lomittajat/hevosenhoitajat tms.ammatiltanne

Itse olen lomittaja. Jäin esikoisesta mammalomalle n.2kk ennen laskettua aikaa, mun tilanne oli silloin hiukan eri kun nyt, silloin ei ollut vakipaikkaa, eli saikulle en voinut jäädä. Suurin ongelma oli tasapaino. Mun maha oli silloinkin aika iso ja kyykkiminen oli aika hankalaa ja kun lehmä on eläin ja sieltä voi tulla kivasti sorkkaa ja ison mahan kanssa väistäminen ei ole ihan helppoa, eikä tuo närästys ole kans mitään kivaa, kun joutuu olemaan jatkuvasti kaksin kerroin. Pomotkaan ei välttämättä pistä saikusta hanttiin, kun niiden pitää vähän valkata paikkoja sen mukaan.

Nyt olen rv 23 ja suurin ongelma on tuo esikoinen joka ei anna nukkua, se on levoton tuohon aamu kolmeen, jonka jälkeen se nukkuu suht hyvin. Ei paljo auta kun joutuu heräämään jo puol viis, eli pää on se mikä ei meinaa kestää. Kyllä mä aion olla vielä ainakin 7vko työssä, pitää katsoa miltä tuntuu....

Ite jäin sairaslomalle toisella kuulla ku selkä ei kestänyt karsinan siivouksia (20kpl/pvä) ollenkaa! Ja siitä jäiki sit pysyvät vammat selkään ja uudelleen koulutus edessä... Ja näin jälkikäteen ajateltuna onhan se niin riskipeliä nuitten isojen eläinten kans työskennellä, varsinki liukkailla keleillä. Mut joillaki on " helppo" raskaus aika ja kestää kaiken, jokainen tyylillään;)

Tunnen itseni idiootiksi ja turhasta valittajaksi, meneillään on on rv 7+2, kotona on kaksi idioottivarmaa kopukkaa. Ja silti pelottaa. Pahoinvointi on niin rajua ja kestää tasan 24h/vrk että tallitöiden tekeminen on ihan tuskaa... en aio heppasista luopua, mutta hommissa kestää nyt jo tripla-aika...huoh..

Ja ratsastamaan tekis mieli...

En ole lomittaja enkä hevosenhoitaja mutta yhden hepan omistava lypsykarjatilan emäntä ja kolmen lapsen äiti.

Ekaa odottaessa olin synnytykseen saakka tosi vetreässä kunnossa, lypsylläkin synnytystä edeltävänä iltana..

Mutta nämä kaksi viimeistä raskautta on olleet vaikeampia, tai on ollut ennenaikaisa supisteluja, keskimmäistä odottaessa jostain vk 18-20 ja kolmannessa ihan alkumetreiltä. Lisäksi kolmas raskaus toi mukanaan liitoskivut ja selkäkin vaivasi ensimmäistä kertaa. Sairaslomalle oon jäänyt n. 3kk ennen laskettua aikaa. Pakko oli lopulta vaikka koitin lypsää niin kauan kuin vain pystyin, lapsi on kuyitenkin tärkeämpi kuin yksikään lehmä vaikka niistä elanto tuleekin. Enkä ole korvaamaton.

Hevonen on jo 20v. ja naapurin tytöt ovat sitä vähissä liikutelleet, tallia siivoilin kyllä ite aikasta paljon. Selkään en ole mennyt raskaana ollessa mutta kärrylenkkejä tehnyt kyllä.



Varovainen mahan kanssa saa olla ja meilläkin kun kuletettiin mummuja laitumella niin siinä eritoten sai olla silmät selässäkin.Potkureihin en koskenut(onneksi niitä ei ole montaa) kun maha alkoi kasvaa. Varmassa vara parempi.

tuolla tallissa niitä kopsuja oli viime laskelman mukaan viisi, tallihommia olen tehnyt melkein normaalisti, hitaan kaavan mukaan nykyään, sairaslomalle jäin ihan muista syistä jo rv25, nyt menossa rv36.



eli siivoan tallia, ruokin, tarhaan, loimitan, harjaan, ym. paitsi en ratsasta enkä aja, hepan selässä olen ollut viimeksi kesäkuussa.



aviomies meillä hoitaa liikutuksen ja kavioiden huollon, nostelen kyllä mutta vain tarkistaakseni onko kengät pysynny jalassa.



meidän kopsuista kaksi on ratsua, yksi kesällinen varsa ja parivuotias lämpönen, ja lisäksi yksi vuokralainen jonka hoitaa omistaja itse.



koputan puuta, mitään ei ole vielä sattunut, hevoset ovat käyttäytyneet mallikkaasti, tosin kurikin on kova, varsakin on pysynyt kurissa, kesällä sai varoa pikkupotkuja mutta koulutuksella siitä on kasvamassa varsin siivosti käyttäytyvä nuori hevonen.



tässä on se hyvä puoli kun hevoset on omia ja talli on oma eikä ole sidottu mihinkään aikatauluun, vaan voin käydä putsaamassa vaikka yhden karsinan ja pitää kahvitauon ja taas jatkaa ja ottaa vaikka päiväunet välillä.



aviomies pitää parin viikon isyysloman jotta hevoset tulee hoidettua myös sitten kun vauva on syntynyt enkä heti kykene tallitöihin.

täällä lomittaja, joka teki kuolemaa koko alkuraskauden. oksetus oli muutenki ympärivuorokautista ja siihen vielä ne " normaalit" maatalouden hajut, ni huhhuh... voimat oli vähissä, kun mikään ei pysynyt sisällä. kävin töissä ja nukuin, koitin syödä että pysyin pystyssä...



sitten oli hetki hyvää oloa, kunnes alkoi joskus rv 25 supistuttaa. lääkäri totesi tarkastuksessa pehmenneen kohdunsuun, joten lomailtu on viikolta 27 asti. kyllä tuolloinkin tuntui, etten taivu lehmän alle enkä mahdu haalariin... lomalle jäämisen jälkeen paino vasta alkoi nousta, onneks ei aiemmin, olisi kintut ollu kovilla...



hankalinta oli löytää uusia tapoja kantaa isoja esineitä, kun maha oli tiellä (tai painoi ikävästi). en myöskään oikeen ymmärtänyt uusia ulottuvuuksiani, jäin mahasta kiinni joka paikkaan.. =)



uusiin paikkoihin jännitti mennä, kyllähän tuttuja lehmiä osaa käsitellä, mutta tuntemattomat pelotti. tämäkin kakspiippuinen juttu, elukalle ei koskaan saisi näyttää pelkoaan... kamalinta oli lapata käsin paskaa isojen sonnien takaa. mukavia kavereita....



leenu ja pyry 33+4