Olenko vaan epakiitollinen? Mua niin arsyttaa omat vanhempani, eli pojan (vahan yli 1v) isovanhemmat. Asumme ihan lahekkain ja joka paiva pitaisi nahda, mutta jos me vanhemmat olem

ikinä itse lapsenhoitoon osallistu, paitsi jos ihan joskus pyydän. eli vaikka ruokapöydässä eivät syötä ikinä, me miehen kanssa sitten vuorotellen syömme kun minusta taas he voisivat sanoa, että voivat syöttää, kun me saamme sitä muuten tarpeeksi tehdä. leikkivät kyllä lapsen kanssa. mutta se erityisesti mua ärsyttää, että ovat usein sanoneet, että voisivat ottaa lapsen hoitoon, jos menisin töihin. pätkääkään en siihen usko, koska jos vaikka joskus pyydän, että katsovat poikaa sen aikaa, ku n menen jumppaan tai elokuviin tms niin aina joudun anelemaan ja he sitten armollisesti suostuvat. ja sitten aina kiitellään kauheasti jälkikäteen. Toisaalta monilla ei edes isovanhempia ole,j otka hoitaisivat, meillä varmaan kerran viikossa poika tällaisessa lyhyessä tunnin-kahden hoidossa, mutta kun aina joutuu niin pyytelemään. Miehen vanhemmat hoitaisivat vaikka joka päivä, mutta asuvat vähän pitemmällä. He ovat juuri sellaisia, että eivät meidän anna syöttää yhdessä oltaessa, etttä saamme vähän lapsenhoidosta lomaa... pitkä selostus:)

Kyllä mekin syötetään mummolassa aina lapsemme. Mutta tosiaan, ei omilta vanhemmilta pitäisi sentään kerjäämään joutua, ihan kuin saisivat jotain tyydytystä siitä. :/ No, vaikea sanoa mitään sen kummemmin, kun en tilannetta paremmin tiedä.