Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia hyperaktiivisen (?) poikavauvan kanssa?
17.06.2008 |
Poikamme on vasta 9 kk mutta vaikuttaa aika lailla energisemmältä ja vilkkaammalta kuin muut kerhoissa ym. paikoissa tapaamani vauvat. Temperamenttia löytyy, mutta nyt kun on opittu edes vähän pojan mielenliikkeitä, osataan jo onneksi ennakoida tilanteita melko hyvin. Tuntuu, että poika on aina joko aivan älyttömän hyvällä tuulella (ja tästä onkin aivan hiuksen hieno ero itkuraivareihin) tai toisena ääripäänä huutaa aivan raivareissaan. Tässä välissä ei tunnu olevan oikein mitään.
Poika on hirmuinen touhottaja, leikkii yhdellä lelulla muutaman sekunnin ja siirtyy seuraavaan. Kirjojen lukemisesta ei tule mitään, kun kaikkea pitäisi syödä ja repiä. Tuntuu, ettei pysty keskittymään oikein mihinkään.
Pikkuinen tykkää ihan tosi reippaista ja hurjistakin leikeistä ja niitä meillä kyllä paljon tehdäänkin. Mutta olen alkanut miettiä, ruokinko näin vain juuri sitä ihan hirveää touhottajaa? Miten saan pienen rauhoittumaan vai odotanko, että se tapahtuu sitten myöhemmin itsestään? Musiikista kyllä tykkää, mutta rauhoittavasta vaikutuksesta en menisi niin takuuseen. Osaisin itsekin soittaa eri instrumentteja, mutta tuntuu ettei voi hetkeäkään tehdä oikein muuta kun vahtia pientä ja juosta perässä, kun tekee niin uhkarohkeita temppuja. (Oikeastaan pitäisi sitoa johonkin kiinni.) Ja tähän muuten liittyy toinenkin kysymykseni: pitääkö juosta koko ajan perässä ja yrittää pehmittää kaikkia kolhuja vai aiheutanko tällä ylivarovaisuudella sen, ettei opikaan varomaan? Tai että alkaa vielä pillittää ihan pikkuisestakin, koska näkee miten ylivaroivainen äiti sitten on? Kun välillä katson, että nyt se nousee taas ja yritän olla puuttumatta, kuluu 10 s ja poika kolhaisee itsensä johonkin ja alkaa hirveä huuto. Ennen 7 kk ikää ei ollut huutanut kolhaisun takia ikinä, joten epäilen ettei hän ole kovin herkkäkään. Ja puuttumisestani huolimatta uusia kolhuja tapahtuu koko ajan, pientä mustelmaa siellä täällä ja lisää pukkaa.
Illat meillä ovat erityisen vaikeita. Tuntuu, että poika imee päivisin niin paljon virikkeitä ja ärsykkeitä ympäriltään, että iltaisin ei pysty rauhoittumaan millään vaan väsymyksestään huolimatta repii itseään pinnasängyssä ylös kymmeniäkin kertoja. Päivisin vielä menee, vaikka vaipan vaihtaminen on ollut jo jonkin aikaa aivan tajuton haaste. Toinen ei haluaisi pysyä yhtään paikallaan.
Vai ovatko kaikki vilkkaat pikkupojat juuri tällaisia?
Olisiko jotain kokemuksia ja vinkkejä?! Kiitoksia!!
Kommentit (8)
eikä edes vilkkaalta. Meillä tytöt olleet samanlaisia, nyt ovat tosi rauhallisia. Ei tuon ikäisen tarvitse vielä osata keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikuttaa siltä, että aktiivisen päivän jälkeen poika käy ylikierroksilla, niin voithan kokeilla vähän "rauhallisempaa elämää" eli ei niin paljon touhua, tekemistä, näkemistä ja kokemista ja enemmän leppoisaa yhdessäoloa, rauhallisia leikkejä, kirjojen katselua yhdessä jne.
Mun mielestä aika moni vanhempi menee metsään siinä, kun tarjoaa vilkkaalle lapselle aina vaan enemmän aktiviteetteja, kun "se on niin sosiaalinen ja aktiivinen, että tylsistyy helposti jos ei koko ajan ole jotain tekemistä". Veikkaan että aika moni yliaktiivinen lapsi olisikin yllättäen paljon rauhallisempi jos saisi elää vähän rauhallisempaa elämää. Ei 1v tarvitse vielä montaa harrastusta/vko eikä isompi päiväkotilapsi iltaisin harrastuksia. Nyt en sitten tarkoita että AP toimisit näin kun kuvailin, tuli vaan mieleen kirjoittaa tämä tässä yhteydessä.
Onpa ilo kuulla, ettei kaikkien vauvat seuraakaan rauhallisina. Suoraan sanoen vituttaa nuo kaikki kirjakerhot ym. jotka toitottaa että lukea pitää jo pienestä pitäen ja uutta mainosta pukkaa postiluukusta koko ajan. Mammapalstallakin niin monet raportoi näistä ihanista lukuhetkistä ja siitä kuinka vauva osaa niin paljon sanoja ja ymmärtää ja osoittelee kysyttäessä.. Meillä ei taideta tunnistaa edes sitä, mikä ihme on äiti.
Mutta ihanaa kuulla, että kuuluukin syödä sitä kirjaa!!
Eikö kaikki vauvat ole tuollaisia?
Ei 9kk ikäisen pidä pystyäkään kirjojen lukemiseen tms. vaan tuon ikäiset nimenomaan tutkivat kaikken mahdollista ja haluavat nähdä ja osallisena kaikkeen mitä tapahtuu.
Jos illat on liian levottomia niin rauhoita päivää!
Joo pitää varmaan vähän vähentää kokeeksi tuota retuuttamista kotona. Se on vaan niin helppo tapa saada toinen tyytyväiseksi.
Leluja meillä ei tosiaan ole mitenkään liikaa eikä mitään soivia ja vilkkuvia härveleitä. Sängystä raivasin pois ylimääräisen, kun unilelut tekivät sängyssä niin uskomattomia temppuja.
Ja ei noita harrastuksiakaan niin mielettömästi ole, kerta viikkoon muskari. Siellä muut lapset istuvat äidin sylissä, mutta meidän pojan on hypittävä alusta loppuun, jotta ei alkaisi kiukutella. Yritetään kyllä toimia aika saman kaavan mukaan joka päivä, koska toiselta menee niin helposti pasmat sekaisin, ettei pysty syömäänkään (esim. lintu lentää ikkunan ohi -> turha yrittää jatkaa syöttöä sillä erää). Ehkä ei nyt tähän syssyyn käydä vielä testaamassa sitä Lintsin vauvaranneketta.. Ja jatketaa edes niiden pehmeiden kirjojen lukemista.
Ilo kuulla, että lapset tästä toivottavasti rauhoittuvat..
t- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vrmaan ole miehellä mitään osuutta tähän asiaan.. Huumori kukkii.
Sitä ennen eivät ole jaksaneet juurikaan keskittyä kuuntelemiseen.
Pahvikirjat ovat jääneet melkö vähälle käytölle, kangaskirjat ovat olleet vauvojen syötävinä, eivät ole antaneet minun lukea lainkaan :)
Ihan normaalilta kuulostaa sinun vekarasi :)
t. 5
Onpa ilo kuulla, ettei kaikkien vauvat seuraakaan rauhallisina. Suoraan sanoen vituttaa nuo kaikki kirjakerhot ym. jotka toitottaa että lukea pitää jo pienestä pitäen ja uutta mainosta pukkaa postiluukusta koko ajan. Mammapalstallakin niin monet raportoi näistä ihanista lukuhetkistä ja siitä kuinka vauva osaa niin paljon sanoja ja ymmärtää ja osoittelee kysyttäessä.. Meillä ei taideta tunnistaa edes sitä, mikä ihme on äiti.
Mutta ihanaa kuulla, että kuuluukin syödä sitä kirjaa!!
Katsot sen verran ettei nyt pöydältä hyppää. Kyllä n oppii varomaan pikkuhiljaa. Pienen pää kestää uskomattoman määrän kolhuja.