Jatkuva huoli ystävästä, joka on

vakavasti masentunut, yksinäinen ja tullut juuri miehensä jättämäksi. Työpäivät, yöt, illat menee ystävästä murehtiessa ja soitellessa hänen kuulumisiaan. En saa hetken rauhaa kun pelkään, että hän tekee itselleen jotain. Olen ainoa ystävä ja lähes ainoa ihmiskontakti joka hänellä on. Mitä voisin tehdä, että minun olisi helpompi olla asian kanssa? En itsekään uskalla olla onnellinen, kun koko ajan pelkään jotain pahempaa sattuvaksi.