Ennen oli helpompaa?

Olen alkanut viime aikoina ajatella, että elämä isovanhempiemme nuoruudessa oli helpompaa. En siis tarkoita tällä mitään arjen sujumisesta, mikä varmaan ei pidä paikkaansa, vaan noin niinkun elämän suurten päätösten suhteen.



Nykyään tuntuu, että sitä oikeaa täytyy etsiä todella perusteellisesti ja testata kaikin tavoin ennen kuin voi sitoutua ja lasten hankkimiselle pohditaan loputtomasti sopivinta ajankohtaa uran ja opiskelujen ja " oman" elämän kannalta.



Ennen asiat tapahtuivat omalla painollaan perinteisessä järjestyksessä, eikä niitä pohdittu näin loputtoman paljoa.



Joku sanoo tähän heti, että silloin ihmiset sitten elivät onnettomissa parisuhteissa, mutta niinhän tapahtuu tänäkin päivänä. Kaikesta etsimisestä ja loputtomasta pohtimisesta huolimatta moni on onneton.



Mitä mieltä olette? Olisiko elämä ollut helpompaa ilman näitä loputtomia ihmissuhde- ja lastenhankkimispohdintoja?