Lue keskustelun säännöt.
Mulla hajoo pää tämän eron kanssa!!!
07.01.2006 |
Mä olen raskaana ja miehen kanssa tuli ero. Tai plussatestin tein päivän miehen lähdön jälkeen. No mies tuossa jo lupaili, että voitas yrittää korjata tilannetta ja jutella asiasta. Nyt hän sitten taas on sitä mieltä, ettei edes halua olla meidän kanssa. Mä en jaksa tätä.
Mulla on täällä kotona kaksi muutakin lasta ja kolmas olis siis tulossa. Miten ihmeessä mä pääsen tästä tilanteesta yli? Nytkin vain itkettää ihan hulluna. Ja miten mä sitten aikanaan pärjään kolmen lapsen kanssa yksin?
Auttakaa nyt joku ja keksikää mulle keino tulla taas onnelliseksi, että pystyisin nauttimaan raskaudesta ja lapsista...
Kommentit (6)
Tee itse omat päätöksesi, älä vain myötäile miehen ajatuksia. Tiedä mitä haluat ja toimi sen mukaan.
Asennoidu niin, että jaksat. Se on mahdollista! Lapsista saat voimaa!
Anna itkulle myös aikaa. Tuore ero ja raskaus eli hormoonit ja tunteet kyllä heittelee. Aika auttaa. Kirjastossa on paljon kirjallisuutta erostakin ja selviytymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieti tarkkaan, haluatko olla just tämän miehen kanssa, vaikka oliskin lasten isä. jaksatko tulevaisuudessakaan sitä, jos se ei osaa päättää. uskon, että on aika raskasta elää, kun ei tiedä, mitä toisen päässä liikkuu ja millon se taas haluaa erota.
Se sotii niin voimakkaasti mun ajatusmaailmaa vastaan. Eli olen päättänyt pitää lapsen ihan missä tilanteessa tahansa.
Ja en edes ole varma haluaisinko elää miehen kanssa. Hänellä on melkoinen alkoholiongelma ja ei kuulemma halua vähentää kapakassa käyntejä. (Tämä siis ennen eroa ja oikeastaan syy siihen, koska minä en tällaista hyväksy)
Mutta tuntuu niin vaikealta olla yksinkin.
kahdesta pahasta paremman...
Sen jolla saat paremmat tulevaisuuden näkymät!
Mä en olisi alkoholistin kanssa varsinkaan jos minulla olisi lapsia! (vaikka lapset ovat hänenkin aina, mutta kuitenkin heidän elämänsä olisi paljon tasapainoisempaa ilman ainaista alkoholin vaikutusta heidän elämässään)
tilanteessa. Mulla oli alle 6kk vauva ja n. 2v lapsi. Mies päätti lähteä kävelemään. Hänen lähtönsä jälkeen tuli sitten testissä plussaa. Mä vatvoin asiaa pitkään, kuukauden itkin hysteerisesti ja olin itsemurhan partaalla. Päädyin aborttiin, niin hajalle kuin sekin päätös minut vei. Mutta abortti oli kuitenkin pienempi paha kuin se itsemurha ja lasten jääminen kusipääukolle. Sain siihen kaikkeen kamalaan kriisiin terapiaakin, koska romahdin neuvolakäynnillä. Vuosi meni ja sitten olin valmis uuteen alkuun. Mitään miestä ei helmoissa pyöri vieläkään, 3v erosta, mutta olen juuri saanut työpaikan ja me pärjätään lasten kanssa kolmestaan.
Mieti mitä teidän välillä on,koka olettehan olleet sängyssäkin vastoittain. Miksi miehesi haluaa erota? Voitko tehdä abortin? Ja kun päätöksen olet tehnyt on helpompi alkaa elämään sen mukaan.
Itse tein abortin hieman vastaavassa tilanteessa ja en ole katunut. otin ison välimatkan miehen ja kolmessa vuodessa toivuin erosta.Vaikeaa on,mutta kannattaa jos yhdessäolo ei onnistu.
Voimia oikeisiin ratkaisuihin.