Lue keskustelun säännöt.
uskontofoobikkoäidit
03.01.2006 |
Taaperopalstalla joku availi keskustelua siitä, että päiväkodeista pitäisi " riisua" kaikki kristinuskoon liittyvä toiminta (joulukuvaelmat, laulut tms.) tai järjestää vaihtoehtoista toimintaa siksi aikaa uskonnottomien vanhempien lapsille. tällainen ehdottomuus viittaa vanhemman jäykkään ja ilmeisen traumaattisen historian omaavaan taustaan, mikä ikävä kyllä juuri tällä tavoin välittyy jälkipolvelle (eikä taatusti takaa toivottua tulosta!!!) tokihan lapsi juuri kiinnostuu siitä salatusta ja kielletystä tarinoinnista, jota paitsi näin jäisi. Miten selität lapsellesi, että hän ei saa osallistua kivaan jännittävään kirkkoretkeen vaan jää yksin tarhaan piirtelemään muiden lähtiessä?
Millainen on äiti, joka ahdistuu lapsen laulaessa virttä? Hän nähtävästi kokee sen jollakin tapaa uhkaavana. Jos olet niin varma ateismistasi, miksi et voi löysin rantein luottaa siihen, että oma fiksu lapsesi päätyy tähän ratkaisuun kun ratkaisun aika alkaa olla käsillä (esim. 8 v->), ja kun sitten asiasta keittiön pöydän ääressä keskustelette. sitä keskustelua tuskin voitte välttää tässä yhteiskunnassa jos ette täysin tynnyrissä aio kasvattaa lastanne (ja siinä eivät varmaan kuitenkaan paljoa paina lapsena hoilatut, omasta mielestäni kauniit ja turvalliset virret).
minä ainakin kerron nelivuotiaalleni " satua" taivaanisästä, kun hän kysyy minne ihmiset menevät kuoltuaan. se on paljon paremmin hänen kehitystasoaan vastaava reaktio, kuin " että siellä maatuvat mullan alla eikä muuta ole" . tehköön itse sitten ratkaisunsa kun sen aika on.
kaikenlainen fanatismi (suuntaan tai toiseen) ei ole koskaan saanut mitään hyvää aikaan eikä sovi lastenkasvatukseen!
Kommentit (6)
Vielä kun se toteutuisi ihan oikeasti. Eikä niin, että uskonnottomia pidettäisiin omituisina ja hankalina vain siksi, etteivät kuulu seurakuntaan tai halua osallistua kirkollisiin tilaisuuksiin, uskonnonopetukseen, jne. Suvaitsemattomuutta se minusta on, että arvostellaan " uskontofoobikoksi" sen takia, ettei ole samanlainen elämänkatsomus kuin tällä arvostelijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kasvanut melko ateistisessa ympäristössä, mutta paras kaverini lapsuudessa oli uskovaisesta perheestä. Yhdessä kaverin kanssa mm. opeteltiin iltarukous, mikä oli pikkulapselle kiva tapa (oli mukavaa, että öisinkin saattoi jutella jonkun kanssa, vaikka epäilikin häntä mielikuvitusolennoksi), mutta josta luovuin jo ala-asteen lopulla. Luotan lapseni kykyyn tehdä omat päätöksensä uskonasioissa aikuisiällä, jos annan hänelle kunnon eväät kriittiseen ajatteluun kotoa. Kristillisen uskon perusteet kuuluvat mielestäni yleissivistykseen ja voivat lapselle tarjota jopa lohtua vaikeissa paikoissa, kuten omaisen kuollessa.
Neuvolassa kaipaillaan isäryhmää, mutta homma on kaatunut siihen ettei kukaan isistä halua ryhtyä vetäjäksi. No, minun mieheni, pienen vauvan isä, olisi mielellään ryhtynyt vetäjäksi, mutta sitten joku " uskontofoobikkoäiti" oli sanonut neuvolaan, ettei se missään tapauksessa sovi, koska mieheni on ammatiltaan pappi ja tällöin kuulemma keskustelu ei olisi " puhdasta" ... Koko vauva- ja perhekeskusteluryhmä jäi sitten perustamatta, koska yksi henkilö pelkäsi kauheaa pakkokristillisyyttä pulppuavan joka lauseessa, kun mieheni juttelee vauvan kehityksestä... :/
TAi kuulla päiväkodissa, että Muhammed on Allahin profeetta? Olisiko itsestäsi kivaa, jos lapsi tulee tarhasta kotiin ja kiittää ruokapöydässä Allahia ruuasta?
en ole uskontofoobikko, mutta haluaisn lapseni saavan tietoa uskonnoista sitten kun hän on kypsä sitä tietoa käsittelemään. Sitten kun tarhaan päätyy, pyydän kyllä järjestämään muuta ohjelmaa esim. kirkkoretken tilalle, mutta jos osottautuu mahdottomaksi tai lapsi kirkkoon haluaa, niin sitten kyllä saa käydä.
Minulle ei lapsena kotona puhuttu uskonnosta vaikka kirkkoon kuuluttiinkin, ja tarhan Jeesus- ja Jumalajutut, kirkossakäynnit ja ruokarukous olivat minusta äärettömän pitkästyttäviä ja typeriä.
ja mielestäni siksi jos pelkästään suomalaisen perinteen takia kannattaa vaalia kristillisiä perinteitä, kuten joulua (joo tiedetään että Jeesus on syntynyt oikeasti syksyllä, mutta kun sen syntymää on aina suomessa juhlittu jouluna, niin juhlitaan sitten vastaisuudessakin).
Jos esim. perheemme muuttaisi muslimivoittoiseen maahan, niin ei varmasti sielä pyydettäisi " anteeksi" omia uskonnollisia perinteitä, vaan lapsille opetettaisiin valtion kouluissa esim. kiittämään Allahia.
Joten se siitä muslimien hienotunteisuudesta!
Miksi suomalaisten pitää aina kumartaa toisia, miksei voida olla ylpeitä oman maan perinteistä ja tavoista??? Muualla tällaista ylinöyristelyä en ole tavannut.