Onko 1,5 vuotta lapselle tavanomaista hankalampi ika, kun lueskelee aloituksia niin aika usein kyseessa 1,5 vuotiaan " ongelmat" ??

Lähentymisvaiheessa lapsi alkaa kognitiivisen ja fyysisen kehityksensä myötä vähitellen ymmärtää, ettei hänen mielikuvansa äidistä ja äiti ole yksi ja sama. Kuvitelmat omasta ja äidin kaikkivoipaisuudesta heikkenevät, ja lapsi tuntee itsensä avuttomaksi. Tämä sisäsyntyinen eroahdistus ilmenee äidin varjostamisena ja kiukutteluna. Jos lapsi ei saa äidin huomiota osakseen, hän tekee jotain sellaista, mikä saa äidin kiinnittämään huomionsa häneen. Lapsen on vähitellen hyväksyttävä se, että hän on äidistä erillinen yksilö. Lapsi ratkaisee tämän riippuvuuden ja itsenäisyyden ristiriidan kehittämällä omaa itsenäisyyttään. Hän mm. haluaa syödä itse. Kontaktia aikuiseen lapsi hakee nyt sanojen ja leikin avulla.

joten varmasti moni esikoisen äiti on silloin ihmeissään. No niitä hankalia vaiheita tulee sitten tasaiseen tahtiin lopunikää joten toisen lapsen kanssa yksikään niistä ei enää niin pahalta tunnu :)



t. 4. äiti jolla nuorin juuri 1,5v

Nyt vaan tilanne entistä haastavampi, mutta kaipa tästäkin selvitään... Toisaalta rankkuus ja ihanuus kulkee täällä käsi kädessä ;-)

Ihanaa kun ovat vauva ajat ohite, (lue: yöheräämiset, kitinä, ihottumat, pahimmat allergiat, sydänvika)



Mitä pienistä " minä tahdon/osaan" kohtauksista, kun kaikki on näin hyvin:)