Miten vitussa voi jaksaa psyykkisesti sairasta läheistä?

Pitää laittaa yksinkertaisesti ja kylmästi rajat sairaan haluille ja olla lujana, ihan kuten täytyy toimia uhmaikäisen kanssa! Psyykkisesti sairas ei saa terrorisoidan muiden elämää.



T. psyykkisesti sairaan läheinen, rajat on asetettu ja kaikkien elämä on nykyään helpompaa ilman hirveitä syytöksiä

ne neuroosit ja aikataulujen pettämiset, puuduttavat jaarittelut omituisista aiheista ja muiden ihmisten tunteista täysin piittaamaton käytös vaan on täysin sietämätöntä.

Ihan ystävällisesti vaan. Tosin masentunut voi ottaa siitä nokkiinsa (minä tosin en masentuneena ottanut), riippuu ihmisestä, mutta on selvä, ettei kenenkään tarvitse kuunnella rajattomasti toisen tuskaa. sitä varten on terapeutit olemassa.

http://www.nokiamissio.com/

Minä myös tein oman jaksamiseni vuoksi suhteellisen selkeät rajat puheluiden määrälle ja kestolle. Myös vierailujen suhteen olen ottanut sopimus-linjan eli etukäteen sovitaan aikataulu, jossa pysytään. Ja kun jotain sovitaan, niin sopimuksessa pysytään, mainitsen, jos sopimusta rikotaan.



Pahempaa olisi hylätä. Vielä pahempaa olisi antaa tuhota itsensä.

Ei tää ihminen terrorisoi sinänsä mutta silti kun yhteyttä pidämme niin ei voi koskaan puhua mistään muusta kun hänen ongelmistaan ja kurjasta elämästään. Usein puhelut kuluvat hänen itkiessä ja valittaessa ja lukien jotain hautajaisrunoja.... Kyllä kuuntelen, aina vaan. Ymmärrän aina vaan miksi hän ei pysty pitämään mitään lupauksiaan ja varon sanojani jotta hän ei jostain mene suunniltaan. Ap

Tietyllä tavalla vain antaa puheen valua kuin vesi hanhen selästä. Helppoa se ei ole ja mitä läheisemmästä henkilöstä on kyse, sitä vaikeampaa se on.



Tilanne on tietyllä tavalla verrattavissa painajaisuneen, paitsi että ei voi toivoa heräävänsä pian. Toisesta päästä voi tulla minkälaisia juttuja hyvänsä, syytöksiä, uhkailuja, itsetuhoisia ajatuksia ym. ja koskaan et voi olla varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mitä hyvänsä sanotkin, se voidaan kääntää päälaelleen ja saada siitä hyvä syy vajota vielä syvemmälle.



Onko sinulla itselläsi mitään purkautumismahdollisuutta? Voitko kertoa asioista kenellekään? Onko jotain ulkopuolista henkilöä, jolle voisit vuodattaa kaiken?



Pidä huolta itsestäsi!

niin häipyy viimeinenkin järki! Olen alan ammattilaisen nähnyt! Ei muuta kuin Pitkäänniemeen sen jälkeen.

Ja säästää läheiset sitten siihen että alkais havainnoida muutakin kuin omia ongelmia?

Hoitoon ei mennä helpolla ja lääkkeitä ei syödä. Ja muut ne vasta sairaita onkin! Alan ihmisenä olen nähnyt (on muuten helvetin raskas ammatti, mutta jotainhan sitä on tehtävä.)

Odotan tuolta 13:sta vastausta..

jopas olet empaattinen ihminen. Eihän aspergertyypit tätä tahallaan tee, eivät he ole ilkeitä ja siksi eivät piittaa muista, vaan he eivät kykene siihen, ainakaan ilman tukea ja lapsena aloitettua terapiaa.

Vierailija:

ne neuroosit ja aikataulujen pettämiset, puuduttavat jaarittelut omituisista aiheista ja muiden ihmisten tunteista täysin piittaamaton käytös vaan on täysin sietämätöntä.