Lue keskustelun säännöt.
Sisaruskateudesta
04.01.2006 |
Tuolla alla oleva viesti herätti minut miettimään niitä monia muistoja, joita minulla ja siskollani on lapsuudessa koetusta sisarkateudesta. Minä muistan esimerkiksi hyvin sisareni kateelliset lausahdukset, kun sain ensimmäisen luokan kevätjuhlaan uuden mekon. Siskoni joutui ilmeisesti sinä keväänä tyytymään isosiskonsa vanhaan mekkoon.
Miten tuollaiset vähäpätöiset jutut saattavatkin herättää niin suuria tunteita, että ne muistaa vielä monen kymmenen vuoden jälkeenkin! Toinen siskoni ei ole koskaan ainakaan ääneen ilmaissut vastaavia kateellisia purkauksia. En tiedä johtuuko tästä vai jostain muusta, mutta tähän vanhempaan siskooni minulla on selvästi lämpimämmät välit.
Onko muilla syvään painuneita muistoja sisarkateudesta?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nykyisen naapurin lapsista nuorempi huomauttaa aina onnellisena, kun vanhmepi saa jonkun ihanan mekon, että kohta hän saa sen sitten.
Omilla lapsilla kateus on suuri ja niin päin, ettei vanhin antaisi nuoremmalle mitään - jopa säästäisi omat vaatteensa omille lapsilleen (!) ennemmin kuin antaisi seuraavalle.