KAKSIOSAINEN GALLUP KAIKILLE ÄIDEILLE!

Minä en ole luopunut itseasiassa yhtään mistään kummankaan lapsen jälkeen...

Samanlaista elämää tässä vietellään kuin ennenkin, paitsi että meitä on nyt enemmän ;)))

Jouduin luopumaan spontaaneista menoista. Sen voin rehellisesti sanoa.

ja jouduin luopumaan huolettomista (bile)illoista ystävien seurassa.

alussa täys pitkistä yöunista

1 lasta.

viikossa (2 vuotias lapsi), vien lasta mummolleen yökylään joka viikko, voin tehdä mitä huvittaa.

alussa menetin kunnon yöunet, nyt nekin saanut takaisin kun lapsi on 3kk. Baareihin ei suurempi ikävä kun niissä ollut töissäkin ja miehen kanssa saa aina sovittua vapaailtoja. Menetin ehkä " ystäviä" . Olen ainoa tässä tuttavapiirissä kenellä on lapsi. Ikää mulla 22 ja yhteisiä puheenaiheita melko vähän monen muun kanssa. Kännidokailusekoilujutut ei jaksa mua niin kiinnostaa. :)

Tottakai lapsi on kasvattanut ihmisenä minua paljon ja tuonut elämääni uuden sisällön ja pois en antaisi millään..



Mutta, vastaanpa ap kysymykseen:



- itsekkyydestä

- iltanokosista tai ylipäätänsä mistään nokosista oman aikatauluni mukaan

- meikkaan ja laittaudun vähemmän

- tv:n tuijottelusta

- baari-illat viikonloppuisin

- kissat (lapsi allerginen)

Lapsi ei täysin " syyllinen" kyllä siihen ole, vaan mies myös. Enää ei niin harmita, tottunut jo tilanteeseen.

Ekan takia jouduin (lue:sain) luopua huumeista.



Tokan kohdalla jouduin luopumaan rauhallisista hetkistä esikoisen kanssa.Tai ainakin niitä on huomattavasti vähemmän...

ensimmäisen lapsen synnyttyä ja ollessa vauva

...öh ei tule mitään mieleen, mitä olisi aiemmin jo ollut.

Vauvan kanssa on helppo liikkua päivisin.

Toisen lapsen jälkeen vapaa aika ja omat menot tuli vaikeiksi järjestää.

mahdollisuudesta nukkua milloin halusin, lukea kirjoa milloin halusin, kuljeskella missä halusin ...Mahdollisuudesta vaellella ulkomailla ilman kotia ( = asumiskuluja) Suomessa. Tupakoinnista.

joten ns. hiljaisia hetkiä on paljon vähemmän, en kerkiä harrastaan samanlailla, yöunet paljon pinnallisempia ja lyhyempiä



olen myös saanut paljon, mitä ennen ei ollut

joten ns. hiljaisia hetkiä on paljon vähemmän, en kerkiä harrastaan samanlailla, yöunet paljon pinnallisempia ja lyhyempiä



olen myös saanut paljon, mitä ennen ei ollut

1) Ex-tempore matkailusta tyyliin rinkka selkään ja sinne minne nokka näyttää. Myös liikuntaharrastukset vähenivät radikaalisti, ja jouduin luopumaan hyvästä kropasta ja hyvästä fyysisestä kunnosta.



2) Yhteisistä harrastuksista esikoisen kanssa, ainakin niin kauan kuin kuopus on täysimetyksellä.

1) Mistä jouduit luopumaan kun sait ensimmäisen lapsesi?



Nukkumisesta silloin kun väsyttää. En oikeastaan muusta. Spontaaneja menoja mulla ei juurikaan ole ollut ennenkään (siis sellaisia, joihin lasta ei voi ottaa mukaan) ja muut omat menot hoituu kyllä helposti, sillä lapsella on myös isä.

Yöunet sain takaisin, kun nuoremman astmaan löytyi oikea lääkitys, mutta farkut meni pysyvästi tosta tuumakoosta.



En jäänyt kaipaamaan. =D

1) Miehestäni. Vaikka mies oli se, joka enemmän lasta halusi, oli hän myös se, joka kävi vieraissa raskauden aikaan. Siis jäin yksinhuoltajaksi.



2) Urastani. Muutettuani ulkomaille ja saatuani toisen lapsen, sain sanoa hyvästit uralle.



Mutta hetkeäkään en kadu lasten saamista, heidän kauttaan olen saavuttanut monia muita asioita.

Vierailija:

1) Mistä jouduit luopumaan kun sait ensimmäisen lapsesi?

Jossain määrin myös omasta ajasta ja spontaaniudesta. Nyt ei enää lähdetäkään tuosta noin vain pizzalle tai leffaan illalla.

Mutta jatkokysymyksen pitäisi kuulua, että mitä sain tilalle: mm. uskomattoman määrän rakkautta, hellyyttä, pitkää pinnaa, naurua ja käsittämätöntä onnen tunnetta.

Suurimman osan niin sanotuista ystävistäni menetin ja monivuotisen harrastukseni. Nyt olisi taas paremmin aikaa harrastaa, vielä kun jaksaisi... : )