Lue keskustelun säännöt.
Minä en nuku.
04.01.2006 |
Ihan kamalaa. Olen valvonut nyt kolme yötä putkeen. Väsyttää, vaan en nuku. Aivan tikkana koko ajan. Aivot käy ylikierroksilla kai.
En osaa töissäkään tehdä mitään järjellistä kun silmät seisoo päässä. Eilen illalla otin viskipaukun ennen sänkyyn menemistä, jos se olisi rentoutanut riittävästi. Mutta ehei, valvoin kuin pahimman täysikuun aikaan.
Tänään varmaan pakko ottaa unilääke, että saa edes yhden yön nukuttua. Ihan sairasta...
Kommentit (3)
Ihan kamalissa väsymystiloissakaan en saanut reseptiä. Ensimmäisen ja ainoan reseptin sain kun vain itkin koko ajan ollessamme lastenlääkärillä lapsen kanssa. Hän sentään näki todellisen tilanteen.
Mutta ehei, vaikka valvoisin vuoden, ei reseptiä saa. Onneksi minulla on vielä kaksi nappia jäljellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemukseni mukaan unilääkkeitä saa sen jälkeen helposti, kun niihin on todettu vakava tarve. Kun itse sairastuin masennukseen, niin sen jälkeen oltiin työntämässä sataakin kappaletta kerralla (siis resepti noin isolle määrälle). Edelleen saan nukahtamislääkkeitä helposti, kun vain vihjaan synnytyksen jälkeiseen masennukseeni (josta jo aikaa). Onneksi en enää tarvitse kuin todella satunnaisesti. Mutta unettomuus pitää hoitaa!
Sun on nyt pakko nukkua.Ens yönä unilääke kehiin ja lekurilta hyvä lääkitys. Mua auttoi Azona, väsyttävä masennuslääke, joka ei aiheuta riippuvuutta.