voi tietää miten teille käy, mutta niin kuin joku sanoikin, yksin pärjää kyllä.
jos tämä on vähänkään painostanut abortiin. Ja kyllä useille naisille se on todella traumaattinen kokemus, joka kyllä painaa mieltä lopun ikää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme onnellisesti naimisissa ja lapsia on jo kolme.Tapasin elämäni miehen,ei kaduta pätkääkään ;).Kirjoittelimme kylläkin sähköpostia kuukausia ennen tapaamista ja soittelimme päivittäin.Helmikuussa tulee 7v yhteiseloa täyteen.Ymmärrän silti tunteesi,millainen suhde teillä on? Minun mieheni halusi ehdottomasti lapsen,itse hieman epäilin mitä tekisin.Halusin vain kertoa oman tarinan,että siitäkin selviää :)
Emmekä asuneet yhdessä, molemmilla oli omat kotinsa ja eri paikka kunnilla. Muutimme ennen lapsen syntymään yhteen ja hyvin on mennyt. En vaihtaisi päivääkään pois. Toinen lapsi suunitteilla :) Jos ei uskalla yrittää, ei voi myöskään mitään saada!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo " raskaus" on nyt reilu 2 v suloinen pikkuviikari, jolle odotetaan pikkusisarusta muutaman kuukauden sisällä. Raskaus oli kyllä ihan suunniteltu, jo muutaman viikon seurustelun jälkeen tiesin löytäneeni elämäni miehen. Tarpeeksi monta kertaa olin sen " väärän" miehen kanssa ollut joten eron kyllä tiesi, ei siihen aina vuosia tarvita. Ja toiset huomaavat kymmenien vuosien jälkeen valinneensa aivan väärin...
teki miehensä painostuksesta (mieheen iski paniikki, esikoinen oli 1 ½ v.). Seuraus: aviokriisi, melkein avioero ja vuoden masennuslääkitys. Että kyllä elämä oli mennä koko perheeltä pilalle ja mieskin kännipäissään itki ja katui sitä minulle.
Seuraava lapsi syntyikin kun esikoinen oli 4 v ja hänellä sattui sitten olemaan jatkuvaa hoitoa vaativa läppävika munuaisissa, niin että on sitäkin itketty olisiko se toinen abortoitu ollut terve...
Toinen on tuttavani, joka myöskin miehen painostuksesta teki abortin, olin kädestä pitämässä. 10 kk myöhemmin oli uudelleen samalle miehelle raskaana (on-off suhde ja pilleristä huolimatta hmm..en tiedä oliko enää " vahinko" vai katuiko niin paljon sitä ekaa, että antoi vahingon käydä, ainakin omien sanojensa mukaan on katunut ja itkenyt monet kerrat sitä aborttia). Nyt ei enää pystynyt aborttiin. Tyttö on 1 vuoden ikäinen iloinen tyllerö ja äiti hymyilee onnesta - vaikka renttuisä ei pidäkään yhteyttä.
terv. se 2 kk jälkeen raskautunut eli ap, mieti onko sinusta äidiksi, älä mitään muuta. Mikään muu seikka ei ole tärkeä.
silloin iski paniikki! En olettanut/odottanut miehen jäävän rinnalleni kun ei tunnettu tosiaankaan toisiamme tarpeeksi. Mutta jäi,ja ollaan oltu onnellisestiu yhdessä jo monia vuosia,toista yritetään.
6kk voisi käyttää ihan tutustumiseen vaan.
Tein ensimmäisen lapseni " ihannetilanteessa" : takana oli 7 vuotta yhdessäoloa, häät olivat olleet hiljattain, kiva asunto olemassa etc.
Liittomme ei kuitenkaan kestänyt, syitä oli tuhat ja yksi..
Toisen kerran tulin raskaaksi miehelle jonka olin tuntenut puoli vuotta ja koko tuon ajan olimme asuneet eri puolilla maapalloa. Muutimme yhteen vasta pari kuukautta ennen laskettua aikaa. En siis tiennyt ollenkaan, millainen on tuon ihmisen " arkiminä" .
Tuosta kaikesta on nyt aikaa vuosia, ja meillä menee erittäin hyvin vieläkin. Toivotan samanlaista onnea sinullekin!
Mutta ap:n aloituksestakin jo selvästi huomaa, että ap haluaisi lapsen, mutta ei tiedä onko nyt hyvä hetki, kun on tuntenut lapsen isän niin lyhyen aikaa. Minusta tuo on väärä syy tehdä abortti, ja itse uskon että ap aborttia katuisi.
Itse tein abortin, koska olin vasta 18 ja poikakaverini oli juuri viime kuussa mennyt armeijaan (aikoi olla siellä vuoden, joten olisin joutunut yksin odottamaan, synnyttämään ja hoitamaan vauvaa ekat kuukaudet). Kaduin niin paljon, että pari kuukautta abortin jälkeen olin uudelleen raskaana, tosin sain keskenmenon viikolla 18+. Kyllä on kaduttanut, että hätäpäissäni menin tekemään väärän ratkaisun. Pelkäsin vain niin kovasti jääväni yksin vauvan kanssa, ja pelkäsin etten siitä selviytyisi. Minun kohdallani väärä syy tehdä abortti, kun kuitenkin toivoin lasta niin kovasti, ja tiesin että haluan nuorena äidiksi.
T. nyt 22v, saman miehen kanssa naimisissa, esikoinen 1,5v ja toinen näinä päivinä tulossa :)
Alue: Aihe vapaa
Osa elämän viehätyksestä tulee siitä, että ei voi tietää tulevaa. Ja vaikka suhde loppuisi niin saisit ihanan oman lapsen. Kaikkea kun ei voi suunnitella. Keskustelkaa pitkään ja vakavasti mitä molemmat haluaa. Onnea!