Lumeliittoja onko niitä?
Metrolehdessä oli eilen juttu suomalais-kiinalaisesta parista, mies ei pääse Suomeen, koska ei saa oleskelulupaa. Ulkomaalaisvirasto teki vuonna 2007 kaiken kaikkiaan 795 Suomen kansalaisen puolisoa koskevaa oleskelulupapäätöstä. Päätöksistä 106 oli kielteistä, oletuksena ns. ¿lumeavioliitto¿.
Suomalaisissa avioliittosäännöissä ei mainita lumeavioliittoja lainkaan, avioliitto-oikeudellisesti kaikki muodollisesti oikein solmitut liitot ovat täysin päteviä avioliittoja.
Kansainväliset ihmisoikeus sopimukset ja Suomen perustuslaki takaavat oikeuden avioitua ja perustaa perhe, sekä päättää itse oman perhe-elämän sisällöstä.
Kuitenkin ulkomaalaisvirasto, nykyinen maahanmuuttovirasto evää yli 10 % suomalaisten puolisoilta maahanpääsyn perustelulla ¿painavia syitä oleskeluluvan myöntämistä vastaan¿.
Nämä painavat syyt tarkoittavat kuitenkin sitä että heidän mielestään avioliitto ei ole aito.
Välillä päätökset tuntuvat hyvinkin mielivaltaisesti tehdyiltä.
Oikeus avioliiton solmimiseen ja perheen perustamiseen liittyy myös oikeuteen nauttia yksityis ja perhe-elämän kunnioitusta.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikkelein mukaan: ¿ Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämästä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.¿
Onko UVI/maahanmuuttovirasto lain yläpuolella ???
Varmaan jokainen, jonka puoliso tulee EU ulkopuolelta on saanut kokea UVIn urkkivan hyvinkin henkilökohtaisia asioita.
Toivoisin kokemuksia, kommentteja aiheesta!
Kommentit (41)
luulisi että jos vaimollakaan ei ole mitään tulevaa aviomiestään vastaan, niin he käsittelevät ne liitot ihan kuin muutkin. Ei kai järjestetty avioliitto periaatteessa ole Suomen lakien vastainen?
Aika moni Suomessa asuva ulkomaalainen mies tuo kotimaastaan puolison ja kyseessä ilmeisemmin on nimenomaan järjestetty avioliitto.
Suku on katsonut puolison valmiiksi. Ne liitot kyllä toimivatkin titeääkseni aika hyvin.
Mikä on sitten oikeista vaikuttimista solmittu avioliitto? Minusta se on sellainen jossa on rehellinen tarkoitus molemmilla elää yhdessä ja rakentaa elämäänsä toisen kanssa, eikä toista hyödyksi käyttäen.
Rakkautta kun ei siis voi mitata, mutta jos toinen selkeästi pyrkii vain maahan toisen siivellä, eikä parilla sanottavasti ole mitään tietoa toisen kulttuurista taikka eivät tunne edes kunnolla toisiaan, eikä ole oikein yhteistä kieltäkään niin minusta sellaiset liitot ovat aika hataralla pohjalla ja voi miettiä että miksi he haluavat edes mennä naimisiin.
Minulle virkailija sanoi että hän antaa lausunnon asiassa ja koukouksessa muut käsittelijät joko puoltaa tai kieltää lausuntoa.
Käsitin ettei he yksin niitä päätöksiä tee, eikä varsinkaan miltään mutu-pohjalta.
Aika usein suomalainen tuo ulkomaalaisen Suomeen asumaan ja joutuu tappelemaan byrokratian pyörissä. Onko ihan mahdoton ajatus, että suomalainen muuttaisi ulkomaille muutamaksi vuodeksi, jonka jälkeen muuttaisivat Suomeen jos siltä tuntuu? Itse olen asunut useamman vuoden ulkomailla mieheni kanssa ja kun päätimme muuttaa Suomeen oli kuin avoimesta ovesta olisimme kävelleet kun vertaa joihinkin tapauksiin.
kartika:
Varmaan jokainen, jonka puoliso tulee EU ulkopuolelta on saanut kokea UVIn urkkivan hyvinkin henkilökohtaisia asioita.
Mieheni on Turkista, siis EU:n ulkopuolelta, ja maasta josta nettikeskustelujen mukaan on kuulemma mahdotonta saada mies tuotua Suomeen.
Meillä on toisin. Lomaviisumi myönnettiin ekalla yrityksellä, oleskelulupa myönnettiin pari kuukautta hakemuksen jättämisen jälkeen. UVI kyseli vain normaalit asiat, eli milloin tapasimme ja missä, milloin ja missä kihlauduimme, jne. Me asuimme yhdessä, me seurustelimme kuten " normaalit parit" , eikä kyseessä ollut lomaromanssi vaan tapasimme kun olin töissä Turkissa. UVI kohteli meitä hyvin ja asiallisesti.
Sitten lumeliittoihin: onhan niitä. Minullekin eräs Turkin kurdi tarjosi aikoinaan rahaa siitä, että menisin hänen kanssaan naimisiin ja auttaisin häntä saamaan oleskeluluvan Suomeen. En suostunut. Muutama tuttuni on suostunut, ja saanut miehen tuotua Suomeen.
Sitten on vielä liittoja, joita kutsun toispuolisiksi lumeliitoiksi. Eli liittoja, jossa nainen (yleensä hieman ressukka, tavalla tai toisella) kuvittelee kyseessä olevan tosi rakkauden, ja miehellä ainoa motiivi naimisiinmenoon on saada oleskelulupa Suomeen. Kun pysyvä lupa tai kansalaisuus on saatu, mies ottaa eron, ja hakee kotimaastaan uuden vaimon itselleen (vaimon, joka usein on jo katsottu valmiiksi ennen suomalaisen kanssa avioitumista). Tällainen hyväksikäyttö on kurjaa, ja tiedän useita vastaavia tapauksia. Räikein tapaus oli sellainen, jossa mies kävi ensin poliisilaitoksella hakemassa pysyvän oleskeluluvan, ja käveli sen jälkeen parinkymmenen metrin päähän oikeustalolle avioeropapereita jättämään... :( . Joissain tällaisissa tapauksissa naiset voisivat myös katsoa peiliin: olisiko sittenkin niin, että viikon rantaloman (jonka kolmantena päivänä tutustui mieheen) aikana ei ehkä opikaan tuntemaan toista niin hyvin, että naimisiin meno on järkevää?
Ja kun päätimme muuttaa Suomeen, oli oleskeluluvan saaminen helppoa: pelkkä muodollisuus.
ruusu1:
Aika usein suomalainen tuo ulkomaalaisen Suomeen asumaan ja joutuu tappelemaan byrokratian pyörissä. Onko ihan mahdoton ajatus, että suomalainen muuttaisi ulkomaille muutamaksi vuodeksi, jonka jälkeen muuttaisivat Suomeen jos siltä tuntuu? Itse olen asunut useamman vuoden ulkomailla mieheni kanssa ja kun päätimme muuttaa Suomeen oli kuin avoimesta ovesta olisimme kävelleet kun vertaa joihinkin tapauksiin.
Mutta monissa maissa/kulttuureissa avoliittoa ei katsota hyvällä. Voi myös käydä niin " onnettomasti" , että rakastuu turvapaikanhakijaan eikä todellakaan voi lähteä puolison kotimaahan. Tai Suomessa on sellaisia syitä, ettei voi lähteä (läheiset, työpaikka jne.).
Varmaan on helpompaa saada oleskelulupa Suomeen, jos on asunut yhdessä ulkomailla ennen avioliittoa. Mutta ei tätä mielestäni pitäisi voida edellyttää. Eikä kaikkiin muihinkaan maihin heltiä oleskelulupaa helpolla, jos ei sitten hae vaikka työperusteista lupaa.
Olen miettinyt, kuinka helppoa meillä on ollut, kun miehellä oli jo oleskelulupa valmiina. Entä, jos hän olisi ollut tp-hakija? Olin vielä alaikäinen tavatessamme, yhteinen kieli oli aluksi niin ja näin, mutta niin vain meistä tuli pari.
Monien on pakko mennä naimisiin, jos ylipäätään haluaa kokeilla yhteiselämää seurustelukumppanin kanssa.
ruusu1:
Onko ihan mahdoton ajatus, että suomalainen muuttaisi ulkomaille muutamaksi vuodeksi, jonka jälkeen muuttaisivat Suomeen jos siltä tuntuu?
Mutta pysyvää oleskelulupaa tai kansalaisuutta ei ihan hetkessä saa (vaikka oleskeluluvan peruste saakin Suomessa olon aikana muuttua). Luulisi siinä pikku hiljaa vuosien varrella puolisolle selviävän, mistä on kyse. Mielestäni ei ole UVI:n tehtävä suojella näitä nais-/miesparkoja, koska on niin vaikea selvittää ihmisten motiiveja. Ja vääriä valintoja voi tehdä suomalaistenkin kesken.
Aleyna:
Eli liittoja, jossa nainen (yleensä hieman ressukka, tavalla tai toisella) kuvittelee kyseessä olevan tosi rakkauden, ja miehellä ainoa motiivi naimisiinmenoon on saada oleskelulupa Suomeen. Kun pysyvä lupa tai kansalaisuus on saatu, mies ottaa eron, ja hakee kotimaastaan uuden vaimon itselleen (vaimon, joka usein on jo katsottu valmiiksi ennen suomalaisen kanssa avioitumista).
Joissain tällaisissa tapauksissa naiset voisivat myös katsoa peiliin: olisiko sittenkin niin, että viikon rantaloman (jonka kolmantena päivänä tutustui mieheen) aikana ei ehkä opikaan tuntemaan toista niin hyvin, että naimisiin meno on järkevää?
Ninni-03:
Mutta pysyvää oleskelulupaa tai kansalaisuutta ei ihan hetkessä saa (vaikka oleskeluluvan peruste saakin Suomessa olon aikana muuttua). Luulisi siinä pikku hiljaa vuosien varrella puolisolle selviävän, mistä on kyse. Mielestäni ei ole UVI:n tehtävä suojella näitä nais-/miesparkoja, koska on niin vaikea selvittää ihmisten motiiveja. Ja vääriä valintoja voi tehdä suomalaistenkin kesken.
UVI:n tehtävä on käsittääkseni ja toivoakseni suojella oman maan kansalaisia,yhteiskuntajärjestelmää ja tätä valtiota ja taata että maa pysyy kanssa hyvinvointivaltiona, siis ettei tänne pesiydy epäsopivaa/sopeutumatonta ainesta, eikä ihmisiä jotka rikollisella tavalla etsivät vain omaa hyötyä.
Tulijoitahan tähän maahan olisi kyllä mutta kaikista ei ole eläjäksi täällä, ei varsinkaan ne jotka ovat valmiita tekemään ihan mitä vain saadakseen paremman elintason.
Varmaan on noinkin, mitä siiri09 kirjoitti, mutta jos on kyse avioliiton aitouden tutkinnasta, miten taataan, etteivät syyttömät, rehellisellä mielellä liikkeellä olevat ihmiset joudu kärsimään? Vai ajatellaanko, että joidenkin (myös syntyperäisten suomalaisten) oikeuksia voidaan polkea hintana siitä, että useimmiten ollaan oikeassa? Rapatessa roiskuu?
UVI:n (tai Maahanmuuttoviraston) hieno visio on muuten " Maahanmuutosta kansalaisuuteen ¿ huippuluokan palveluja muuttuvassa maailmassa yhteiskunnan ja yksilön parhaaksi" .
siiri09:
UVI:n tehtävä on käsittääkseni ja toivoakseni suojella oman maan kansalaisia,yhteiskuntajärjestelmää ja tätä valtiota ja taata että maa pysyy kanssa hyvinvointivaltiona, siis ettei tänne pesiydy epäsopivaa/sopeutumatonta ainesta, eikä ihmisiä jotka rikollisella tavalla etsivät vain omaa hyötyä.
UVI:n toiminnan valtion virastona ja maahanmuuttoviranomaisena pitäisi perustua todennettaviin faktoihin ja pelkästään niihin. Jos päätökset perustuvat mutuun, metuun tai petuun, niin siinä tapauksessa koko organisaation toiminta ja olemassaolo olisi asetettava kyseenalaiseksi.
Meillä kaikki meni sutjakkaasti. Ennen hakemuksen jättämistä väsytin yhden virkailijan kysymyksilläni ja jätin niin perusteellisen nivaskan dokumentaatiota, että takuulla riitti. Päätös tuli kolmessa viikossa eikä meitä edes haastateltu. Mies on kotoisin EU:n ulkopuolelta.
Lähetin käsittelijälle ja päätöksentekijälle kukkia kiitokseksi :)
siis korostan että avoimuus ja yhteistyöhalukkuus ovat ratkaisevia tekijöitä asiassa.
Tulee muistaa että siellä UVI:ssa virkailijat tekevät päätökset niitten tietojen ja faktojen perusteella mitä heillä on siellä käytettävissä.
Aina ne päätökset eivät tietysti osu oikeaan, varsinkaan jos ao. henkilöt ovat vältteleviä ja yhteistyöhaluttomia.
He tekevät vain työtään siellä ja ovat varmasti vain kiitollisia mitä yhteistyöhaluisempia asianomaiset ovat, se helpottaa huomattavasti heidän hommiaan.
Meillä kesti 1. oleskeluluvan saaminen miehelle 9kk. Olin raskaana ja kaikki todistukset ja tiedot heille toimitettiin, kiirehtimispyyntökin. Meitä ei haastateltu eikä mitään todistuksia pyydetty lisää. Kiva odotella, että saakohan vauvan isä jäädä maahan vai ei. Syytä siihen miksi kesti, emme saaneet vaikka kyselimme. Todennäköisesti johtui siitä, että miehen kotimaa on mustalla listalla.
Mitä juttuja olen kuullut, niin aika oudosti UVI päätöksiä tekee. Ihan kuin arvalla, että kuka jää ja kuka lähtee. Luulisi, että jos on lapsi tulossa niin uskoisivat, että tosissaan ollaan, mutta ei, kai mekin tehtiin lapsi vain lumeliiton koristeeksi. Jotkut sitten saavat oleskeluluvan vain muutamassa kuukaudessa, vaikka selkeästi olisi lumeliiton piirteitä.
Juu, katkera olen, myönnän sen. 2. oleskelulupaa odotimme vuoden. Ja kaikki liitteet olivat mukana ja rehellisesti kerrottu joka ikinen asia. Edelleen naimisissa ja lapsi. Kaverin mies sai samassa tilanteessa oleskeluluvan viikossa. Kas vain kun oli eri maa kyseessä.
Ei kannata ihan sokeasti uskoa UVI:n oikeudenmukaisuuteen...
tuli vaan mieleen että joistakin maista on vaikea saada tietoja ao. henkilöistä taikka papereissa on ollut jotain epäselvyyttä. Ettekö kysyneet miksi se kestää?
Samoin kyllä minunkin mies omaa kansalaisuuden joka ei varmasti ole päätöstä tehtäessä mitenkään auttanut asiaa, päinvastoin.
Nykyjään, tämän vuoden alusta alkaen, hänen pakolaispassinsa ei edes kelpaa missään Schengen maassa, mutta onneksi osasimme ennakoida asian ja hankimme hänelle suomalaisen muukalaispassin.
Alussa virkailija kyllä tässäkin asiassa hankasi vastaan ja sanoi ettei mies tarvitse muukalaispassia koska hänellä on oleskelulupa ja siinä sai selittää puhelimessa että kyllä, toisaankin tämä passi on käytännössä rasite ja jopa turvaton esim. matkustaessa entiseen kotimaahansa sukulaisia tapaamaan, koska se oli ao. maan myöntämä muukalaispassi joka voidaan takavarikoida milloinka vaan.
Virkalija ei ollut, omien sanojensa mukaan, ikinä edes kuullut tälläisestä passista, mutta sanoi kiukkuisesti että kyllä hän tietää millaisen päätöksen tekee ja aikoi kuitenkin vielä kysyä lisätietoja muilta virkalijoilta, odottelimme sitten tällä perusteella että päätös on negatiivinen, mutta olimme tosi iloisesti yllättyneitä että hän sai kuin saikin sen suomalaisen muukalaispassin.
Ottakaa asianajaja mukaan! Meilla oli molemmilla " tukena" ,
esti liialliset kysymykset yms.Haastattelu kesti tunnin minun
osalta ja hiukan enemman miehelta.
Lupa tuli 3kk:ssa, koska meillapain jonossa on paljon ihmisia.
Meidätkin vihittiin Turkissa, ja siellä me yhdessä asuimme ennen Suomeen tuloa.
Ninni-03:
Mutta monissa maissa/kulttuureissa avoliittoa ei katsota hyvällä. Voi myös käydä niin " onnettomasti" , että rakastuu turvapaikanhakijaan eikä todellakaan voi lähteä puolison kotimaahan. Tai Suomessa on sellaisia syitä, ettei voi lähteä (läheiset, työpaikka jne.).Varmaan on helpompaa saada oleskelulupa Suomeen, jos on asunut yhdessä ulkomailla ennen avioliittoa. Mutta ei tätä mielestäni pitäisi voida edellyttää. Eikä kaikkiin muihinkaan maihin heltiä oleskelulupaa helpolla, jos ei sitten hae vaikka työperusteista lupaa.
Olen miettinyt, kuinka helppoa meillä on ollut, kun miehellä oli jo oleskelulupa valmiina. Entä, jos hän olisi ollut tp-hakija? Olin vielä alaikäinen tavatessamme, yhteinen kieli oli aluksi niin ja näin, mutta niin vain meistä tuli pari.
Monien on pakko mennä naimisiin, jos ylipäätään haluaa kokeilla yhteiselämää seurustelukumppanin kanssa.
ruusu1:
Onko ihan mahdoton ajatus, että suomalainen muuttaisi ulkomaille muutamaksi vuodeksi, jonka jälkeen muuttaisivat Suomeen jos siltä tuntuu?
Usein voikin mennä naimisiin puolison kotimaassa, mutta aiemmin jo kirjoitinkin, ettei se aina ole mahdollista, esim. jos puoliso on tullut Suomeen turvapaikanhakijana.
Avioliittolainsäädännöt ovat erilaisia eri puolilla maailmaa. Muutkaan maat eivät välttämättä automaattisesti myönnä oleskelulupaa aviopuolisolle, vaan voidaan epäillä lumeliittoa. Ja esim. monet sairaudet (mm. epilepsia) ovat joissakin maissa este avioliitolle. Suomessahan esteiden tutkinta on nykyään aika yksinkertainen proseduuri, ei tarvita lääkärintarkastuksia jne.
No joo, menee ehkä jo OT.
Ajatella, että palstalla on joskus käyty aiheesta keskustelua pitkillä teksteillä ja ilman persuvauvojen rääkymistä.
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, että palstalla on joskus käyty aiheesta keskustelua pitkillä teksteillä ja ilman persuvauvojen rääkymistä.
Se oli silloin kun pelokkaat kiukkupojat eivät olleet vielä voimaantuneet.
Muutama vuosi sitten pisti silmään tilastoissa huomattava määrä naisten avioliittoja iraqilaisten kanssa, ykköspaikalla.
En voinut välttyä ajatukselta että maksamiani veroja käytettiin poikaystävien rahtaamiseen Suomeen ja/tai tuin vasten tahtoani lumeavioliittoja.
Ninni-03:
Joo tää on mielenkiitoinen pointti, itsekin ole miettinyt. Kun eiväthän he tosiaan voi noita oikein määriltellä. Mun haastattelijani siellä Nairobissa, kertoi (kun kysyin), että esim. sellainen liitto ei mennyt läpi heillä, jossa suomalainen mies oli mennyt naimisiin somalinaisen kanssa, heillä ei ollut yhteistä kieltä, eikä nainen tiennyt muuta kuin miehen etunimen ja kotipaikkakunnan... Tämän kun liittää sitä taustaa varten, että Suomella on aika tiukat määritelmät perhesuhteista, niin lienee selvää, että kyseessä oli lumeliitto, tarkoituksena vain tuoda jonkun sisko/toinen vaimo Suomeen.
Kyllä he kuitenkin kokonaiskuvaa varmaan katsovat. Mutta kieltämättä eri ihmiset näkevät sen kuvan vähän eri vinkkelistä. Vaikka meidänkin tapauksessa liene selvää, että naimisiin oltiin menty just sen takia, että voitiin jatkaa yhteiseloa Suomessa. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, miten suhtautuvat järjestettyihin avioliittoihin. Jos se jotenkin kävisi selväksi. Riittääkö se peursteluksi yhteisestä " historiasta" että mun iskä ja sun iskä näin päätti. :)