Lue keskustelun säännöt.
Ei apua! Taas avioero tuttavapiirissä reilu 30-kymppisillä pienten lasten vanhemmilla....
19.06.2008 |
Mistä näitä onkin alkanut ilmaantua? Roihuava rakkaus, sitten 2 lasta saatuna ja asunto/talo ostettuna. Ja sitten jonkin ajan kuluttua ero! Onko tämä jotain 30-kympin kriisiä... näissäkään tapauksissa ei ulospäin ole näkynyt mitään ihmeempää. Toki eihän kukaan muu voi suhteen sisältöä tietää...
Itsellänikin on välillä ilmaantunut villejä ajatuksia, mutta pidän huolen siitä että vain ajatuksina pysyvät. Yrittävätkö kaikki tarpeeksi vai erotaanko liian hepposin perustein? Kamala tulevaisuus, muuto johonkin vuokrakämppään ja alentuva elintaso tiedossa näissäkin kuulemissani tapauksissa ja uuden kumppanit kierrossa pian eron jälkeen... huiiiii.......
Kommentit (26)
Ja mieluummin yh, kuin jonkun puupään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka teininä menevät yhteen, ja aikuistuttuaan tajuavat, että olisi kannattanut vähän kauemmin katsella maailmaa vapaalla jalalla..?
huokoisin perustein eroa. Jos siis ero houkuttelee, vaikka toinen vanhempi muuttaa muualle, elintaso laskee ym.
mutta ehkä nyt vähän kumminkin ylidramatisoit sitä kamalaa tulevaisuutta.
Ei vuokralla niiiiiiin paha sentään ole asua.
Mennäänkö nykyisin sitten liian helpolla avioon. Tehdäänkö lapsia yleisestikin puupäiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erosta tänään. Toivottavasti hän uskaltaisi sanoa asiat jotka ihmetyttää ihan ääneen ja kysyä jos on kysyttävää eikä taivastelisi niitä netin keskustelupalstalla.
Totuus on kuitenkin se, että monestikkaan ulkopuoliset ei tiedä mitä perheen/parisuhteen sisällä tapahtuu. Paljon on perheväkivaltaa, alkoholismia, tunteettomuutta, pettämistä yms yms. Tuskin monetkaan vain lähtee suhteesta sen kummemmin harkitsematta, koska mukana on myös lapset ja heidän elämä. Kyllä yleensä eroon ihan selkeät syyt, niistä ei ulkopuoliset vain tiedä, eikä tarvikkaan tietää.
Se on suoraan verrannollista huoraamiseen. Toinen on sietämätön, mutta ei voi elää ilman kahta autoa, joten pyllistää saunan jälkeen perjantaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin sanoisin sinulle ap, että sinulla on omituinen käsitys kamalasta tulevaisuudesta. Yleensä ne jotka eroavat menevät kamalasta menneisyydestä kohti jotain parempaa tulevaisuutta. Se on totta että yleensä elintaso laskee, onhan kaikki asumiskulut sitten yhden maksettava, mutta esimerkiksi minä en ole joutunut erossa menettämään mitään muuta kuin miehen, kaikki muut säilyi ennallaan, toki tulot tipahti, mut niin tipahti menotkin.
Se on totta, että monet eroaa ja joskus erot lähtevät kulovalkean lailla leviämään. Itse kun erosin, niin sen jälkeen on eronnut ystävistäni (osa naisia ja osa miehiä) neljä!!! Eli meitä eronneita on nyt ystäväporukastani lähes puolet ja sitten kun joukkoon mahtuu pari sinkkua ja yksi, jotka elelee uuspereen arkea, niin loppujen lopuksi 11 ystävästäni vain kolme elelee tavallista ydinperheen arkea - ainakin toistaiseksi ja toivonmukaan jatkossakin.
että yhteen mennään liian nuorina/kokemattomina. Perustetaan perhe ja talot/asunnot hankitaan ja........ sitten onkin tyhjyys ja ihmetys siitä, että tässäkö tämä mun elämäni on???
Kannattaa elää se nuoruus kunnolla!! Tapailla vähän useampia ihmisiä ja kokeilla erilaisia asioita.
"Kaikki" varhaisaikuisuuden ystäväpariskunnat on eronneet, joillakin lapsia toisilla ei mutta viimeistään 10-vuoden yhdessäolon jälkeen ovat eronneet.
Tässä siis vinkkiä kerrakseen niille, jotka epätoivoisesti haluavat perustaa perheen ja saada "sen täydellisen elämän" nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuttavapiirissä useampikin lukiossa tavannut pari eikä heistä ole kukaan eronnut. Muita eronneita lapsiperheitä sitten kyllä on. Monet teiniparit on 15 vuoden yhteisen taipaleensa avulla oppineet ratkaisemaan kriisin jos toisenkin ja päättäneet pitää sitoutumista muita houkutuksia tärkeämpänä.
mahdollisimman nopeasti täydellistä kotia ja perhettä. Nuoruuta voi kokea villisti muutenkin kuin sängystä toiseen hyppimällä.
Tuntuu, että monet aikuisina toisensa tavanneet parit mielellään niputtaa kolmekymppisenä eronneet niiksi teinipareiksi. Toki se tuo turvallisuudentunnetta, kun selittää toisten erot jollain sellaisella asialla, joka ei omaa parisuhdetta koske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi pitäisi odottaa sen vaiheen yli ennenkö suunnittelee mitään avioeroja ja hakea apua vaikka perheneuvolasta. Jos mies juo ja hakkaa niin sellaisen kanssa ei pitäisi lapsia tehdä ensinkään, turha sitten kahden lapsen jälkeen erota "kun se on niin kauhee".
Ehkä eroat itsekin parin vuoden kuluttua. Et voi tietää. Ei kukaan eroa heppoisin perustein, kun on perhe ja yhteinen koti. On parempi olla viisastelematta kun ei tunne toisten elämää.
On se surullista että ero tulee, mutta vaikka minun parisuhteeni on hyvä vielä 10 yhteisen vuoden jälkeen, tajuan toki, ettei kaikilla ole. Eivätkä he ole tyhmiä ihmisiä suinkaan. Heillä on vain erilaista kuin meillä.
Nyt eräs hyvä ystävä kamppailee uskottomuuden paljastuttua hajoaako liitto vai ei. Eivät halua luovuttaa helpolla, mutta vaikeaa näyttää olevan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä "niputan" nämä tapaukset teinipareiksi siksi, koska tuttavapiirini eronneet ovat juurikin näitä, ja itsekin erosin teininä aloitetusta suhteesta 25 -vuotiaana. Lapsia siihen liittoon ei ollut siunaantunut (onneksi!!!), vaan järkevän puolison aikuisiällä löydettyäni sain lapset hänen kanssaan.
Vain yksi teiniliitto, mikä on kestänyt näihin päiviin, löytyy lapsuuskavereiltani, mutta siinäkin nainen vain kärsii ja kärsii jurpomiehestään, koska "erota ei vain voi".
Tuntuu, että monet aikuisina toisensa tavanneet parit mielellään niputtaa kolmekymppisenä eronneet niiksi teinipareiksi. Toki se tuo turvallisuudentunnetta, kun selittää toisten erot jollain sellaisella asialla, joka ei omaa parisuhdetta koske.
pitkän, vakavan seurustelun, on puolet eronneet sen aikaisesta kumppanistaan ja puolet taas on onnellisesti naimisissa ja lapsiakin on. Ja oikeasti tarkoitan onnellisesti naimisissa. Yhteistä elämää on näille ihmisille kertynyt jo 15-20 vuotta.
Itse olen onnellisesti avioliitossa sen ensimmäisen ja saman miehen kanssa oltu nyt jo yli 15v ja neljä lasta. Samoin minun molemmat siskoni ja vanhempani ovat edelleen samassa ensimmäisessä avioliitossaan. Myös miehillämme on vanhemmat yhdessä ( yhdellä miehistä tosin isä kuollut).
Sitten esim. naapurissa rouva on kolmatta kertaa naimisissa ja lapsia on jokaiselle miehelle. Samoin hänen äitinsä on 3 kertaa eronnut ja lapsia on usealle isälle. Myös hänen sisarensa ovat eronneet ainakin kerran.
Oma mielipiteeni on siis, että jos jo perhe antanut kuvan että jos ei suju eroa, niin kyllä se kynnys erota ja mennä heti naimisiin 1. vastaantulijan (kärjistetysti) kanssa on suurempi.
Hyvänen aika, eihän ketään voi pakottaa elämään toistensa kanssa!
toisten suhteesta ei voi kukaan tietää ja joskus on vaan parempi lähteä eri teille.
Voi sitä silti ihmetellä ja paheksua. Ja sääliä pieniä lapsia. Koska läheskään aina erossa ei ole kyse siitä, että suhteessa olisi jotain aivan voittamattomia ongelmia tai lapsia traumatisoivia asioita, vaan siitä, ettei tahdota ja jakseta hoitaa sitä suhdetta.
tehny nopeesti lapset (kun kello tikittää), ja sitten eroavat, koska niiltä puuttuu jonkinlainen syvempi ystävyys tai toisen tunteminen. Mun lähipiirissä nuorena yhteen menneet on edelleen yhdessä!
Mutta parisuhteissahan on kaksi isoa kriisiaikaa: pikkulapsiaika ja sitten se, kun lapset muuttavat pois ja vanhempien pitäisi elää kahdestaan. Tilastollisesti eroja kai sattuu eniten näissä kahdessa vaiheessa.
Vuokrakämppiäkin on ihan kivoja eivätkä kaikki kaipaa huippuelintasoa. Monet jopa viihtyvät yksikseen ja uusi suhde voi tulla vasta aikojenkin päästä. Ei kannata yleistää. Monelle ero voi olla uuden ja paremman elämän alku.