Osaavatko kaikki ekaluokkalaiset jo lukea?
Meidän ekaluokkalainen (poika) ei vielä kunnolla osaa ja tuntuu, että kaikki muut luokalla osaavat jo lukea. Poika on kulkenut syksyllä tukiopetuksessa ja erityisopettajalla ja todennäköisesti tukiopetusta jatketaan nyt joulun jälkeenkin. Mistään kielellisen kehityksen vaikeuksista ei ole puhuttu. Poika osaa kyllä jo lukea lyhyitä lauseita, jos sanat eivät ole kovin pitkiä ja välissä on tavuviivat. Mutta jos mukana on yksikin sellainen kirjain, jota koulussa ei ole käyty vielä läpi, tulee seinä vastaan. Kirjaimista puuttuu vielä muutama eli ainakin H ja K sekä joitakin muita.
Tuntuu siltä, että tästä lukemisesta on tehty ehkä luokalla liiankin suuri numero, koska lähes kaikki osasivat lukea jo ennen koulua ja nyt tuntuu, että meidän lapsemme pitää äkkiä saada lukemaan, että päästäisiin etenemään samaan tahtiin muiden kanssa. Ymmärrän, että tietenkin hankalaa opettajalle, jos mukana on vain yksi joka ei osaa lukea. Mutta toisaalta, pitäisikö jo osata lukea vaikka kaikkia kirjaimia ei ole edes käyty läpi?
Muuten pojan koulu sujuu hyvin, hän on erittäin tunnollinen, lähtee mielellään kouluun ja huolehtii omista tavaroistaan ja kirjoista todella hienosti. En tiedä onko yksi syy, ettei lukuhommat vielä onnistu, että hän on syntynyt aivan loppuvuodesta (todettiin kyllä koulukypsäksi varauksetta) ja eskarina oli vain seurakunnan eskari, mikä oli vain kaksi kertaa viikossa, kolme tuntia kerralla. Jälkikäteen olen keskustellut muiden eskariopejen kanssa (viisipäiväisen eskarin) ja heidän mukaansa jo eskarissa on tavutettu sanoja leikin lomassa ja käyty kaikki kirjaimet läpi. Seurakunnan eskarissa keskityttiin aivan muihin asioihin, kuten sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tiettyjen taitojen opetteluun. Todella mukava eskari sekin. Nyt vain tietenkin tulee jälkikäteen syyllistettyä itseä, että olisi sittenkin pitänyt laittaa poika viisipäiväiseen eskariin, niin olisi ollut lukuhommien suhteen hieman paremmin kärryillä koulun alkaessa.
Kommentit (5)
Luulen että tässä vaiheessa nuo lähtötilanteen erot vielä tuntuvat aika paljon. Jos lapsi on aloittanut opettelun alusta eli ei osannut kirjaimia ja äänteitä kouluun mennessään, niin hänellähän on paljon enemmän opeteltavaa kuin niillä, jotka jo osasivat jotakin valmiiksi. Yleensähän sanotaan, että jouluun mennessä pitäisi oppia lukemaan ja ilmeisesti teillä ollaan juuri siinä aikataulussa jos helpot sanat kerta jo menee :-)
Meidän poikakaan ei osannut koulun alussa lukea yhtään. Hän tunsi kyllä kirjaimet mutta ei tiennyt mitä äännettä ne vastaavat, eli aika nollasta hän joutui aloittamaan. Ehkä noin kuukausi sitten lukeminen jotenkin kunnolla avautui hänelle - sitä ennen hän kyllä sai selvää uusistakin sanoista mutta se tuntui vaikealta ja joskus hän selvästi mieluummin arvasi kuin luki. Saman tien hän oppi ne muutamat vielä puuttuvat kirjaimet. (Hänenkään luokalla ei siis olla vielä käyty kaikkia kirjaimia). Syksyllä , kun lukeminen tuntui pojasta vaikealta, juttelin opettajan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että koska edistystä kuitenkin tapahtuu, ei ole mitään syytä huoleen. Ja poikahan tosiaan oppi kaiken mitä opetettiin, moni muu luokalla vain osasi jo enemmänkin...
Minä kannustin poikaa lukemaan kehumalla ja muistuttamalla, mitä kaikkea hän on jo oppinut (luimme esim. Aapisesta niitä ekoja sivuja, jotka syksyllä tuntuivat vaikealta). Luetutin hänellä myös iltasatukirjasta sanan silloin tällöin: pojasta oli hienoa kun hän osasi lukea vaikka jonkun lyhyen repliikin (" En ole" tms.) ihan oikeasta kirjasta.
Minusta kuulostaa siltä, että se lopullinen lukemaan oppiminen on teilläkin ihan nurkan takana, kun lapsi kuitenkin on jo hiffannut perusajatuksen. Paljon vaan kehuja ja kannustusta ja sen verran harjoittelua, kuin lapsi jaksaa hermostumatta, niin lukuinto löytyy ja säilyy toivottavasti koko iän :-)
Olen itse (ekaluokan) opettaja. Minun näppituntumani on se, että noin puolet lapsista osaa lukea kouluun tullessaan. Lopusta puolikkaasta suurempi osa oppii jouluun mennessä lukemaan. Loput oppivat sitten keväällä, ellei jotakin erityisvaikeutta ole. Jos erityisvaikeutta on, oppiminen varmistuu sitten tokaluokan aikana. Tavoite on, että tokan lopussa kaikki osaavat lukea hyvin. Mikään virallinen tavoite ei siis ole tuo, että ekaluokan jouluna kaikki lukisivat. Teillä ei ole siis yhtään mitään kiirettä.
Omalla luokallani, kuten koulumme kaikilla muillakin ekoilla, on edetty aapisessa aikaslailla kirjain/viikko-tahtia, joten meillä on vielä käymättä läpi ö. d ja vierasperäiset kirjaimet. Tämä lienee aika tavallinen tahti. Näillä asioilla on turha tehdä mitään nopeusvertailua. :)
Jokaisella lapsella on oma kehitystahtinsa. Lukemaan oppimista ei meidän yhteiskunnassamme voi tavallisesti kehittyvällä lapsella estää. Hiukan voi tahtia osuvalla opetuksella kiihdyttää, mutta lukutaitohan on taito, joka kehittyy läpi elämän. Tiedän, kuinka iso juttu lapsen lukemaan oppiminen on, mutta kun malttaa itse katsoa asioita pidemmälle, ymmärtää, että kaikki aikanaan.
Jos miettii lapsen elämää taaksepäin, ymmärtää sen, ettei yksikuiselta voinut odottaa samaa kuin vaikka kahdeksankuiselta. Iän myötä erot tasottuvat, mutta tottakai loppuvuodesta syntyneet ovat erilaisessa tilanteessa koulunaloituksen osalta kuin alkuvuonna syntyneet. Ei ero kuitenkaan mikään virtaviivainen ole, eikä lapsen koulunkäynnin kannalta millään tavoin ratkaiseva.
Minusta paras, mitä voit lapsesi koulunkäynnin tueksi tehdä, on juuri tuo positiivinen, kiinnostunut asenne koulunkäyntiä kohtaan. Yhdessä läksyjen tekeminen, lasta kiinnostavan tiedon hankkiminen, keskustelu ja muu ihan perustoiminta on parasta tukea kasvavalle lapselle. On hyvä, jos voitte keskustella niistä tunteista, mitä koulunkäynti lapsessa herättää ja sinä aikuisena osaat vahvistaa lapsessasi myönteistä ajattelua. Ja jos lapsesi on kiinnostunut kirjaimista, kirjoista, lukemaanoppimisesta, niin sitten vaan rennosti tahkotte eteenpäin. Aina silloin tällöin kuulen, että olisi parasta jättää lukemaanopetushommat ammattilaisten hoidettavaksi, mutta itse en näin usko, vaan ajattelen, että mikä tahansa hyvässä hengessä puuhastelu kirjainten, tavujen ja sanojen kera on aina plussaa. Ja tämän hetken ekaluokkalaisten vanhemmat ovat sen verran fiksua sakkia, että luulen jokaisen tietävän, miten mikäkin kirjain äännetään ja miten äänteistä muodotuu peräkkäin sanomalla tavuja ja tavuista sitten taas sanoja. :D
Huoletta vain eteenpäin! Kaikki menee varmasti parhainpäin.
Tituliini
Vien nyt tilaa alkuperäiseltä kysyjältä, mutta huomatessani, Tituliini, ammattisi, en malta olla kysymättä seuraavaa. Olimme juuri vanhempainvartissa. Opettaja totesi lapsen lukemisen kehittyneen normaaliin tahtiin. Opettaja piti tässä vaiheessa tärkeänä motivoida lasta lukemaan illalla kuvakirjoja, sarjakuvia yms. Onko näin Sinun mielestäsi?
Olemme tähän asti tehneet tunnollisesti luku- ja kirjoitusläksyt. Samoin huomaan poikamme lukevan tekstejä lehdestä, TV:stä. Ei kai vain tule tehtyä hallaa jokailtaisella lukuhetkellä..., kun en oikein saa vielä selvää tuokion miellyttävyydestä?
Kiitos mahdollisesta vastauksesta!
Minusta tuo opettajan ehdotus on hyvä. Itsekin teen säännöllisesti vastaavia ehdotuksia. Mutta siis toiminnan ehtona on nimenomaan se, että lukuhetki on lapselle mieluinen.
Kaikki pohjautuu siihen, että lasta itseään ohjataan kiinnostumaan sanallisista viesteistä ja huomaamaan, kuinka tutuissakin asioissa on tekstejä. Ei siis mitään vakavahenkistä kirjojen lukua väkipakolla, vaan vaikka iltasadun lukemista yhdessä lapsen kanssa niin, että luetaan lelukuvastoa, sarjakuvia, helppotekstisiä kuvakirjoja (kirjastosta löytyy lukemaan opetteleville omia kirjoja, joissa tavuviivat, suuret fontit, vähän tekstiä jne.) jne. niin, että lukeminen on enemmänkin sellaista sana sieltä, toinen täältä tyyppistä selailua. Esim. " Katsopas mitä tuossa lukee?" . Ja sitten väleihin aina voit hyvin lukea mallintaen itse eli seuraat sormella tekstiä, maistelet lukemaasi rauhalliseen tahtiin ja välillä voit pyytää lapselta apua, kun " et saa selvää vaikeasta sanasta" .
Ja jos lapsi näyttää valmiilta siihen, että voisitte lukea ihan oikeita kirjojakin, niin sitten juuri vastaavalla taktiikalla, että aikuinen lukee pidempiä pätkiä ja lapsi vain lyhyitä juttuja sieltä täältä. Illalla lapset ovat usein niin väsyneitä, ettei keskittyminen riitä sen haastellisempiin juttuihin.
Tärkeintä on se, että lapsen lähellä on sellaista tavaraa/materiaalia, jossa on sellaista tekstiä, joka lasta kiinnostaa ja josta hän voi itse saada selvän.
Kirjojen ja lehtien lukemista joka ilta suositellaan siksi, että lukutaito on taito, joka kehittyy läpi elämän, mutta vain treenaamalla. Koulussa opettajalle jää todella vähän aikaa oppilasta kohden yhteisiin lukuhetkiin, joten on ihan hirmuisen tärkeää, että kotoa löytyy aikuinen, joka on aidosti kiinnostunut lapsen lukemisesta. Lukeva ja lukemisesta itse kiinnostunut aikuinen saa usein lapsenkin huomaamatta, yhteisillä lukuhetkillä ja kirjastoreissuilla, ohjattua lapsenkin kirjojen maailmaan.
Koulun aapiset ja muut harjoitusvihkot ovat aikuisten tekemiä eivätkä aina ole lapsista huippukiinnostavia.Tavujen lukemiset esimerkiksi voivat olla lapselle todella puuduttavia. Siksi on tärkeää, että iltaisin, läksyjen teon jälkeen, ei tarvitse enää jatkaa " pakko-opiskelua" , vaan lukeminen lähtee siitä, mikä lasta itseään kiinnostaa. Ja jos ei joskus houkuttelut tepsi, niin sitten ei tepsi. Monelle lapselle kuitenkin se, että hänen oma tärkeä ihmisensä haluaa rentoutua rauhassa lapsen valitseman kirjan tai lehden äärellä lapsen kanssa, lasta kuunnellen, on aikamoinen motivaattori.
Lukemisen ohella kirjoittaminen vapaa-ajalla lapsilähtöisesti on tärkeää. Lapsi voi kirjoittaa kauppalistoja, tekstejä kortteihin, pikkuviestejä, ehkä jopa jonkinsortin päiväkirjaa, johon vaikka kirjaa pelituloksia, ystävien nimiä jne.
Lukemaan oppiminen on hieno juttu. Maailmassa on kuitenkin samaan aikaan miljoonia muitakin hienoja juttuja. Jostakin se tasapaino varmasti löytyy tähänkin hommaan. Sinä tunnet lapsesi loppuviimeeksi kuitenkin parhaiten ja näet, mitä kannattaa milloinkin tehdä. :)
Mukavia lukuhetkiä perheellenne!
Tituliini
Reviisori:
Poikasi on siis jo selvästi tajunnut lukemisen idean. Siitä on enää lyhyt matka siihen, että poikasi osaa lukea mitä tahansa, sillä kokemukseni mukaan vaikeinta lukemaan oppimisessa on juuri sen idean tajuaminen, miten kirjaimista muodostuu sanoja.
Ei ole todellakaan mitenkään kummallista, että lapsi ei osaa lukea vielä sellaisia sanoja, joissa esiintyy hänelle vieraita kirjaimia. Kertomastasi päätelleen poikasi lukemaan oppimisessa ei ole todennäköisesti mitään erityisvaikeuksia. Ongelma taitaa olla vain se, että muut samalla luokalla olevat ovat osanneet jo kouluun mennessään selvästi häntä enemmän. Lisäksi luokalla on ilmeisesti opeteltu kirjaimia tavallista hitaampaan tahtiin, jos kerran kaikkia kirjaimia ei ole vielä käyty läpi. Oman ekaluokkalaiseni luokassa kaikki kirjaimet käytiin läpi jo ennen joulua, ja hänenkin luokassaan tahti oli selvästi hitaampi kuin monessa muussa ekaluokassa, kun syksyllä täällä vertailtiin sitä, montako kirjainta on jo opeteltu. (Oma lapseni osasi lukea jo kouluun mennessään, joten siltä osin en osaa jakaa kokemuksia kanssasi.)
Minusta teidän kannattaisi nyt harjoitella lukemista mahdollisimman paljon kotona. Mahdollisimman paljon leikin varjolla ja sitten lukemalla kirjoja niin, että aikuinen lukee niistä suurimman osan, mutta antaa lapsen lukea yksittäisiä sanoja ja lauseita (lapsen lukemaa osuutta voi sitten kasvattaa lukutaidon kehittyessä).