Kuinka yleistä ovuloimattomuus on? Siihen kun vielä lisätään miehen...
Ongelma, eli spermassa vasta-aineita.
Meillä siis molemmissa vikaa ja ekat clomit aloitan kohta. Miehellä pesu ja sitten inseminaatio. Olemmeko sieltä epätoivoisimmasta vai toiveikkaammasta päästä? Tiedän, että mahikset ovat korkeintaan sen 20%, mutta tuntuu, ettei tältä palstalta pääse ikinä pois..
Ihan hirvitäävä harmitus nyt, kun jälleen kerran alkaa menkat ja tämä oli viimeinen mahdollisuus ilman lääkitystä ja kamalaa hössötystä.
Mietin, että onko meille sitten edes tarkoitettu vauvaa, kun menee niin tekemiseksi...
Kommentit (3)
yhdistelmiä, mutta mitä ne tarkoittavatkaan...?! Tiedän olevani täysin tollo näissä asioissa, kun olen edelleen sitä mieltä, ettemme tarvitse noita hoitoja... Tai siis haluamme lapsen, mutten halua uskoa, että joudumme lääkitsemään itseämme jne saadaksemme sen lapsen.. Sekavaa, mutta olen nyt tosi sekaisin ja surullinen..
Mutta jos teillä on tosiaan kyse ovuloimattomuudesta ja heikentyneestä spermasta, niin uskoisin raskauden olevan mahdollinen ja todennäköinen. Ilman hoitoja raskauden alkaminen voi olla kuitenkin mahdollista vasta pitkän yrittämisen ja täydellisen onnellisen sattuman sanelemaa.
Minä neuvoisin kyllä sinua ottamaan hoitojen tarjoaman avun vastaan. Hoidot eivät ole niin kamalia kuin niistä usein saatu kuva on. Teitä saattaisi auttaa ihan jo inseminaatio, eli IUI. Siinä varmistetaan lääkkeillä sinulle ovulaatio ja miehen pestyt siittiöt toimitetaan suoraan pelipaikoille. Se on ihan suhteellisen helppo hoito. Nimimerkillä, kokemusta on siitäkin.
Ymmärrän kyllä, että nämä ovat raskaita asioita ja muistan, että itsellenikin oli kova paikka huomata ettei me voida koskaan saada lasta ilman hoitoja. Siitä ne ajatukset sitten vain pikkuhiljaa asettuivat uomiinsa, mutta sitten vasta kun olin tarpeeksi itkenyt/surrut asiaa ja ottanut asioista selvää sekä työstänyt ajatusta hoitoihin lähtemisestä. Ja sitten sen jälkeen kun olimme jutelleet ja selvittänyt meidän mahdollisuuksia hyvän lääkärin kanssa, oli ihan suhteellisen sinut hoitojen kanssa.
Meilläkin on vika ovuloimattomuudessa, eli minulla on sen tyypin PCO että ovulaatiota ei tapahdu koskaan luonnollisesti. Inseminaatiot eivät meille lasta tuoneet, mutta ensimmäinen IVF toi meille lapsen. Toivoa on siis, vaikka ovulaatiota ei tulisikaan! Tsemppiä jatkoon!!
Niin, piti vielä sanomani, että esim. Organonin nettisivuilla on perustietoa hoidoista. Ja ihan googlettamallakin saat paljon hyödyllistä perus- ja nippelitietoa hoidoista. Kun asiat saavat nimet ja ne tulevat vähän tutummiksi ne eivät ole enää niin pelottavia. :-)
mutta itselläni ovuloimattomuus pääsyynä lapsettomuuteen. Kuitenkin lääkärini sanoi, että ei ole koskaan vielä tullut eteen tapausta, jossa ovulaatiota ei saataisi aikaiseksi lääkkeillä. Mun miehellä on muuten ok sperma, mutta vain 4 % normaalimuotoisia. Siitä huolimatta olen tullut kahdesti raskaaksi, kerran hoidoilla ja kerran luomusti - mutta molemmat ovat menneet kesken (eka kohdunulkoinen ja toinen alkuraskauden km).
Eli äläpä luovuta vielä! Ihan hyvin inssi voi teillä auttaa, jos tosiaan vika on ovulaation puuttumisessa ja siinä, etteivät simpat pääse perille asti. Monesti vaikuttaisi, että kun on selkeä " vika" , sitä on myös helpompi hoitaa kuin selittämätöntä lapsettomuutta.
Ja jos inssi ei auta, ivf/icsi:ssä onkin sitten jo paljon paremmat mahdollisuudet. Siihen olemme mekin nyt turvautumassa ensi kuussa. Toiveet ovat korkealla, mutta eipähän kukaan tietysti voi luvata mitään...
Hoidot tuntuivat minusta ainakin aluksi tosi vaikeilta, mutta niihinkin tottuu jollain tavalla.