opiskelija ja vauvakuumeinen, muita?

Sillä erotuksella että meillä jo yksi lapsi, joka syntyi ensimmäisen lukuvuoden keväällä kun olin aloittanut yliopisto-opinnot. Nyt olisi kova vauvakuume taas, teen parhaillaan kandityötäni. En millään jaksaisi odottaa valmistumiseeni saakka ja melkein ollaan jo päätetty aloittaa yritys tässä kesän aikana:)



Onhan se välillä raskasta kun lapsi on esim kipeä ja samaan aikaan painaa harjoitustöiden deadlinet päälle. Mies kuitenkin auttaa tietty parhaansa mukaan. Mä oon opiskellu hitaasti oikeastaan koko äitiysloman ja hoitovapaan ajan (tyttö sattui olemaan helppo ja kova nukkumaan vauvana), nyt lapsemme on 3v ja on perhepäivähoidossa eli olen taas kokopäiväopiskelija.



Rahallisesta puolesta olen sitä mieltä, että todella pienelläkin tulee toimeen. Mä sain minimiäitiysrahaa aikoinaan, mutta nostin välillä aina opintotukeakin (sen verran kuin opintoja kertyi).



Tietysti paljon riippuu opiskeltavasta alastakin, mun alalla voi aika paljon suorittaa kirjatentteinä kun taas jossain koulumuotoisemmassa opiskelussa se ei niin helposti onnistukaan. Tosin tunnen erään joka sai lääkiksen aikana kolme lasta eikä opiskelut juurikaan venyny:)



Eli rohkeasti vaan yrittämään jos/kun sitä oikeasti haluaa:)

Rohkaisen ehdottomasti hankkimaan lapsen nyt ja heti! :) Koita saada miehesi ympäripuhuttua, ja muista aina se, että lapsen tulolle ei voi määrittää ihannetuloaikaa. Lapsen tulohetki on aina juuri se oikea hetki. Toimeentulo voi olla tiukkaa, mutta ei ylitsepääsemättömän. Opiskelen itse 1. vuotta yliopistossa ja vauveli on tulossa joulukuussa. Eikä siinä vielä kaikki, asumme miehen kanssa lukuvuodet eri paikkakunnilla ja rakennamme taloa tähän kaiken päälle.



Joten tee nyt niin kuin parhaalta tuntuu. Ihanneikä saada lapsi on siinä parinkympin kieppeillä, munasolut ovat terveitä ja hedelmöitymisikä paras. Nuori ihminen jaksaa myös fyysisesti ja henkisesti paremmin lapsen tulon kuin kolmikymppinen! Tiedän paljon äitejä jotka ovat opiskelleet lastentulon aikoihin. Älä suunnittele liikaa elämää vaan elä hetkessä!

Onne yritykseen!

opiskelen amk:ssa, jäljellä vielä n. vuosi. avopuoliso armeijassa tällä hetkellä, ja olen kuumeeni tartuttanut häneenki :)

pillereitä syön vielä, mutta ollaan mietitty niiden pois jättämistä. sitähän ei tiiä millon tärppäis..



ei mua haittais yhtään vaikka en ehtis valmitua ennen vauvan tuloa, en tiiä jaksanko oottaa enää ku kuume on niin kova :D mieskin on kyllä sitä mieltä et eiköhän me tässä kevään aikana yritys aleta, kuitenkin niin luultavasti et vauvan tulo menis tuonna vuoden 2010 puolelle. ehtis mieskin olla armeijan jälkeen töissä jonkun aikaa.



en minä näe tyhmänä sitä että ammattiin ei ole valmistunu vielä kun vauvan teko alotettas, tärkeintä kai on että on henkisesti valmis tarjoamaan lapselle rakastavan ja ehjän kodin.

Kävin jo kyllä joinimassa tuonne vauvakuumeiset 2010 mut ku kuitenkin opiskelija olen niin tännekki sitte :) Vuosi vähän päälle olisi vielä jäljellä ja kyllä syksyä ootellaan kummatki, minä ja mies. Kyllä itse ainakin aion valmistua ennen vauvaa, sen takia kylläkin vain että en varmasti enää kiinnostu opiskelujen jatkamisesta, ja töihin olisi mukava suoraan hakea sitten kun vauveli tai no lapsi vähän vanhempi :)

Minäkin olen opiskelija ja avopuolisoni valmistuu syksyllä ja lähtee armeijaan tammikuussa. Olemme nuoripari.



http://mahdutmaailmaan.blogspot.fi/



Olen perustanut blogin ajatuksilleni ja mietteilleni. Välillä ajatukset lentelee missä sattuu, mutta paljon minun mietteitäni ja suruani, koska olen yksipuoleisesti vauvakuumeileva. Tai oikeastaan järjellä yritän ymmärtää avopuolisoani, mutta tunteella en ollenkaan

Myöskin täällä vauvakuume ja vieläpä isännässäkin! Arveluttaa vain, että vauvan takia pitäisi vaihtaa asuntoa isompaan, itselläni on vielä opiskelut ihan kesken eikä isäntä ole suurituloinen, vakituisessa työssä kuitenkin. Olisi vain niin kiva saada lapset jo nuorena (täytän kohta 20, isäntä 25). Aww, kun voisi vain toteuttaa haaveensa ilman raha-asioista huolehtimista!

Ensimmäistä vuotta opiskelen yo-pohjasena matkailualaa amiksessa. Vauvakuume iski siipan johdosta, ja yllättäen yritys tuotti tulosta. tämän vuoden ehdin käydä lähes kokonaan, mutta sitten vuodeksi mammalomalle. :) ja sitten taas joskus hamassa tulevaisuudessa paluu koulun penkille.

Olipa helpottavaa löytää tämä ketju :) Opiskelen viidettä vuotta yliopistossa ja tarkoitus on valmistua 05/2010. 07/2010 meillä on häät... Jos on. Kun saa nyt nähdä, miten homma etenee.



Mulla iski elämäni ensimmäinen vauvakuume viime keväänä ja nyt syksyllä uusi samanlainen, tosin aiempaa "pahempi". Kaiken lisäksi en ole tässä kuumeilussani suinkaan yksin, vaan mies on kyllä kuumeilemassa mukana:) Toisaalta haluisin opiskella rauhassa loppuun, nauttia häistä, sitten matkustella kahdestaan, aloittaa työt ja asettua aloilleen ja sit alkaa miettiä vasta lapsia.



Mutta kun koko keho huutaa, että nyt on se aika! Nyt ollaankin oltu hetken huumassa pari kertaa ilman ehkäisyä ja ajateltu, et tulkoot jos on tullakseen. Nyt on alkanut jännittää, että mitä jos... Rinnat aristaa hieman ja äsken mittasin lämmön, koska oli outo olo= 37.2, normaalisti 36.5... Apua. Jännäilen vielä reilu viikon ja sit teen testin. En tiedä yhtään, miten reagoin, jos testi näyttääkin plussaa. Häät ainakin siirtyy, koska laskettu ois melkein sama kuin meidän hääpäivä:D Ikää mulla on 25 ja miehellä 27.

Ja niinhän siinä kävi, että kolmas kerta toden sanoi- plussasin tänään. Nyt on ajatukset sikinsokinsekaisin...Uskomaton tunne.

Täällä näyttää olevan aika hiljaista, mutta kokeilen nyt silti, jos joku vastailisi :)

Olen siis AMK-opiskelija, mies yrittäjä ja lapsi olisi toiveissa. Yritys ei ole alkanut vielä, kun pelottaa, että miten ton koulun saa järjestettyä yms. Riittääkö se, jos on vuoden äitiyslomalla ja palaa sitten kouluun?



Opiskelen vasta ensimmäistä vuotta tällä hetkellä, ja tutkinto on 3,5v. Toisaalta tuntuu hassulta, että pitäisikö kuitenkin odottaa sinne valmistumiseen asti ja sitten vasta. Mutta tosiasia on se, että vaikka ollaankin nuoria, ei lapsen saaminen ole itsestäänselvyys. Yritysaika voi venyä pitkäksikin. Olen syönyt pillereitä 6 vuotta, varmaan menee aikansa kun kierto tasaantuu niiden lopettamisen jälkeen.



Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia!!

Hämmentävää, kun ei oikein tiedä mitä haluaa.

juuri tällä hetkellä ole vauvakuumetta kun itselläni on jo 1v 8kk ikäinen poika (itse olen nyt 21v ja mies 26v) mutta ajattelin kuitenkin omaa tarinaani..

Mieheni tapasin 17-vuotiaana ja tasan 19,5v sain poikani. Olin juuri saanut samaisena kesänä yo-lakin päähäni kun vauva ilmoitti kesällä tulostaan ja minä olin aivan onneni kukkuloilla! Jonkinlainen vauvakuume oli ollut koko ajan sen jälkeen kun mieheni tapasin mutta kuitenkin ajattelin että ensin lukio loppuun ja sitten haaveiden toteuttamiseen. Siihen aikaan itselläni oli kamala vauvakuume, enkä yhtään harmitellut sitä vaikkei minulla ammattia ollutkaan tai jatkoopiskelut edes vielä aloituksessakaan. Lähinnä ajattelin, että opiskella ja töitä ehtii tehdä ihan kyllästymiseen asti 65 ikävuoteen asti mutta lapsia ei saa tilauksesta ja jossain kohtaa myös ikä tulee vastaan...Olen aina ollut todella lapsirakas ja tiesin jo hyvinkin nuorena että haluan lapsia viimeistään ennen 25v ikää ja lapsi tulikin sitten jo 20-vuotiaana :)

Nykyään poika on siis 1v 8kk vanha ja minä aloitin nyt sitten tänä syksynä AMK:ssa ja hyvin on tähän asti mennyt. Lapsi siis päivähoidossa ja mieheni töissä. Hyvin pystyy yhdistämään opiskelut ja lapset :)

itse olen kuumeillut jo jonkin aikaa ja aluksi mies sanoi, että odotetaan nyt ainakin kolme vuotta, että on sitten rahaa ja töitä.. pikkuhiljaa hän kuitenkin lyhensi aikaa ja nyt on jo itsekin ihan vauvahuumassa. olemme alkaneetkin yrittämään nyt tammikuussa ja totta kai mietityttää raha-asiat ja tulevaisuus, mutta uskon, että kyllä kaikki järjestyy.. eniten pelottaa se, että jos ei lasta sitten kuuluisikaan.. olen nyt vasta 19 vuotias ja lukion käynyt, jatko-opiskelut eivät ole oikeen kiinnostaneetkaan vielä, sillä ainoa minkä tiedän varmaksi on, että haluan tulla äidiksi nuorena ja nuorenahan siihen on paremmat mahdollisuudetkin. en tiedä mitä haluan tehdä töikseni tai mitä alaa edes haluan opiskella, joten minusta nyt on hyvä sauma hankkia lapsi ja sitten vasta mennä koulun penkille.

Olen 25-vuotias 2. vuoden opeopiskelija, opintopisteitä kasassa reilu sata ja syksyllä varmaan kandi valmis. Sitten ois vielä 2 vuotta maisteriksi. Hirmuinen vauvakuume ollut jo ainakin vuoden verran, mutta mies haluaisi odottaa, että valmistun, tai että ainakin opinnot on melkein loppusuoralla. Mies on valmistunut vuosi sitten ja on hyväpalkkaisessa työssä. Yritämme säästää omaa asuntoa varten rahaa, ja miestä huolettaakin vauvahaaveissani se, että jos saamme lapsen nyt, valmistumiseni lykkääntyy, ja lainan takaisinmaksu yms elämisen maksaminen jää yksin hänen harteilleen. Hän on pikkuhiljaa alkanut myöntyä vauvahaaveisiini, mutta haluaisi odottaa vielä ainakin vuoden tai kaksi. Itse haluaisin alkaa yrittämään jo kesällä, saisin varmasti ainakin kandin valmiiksi ennen vauvan tuloa ja maisteriopinnot hyvään alkuun. En osaa oikein selittää miehelle, miltä minusta tuntuu: on sellainen olo, että nyt on alettava, en minä tästä enää nuorennu, eivätkä munasolunikaan. Läheinen ystävä, vain muutaman vuoden minua vanhempi, on keskellä adoptioprosessia, jonka ovat aloittaneet 3 vuotta sitten. Onneksi alkoivat yrittää lasta varhain, ja huomasivat ongelmat. He eivät voi saada biologista lasta. Nyt minua on alkanut pelottaa, että kaikki ei ole aina itsestäänselvää, mitä jos asiat eivät luonnistukkaan... Mitä jos tulee ongelmia? Haluaisin saada lapsi, kun olen vielä nuori ja jaksan ja kun koko keho tuntuu huutavan että nyt tee se, sitä varten tämä keho on olemassa! Miten saisin kerrottua kunnolla miehelleni tuntemuksistani, ja perusteltua, että lapsen voi hankkia, vaikka opiskelenkin vielä?

Itse opiskelen toista vuotta AMK:ssa, avopuoliso töissä. Lopetin pillerit tammikuun alussa ja toivon tietysti että tärppäisi mahdollisimman pian. En kuitenkaan ole huolissani yhtään koulusta, kaiken järjen mukaan minun pitäisi valmistua ihan ajallaan (ellei nyt jotain todella mullistavaa tapahtuisi). Aijon tässä esimerkiksi tämän kevään aikana suorittaa vielä muutaman kurssin enemmän mitä muut "luokkalaiseni" ja toisen työharjoittelun suoritan pois alta kesälomalla. Ainakin AMK:ssa meillä pystyy tosi hyvin tenttii kursseja ja tekee etäkursseja netissä. Läsnäolopakkokin vain kielissä (jotka olen jo suorittanut). S

Suunnittelua kehiin, kyllä asiat saa järjestymään :) raha toki huolestuttaa tavallaan, mutta sitten jää vaan turhuudet ostamatta.

Olen itse stressannut kaikkea mahdollista ja odottanut sitä "oikeaa aikaa", kunnes erään keskustelun jälkeen avomieheni järkeilyllä tajusin, ettei mitään oikeaa aikaa ole. Nyt lapsella on mahdollisuus tulla kun on tullakseen, muu menee sitten sen mukaan :)

Hei vaan kaikki.

Minulla on itselläni todella kova vauvakuume. Aloitin syksyllä 2009 opiskelut ammattikorkeakoulussa sosiaalialalla, eli opintoja on jäljellä vielä kolmisen vuotta. Kuitenkin kuumeeni on niin vahva, että en tiedä jaksanko odottaa niin pitkään.. Avomieheni/kihlattuni ei ole oikein sanonut juuta eikä jaata asiaan, toki hänkin vauvoista ja lapsista tykkää. Itseäni ei niinkään mietitytä miehen ajatukset vauvanhankinnasta, onhan hänellä sitten 9kk aikaa tottua ajatukseen. Enemmän mietin opiskeluideni jatkumista. Meillä on todella hyvä ja tehokas opintoryhmä, ja pohdin koko ajan, jaksanko jatkaa opintoja vauvan teon jälkeen uudessa ryhmässä..



Onko kellään kokemusta, saako amk-opintoja käytyä esim verkko-opintoina/muuna etäopiskeluna äitiysloman aikana?

Eli toista vuotta aloittelen yliopistossa, enkä oikein tiedä, onko oikea ala vai ei. Olen ajatellut opiskella ainakin kandiksi asti - en tosin tiedä, onko siinä sinänsä mitään järkeä...kaikilla aloilla ei ilmeisesti arvosteta kovastikaan vain kandin tutkintoa. Ensi syksynä ollaan päätetty aloittaa ensimmäisen lapsen yritys. Ensi kesänä saan varmaan pakolliset harjoittelut suoritettua, joten olen tuudittaudtunut sen toiveen varaan, että vauvan ohella saisi muutamat viimeiset kurssit suoritettua...



Rakastan opiskelua, mutta jotenkin on huono omatunto, jos vain opiskelen valmistumatta aikataulussa. Kun mies valmistuu amk:sta näillä näkymin kahden vuoden päästä keväällä - ja toivon mukaan esikoisemme syntyisi juuri tuolloin.



Toisaalta arvostan kovasti opiskelua ja uraa, mutta toisaalta tiedän, ettei lasten saaminen ole mikään itsestäänselvyys. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että alamme ensi vuonna yrittämään...Ehkä ne opiskelut siitä lutviutuvat ohella...

joo, mulla aivan sama tilanne! Tai melkein. Oon 22 ja mies 23, ite opiskelen mutta valmistun ihan ens vuoden alussa. Hirvee kuume ollu jo tosi kauan mut mies ei oikee oo viel lämmenny. Haluu kyl lapsia ja on loistavaa isä tyyppiä mut sanoo vaa et ei iha viel. Enkä tiiä mistä kiikastaa. Oltu pari vuotta yhes.. Itse oisin valmis äidiks. Tuntuu iha hirveeltä ku on palava halu ja lapsenkaipuu ja toinen ei vielä suo sitä auvoa. Itkeä vollotan harvase päivä tän asian takia. Ollaa kyl jätetty ehkäisy pois jo kesällä eli raskaus on teoriassa mahdollinen mut ei oo viel "tärpänny"... Eli mies ei vielä haluu lasta vaikka se voi tulla hetkellä millä hyvänsä ku aina ei käytetä kortsuu ollenkaa.. aika hullunkurinen juttu. Oon kysyny siltä et mitä tekis jos tulisin yllättäen raskaaks ja se sano et ei ainakaa jättäis yksin lapsen kans. Eli kuitenki kuulostaa iha hyvältä. Eli siis joka kerta toivon et tulisin "vahingos" raskaaks. Mies on täysin tietoinen raskauden mahdollisuudesta jos ei käytä kortsuu, koska tietää et jätin pillerit pois. Eli mä en tee mitää siltä salaa. Sen täytyis vaa hyväksyy jos tulisin raskaaks ja tiedän et se hyväksyis.

Minullakin vauvakuume on vaivannut koko opiskeluideni ajan. Mies on lämmennyt hieman ajatukselle vauvasta, mutta ei tarpeeksi. Toisaalta nyt on hyvä ja järkevä syy minullakin odottaa jonkun aikaa ennen kuin yrityksen aloitamme, sillä olemme menossa elokuussa naimisiin, eikä silloin haluta olla ihan pienen vauvan äiti. Olen kuitenkin sanonut miehelle, että häitten jälkeen haluan aloittaa yrityksen. Vielä en mitään varmaa vastausta ole miehen ajatusten perusteella saanut, mutta uskon kyllä, että hänkin tähän suostuu, sillä valmistun vuoden päästä.

Vauvakuume on vaivannut piiiitkään. Taisin haluta lasta jo 14-vuotiaana mutta en sentään onneksi hankkinut! Nyt olemme sulhon kanssa opiskelemassa, hän valmistuu todennäköisesti keväällä/kesällä 2010 ja minä valmistun kandiksi samaan aikaan. Meillä on häät ensi elokuussa kuten auro-ralla :) . Ollaan ajateltu että häiden jälkeen, syys-lokakuussa ryhdyttäisiin yrittämään. Tämä tarkoittaisi että jos tuuri käy, syntyisi lapsemme kesällä 2010. Olemme tuolloin 21- ja 27-vuotiaita.



Nyt vähän mietityttää että pystynkö itse tekemään kandin työni valmiiksi raskaana ollessani ja valmistuuko mies ajoissa jos vauva syntyy ennen hänen opinnäytetyönsä valmistumista... Olisi se vaan mukava pitää ristiäiset ja molempien valmistujaiset samalla kertaa!



Sitten on tietysti aina rahahuolet. Minä aion kuitenkin opiskella vielä maisteriksi vauvan kanssa vietetyn välivuoden jälkeen ja jos mies ei valmistukaan silloin kuin pitäisi niin miten sitä pärjää... Toisaalta perheessäni on tälläkin hetkellä yksi vaippaikäinen ja kaikki sängyt, vaunut, hoitopäydät ja muut saadaan "perinnöksi" ihan ilmaiseksi. Olemme siis mielestäni melko onnellisessa asemassa. Nyt vain toivotaan että tärppää sitten ensi vuonna.. :) Tsemppiä teille kaikille kuumeisille, toivottavasti kaikki saavat miehensä mukaan kuumeiluun!

Meyreed, olen kanssa haaveillut vauvasta tai miettinyt äidiksi tuloa jo 13-vuotiaasta asti, mutta tiedostanut aina että haluan lapsen vasta 20:nä. (tietysti odottaen, että on löytänyt sen sopivan miehen rinnalleen :D). Olen nyt siis 20 vuotta ja olen kihloissa 25 vuotiaan miehen kanssa, asumme yhdessä ja olemme seurustelleet 2 vuotta.



Mutta siis nyt nyt varmaan näihin "varjopuoliin". Opiskelen lähihoitajaksi yo-pohjaisella linjalla, puoli vuotta nyt kohta käytynä ja 1 ja puol vuotta jäljellä. (tosin haen tässä opiskelemaan lisäksi vielä amk:hon sosionomiksi).. Mieheni opiskelee parhaillaan myös ja hänellä on 1 ja puoli vuotta myöskin jäljellä. Ehkä tosissaan on järkevintä opiskella ja sitten vasta hankkia perhe. Kaikki toitottavat minulle sitä (paitsi tietysti ne jotka vähän ymmärtävät minun tilaa ja jotkut ystävät). Tiedostan nimittäin, että minun on opiskeltava ja valmistuttava, ja aion tehdä sen, mutta miksi minun pitää tehdä samalla tavalla kuin muut. Usein minulle sanotaan "opiskele ensin, ja kun olet opiskellut, niin ole ainakin 6kk töissä niin saat kaiken hyödyn" yms. Niin tuossahan sen huomaa, että se sitten siirtyisi... Jos tuollain ajattelisi, niin huomaisi kohta, että olisi päälle neljäkymmentä. Ja siis aina on jotain edessä ja eikä olisi koskaan sopiva hetki esim. opiskelu, työelämä alkamas, työelämä parhaassa vaiheessa yms. Ja niin kuin tuossa on tullut ilmi niin pienelläkin pärjää jos tekee sen eteen jotain.



Tällä hetkellä itse käyn opiskelun oheella töissä lapsiparkissa (ja vaikka moni sanoo, että siellä ne lapsihaaveet vähäksi aikaa jää, niin ei ne vaan pahenee), joten siis vähän kertyykin jotain säästöön kummaltakin kun mieskin on töissä. Laitamme rahaa säästöön joka kuukausi ja ilmeisesti myös äitiyspäiväraha kertyy tuossa jos on töissä ollut puolen vuoden ajan (selkeästi kirjoitettu :D). Olen kovasti siis ottanut kaikkea huomioon, mutta silti inhottaa kun tulee sitä nihkeilyä, että "mieti vähän" sitten yksi ikäiseni tuttava sanoin "sun elämä menee pilalle". en näe oikeaasti asiaa noin, en ollenkaan. Koen että äitiys on se minun juttuni, mutta aion opiskella, mutta miksi ei voi yhdistää molempia. Sehän on vain järjestelykysymys pidemmän päälle, eikä kuulu muille jos itse on valmis ja puolisokin. vai mitäs mieltä olette`?