PHKS:ssä synnyttäneitä? Kokemuksia...
Eli onko tällä ketään kuka on synnyttänyt Päijät-Hämeen keskussairaalassa...? Millaisia kokemuksia teillä sieltä on? Siis hoito, hnk.kunta ym...=) Itelläni on la 7.3. ja paikkana PHKS, eikä siitä ole minkäänlaisia kokemuksia miltään puolelta, pari vuotta kun vasta olen seudulla asustellut ja ekaa odottelen...=)
Olisi mukava kuulla kokemuksia...=)
tiina
Kommentit (14)
Olen synnyttänyt PHKS:ssa kaksi kertaa, tammikuussa 2004 ja marraskuussa 2005. Molemmilla kerroilla olen ollut tyytyväinen sairaalaan - henkilökunta on ollut mukavaa sekä synnytysosastolla että synnyttäneiden osastolla. Menen mielelläni uudestaan samaan sairaalaan, jos vielä lapsia saan! =)
Kaksi kertaa olen synnyttänyt PHKS:ssa, vuonna -96 ja vuonna 2000. Kolmannen kerran olen menossa tämän vuoden heinäkuussa. Kokemukset ekassa synnytyksessä muuten hyvät,synnytyssalissa mukana ollut kätilö ammattitaitoinen, mutta turhankin tiukka. Ponnistusvaiheessa pääsi minulta yksi kirosana, johon kätilö tiuskaisi että HÄNEN salissaan ei kiroilla. Ensisynnyttäjänä olin muutenkin hyvin vaatimaton ja arka...
No eipä se juuri ole mieltä jäänyt kaivelemaan,huvittavaa vain jotenkin...
Toinen synnytykseni oli erittäin vaikea ja jouduttiin käynnistämään.Olin kaksi kuukautta valvonut kovien ja säänöllisten yö supistusten takia ja ihana synnytyslääkäri armahti minut antamalla käynnistyspäätöksen viikkoa ennen laskettua aikaa. Se pelasti ehkä omani sekä lapsen hengen. Painoarviot nimittäin heittivät puolitoista kiloa,kolmekiloisen tytön tilalla syntyi 4,5 kg tyttö.
Tyttö jäi synnytyksessä todella pahasti kiinni hartioistaan (olisi siis leikattu jos olisi tiedetty oikea paino,olen todella pienikokoinen) ja koska vauvan pää oli syntynyt ei hän siis saanut happea mistään.Samantien kun kätilö tajusi tilanteen oli salissa neljä muuta kätilöä ja lääkäri. No tilanne hoitui lopuksi parhain päin,mutta pahimman vääntelemisen(2 kätilöä kannatteli mua jalat kohti kattoa, yksi runnoi vatsaa ja lääkäri kiskoi vauvaa kädet " kyynärpäitä" myöden sisälläni) aikana oli pakko huutaa tuskasta, ja eikös yksi kätilöistä siihen että: älä siinä huuda, nyt on lapsen henki kyseessä..No ei se omakaan tila mikään loistava ollut, kolme pussia verta jouduttiin laittamaan synnytyksen jälkeen ennenkuin salista osastolle uskallettiin siirtää, muista jutuista puhumattakaan..
Tajusin vasta jälkeenpäin, että kätilö oli mitä ilmeisemmin sama joka oli hoitanut ensimmäisen synnytykseni. Sen verran vanha kääkkä oli kyseessä, että TOIVOTTAVASTI on jo eläkkeellä kun tätä kolmatta menen synnyttämään.
Muuten pidän ko. sairaalan synnäriä erittäin hyvänä ja ammattitaitoisena.Osastolla on aina ollut erittäin mukava henkilökunta.Vaikean synnytykseni jälkeen oltiin erityisen huolehtivaisia, ja käytiin syynnytys läpi osastolla traumojen ehkäisemiseksi. Jopa ylilääkäri kävi minua tervehtimässä ja onnittelemassa. Joten turvallisin mielin kolmanteen koitokseen olen menossa.
Keskolassa ja synnyttäneiden osastolla ainakin mukava henkilökunta. Itse menossa pian synnyttämään myös sinne. Yhden kätilön kanssa ollut tekemisissä ja hän oli ainakin ihan loistava työssään.
Synnytin 2004 syksyllä ekani Phks:ssä. Kätilöt olivat tosi mukavia ja ammattitaitoisia, yhtä vanhempaa rouvaa lukuunottamatta, onneksi hän ei tullut synnytykseen! Myös lääkäri hälytettiin paikalle synnytyksen aikana ja hänkin oli erittäin mukava ja kannustava!
Osastolla hoitohenkilökuntaan sen sijaan en ollut yhtä tyytyväinen. Mukavia olivat hoitajat, mutta esim. lapselleni oli tarjottu pullosta maitoa, ennen kuin toivat hänet viereeni, vaikka olin ilmaissut haluni imettämiseen! Sama juttu tutin kanssa, en pitänyt siitä, ettei äidin mielipidettä edes tiedusteltu näissä asioissa!!!
Nyt kun toista menen synnyttämään tiedän ainakin omat kantani ja katson myös, että muutkin ne ymmärtävät ja että niitä kunnioitetaan.
Muuten kaikki meni hyvin ja olin tyytyväinen henkilökuntaan:)
kuulla positiivista PHKS:stä, kun mäkin oon miettiny ihan samaa että millastakohan siellä on.. Niin ja mullakin LA 3.3.06 eli aikas lähekääin TulevaMamma80:n kanssa, ties vaikka oltais samaan aikaa siellä, kun eihän sitä ikinä tiedä :))
ja pelkkää plussaa sairaalalle - sekä synnytysosastolle että vierihoidolle. Kätilöt olleet mukavia, tarvittaessa napakoita - sopii minulle. Toiveita kuunneltu ja huomioitu todella hyvin. Ja vaikka olen itsekin alalla, niin kohdeltu kuin ketä tahansa, eikä tyyliin: sähän tiedät nämä jutut. Se tosi hyvä! Vierihoito-osasto viihtyisä, vaikka olenkin siellä majaillut vain muutaman tunnin. Hoitajat ystävällisiä, neuvovat ja opastavat hyvin. Ehkä imetysneuvontaa voisi olla enemmän. Mutta minun kokemukset paikasta pelkästään hyviä siis!
Itselläni esikoisen syntymä syyskuussa -03 PHKS:ssä ja nyt menen seuraavastakin sinne...
Minulla meni 10 päivää yli lasketun ajan ja alkoi olla kovasti raskausmyrkytyksen oireita... Ottivat sisään ja käynnistivät seuraavan päivän aamuna. Sattui kohdalle niin mukavia lääkäreitä, kuin myös tympeitä lääkäreitä. Jouduin makaamaan hirveässä määrässä piuhoja koko ajan sängyssä paikaallaan, joten avautumisvaiheen kätilö oli oikein mukava. Lopulta alkoi tapahtua lapsen sydänäänissä heikentymistä ja päätyivät kiireelliseen sektioon.
Sektiossa hirmu määrä lääkäreitä ja hoitajia ja kaikki oikein ihania ja kyselivät koko ajan vointia... Poikamme hengitys ei lähtenyt spontaanisti käyntiin, joten poika vietiin yöksi keskolaan tarkkailuun.
Ikävin kokemus oli se että en olisi nähnyt poikaani ollenkaan kokonaiseen vuorokauteen ellen olisi älähtänyt ja laittanut miestäni keskolaan kyselemään.
Poika syntyi 14.43 ja minut vietiin heräämöön toipumaan puudutuksesta. Kun alkuillasta pääsin osastolle ja rupesin kyselemään vauvan voinnin perään, kukaan ei osannut ihmeitä kertoa ja hokivat vaan että joku tulee näyttämään minulle poikaa jos ehtii... Lopulta iltayhdeksän aikaan itkin hysteerisenä miehelleni ja sanoin etten sostu nukkua ennen kuin olen nähnyt pojan. Mies kipitti sitten keskolaan kyselemään poikaamme ja siellä oltiin aivan ihmeissään tilanteesta. Sanoivat että poika voi hyvin ja ilman muuta äiti saa nähdä lapsensa. Niinpä keskolan hoitaja tuli vauvan kanssa huoneeseen ja sain endi kertaa käärömme syliin! :) kyllä oli helpotus...
Jouduin viettämään lopulta sairaalassa 8 pv erilaisista pikkusyistä... Voin sanoa että kun viimein päätin kotiin lähteväni olo oli taivaallisen hyvä ja rintani vuotivat solkenaan maitoa pelkästä hyvän olon tunteesta :D
Sorry, että nyt änkeän tänne. Itsellä ei vielä kokemusta ko. sairaalasta, mutta olisi tosiaan kiva kuulla muiden kommentteja.
Minäkin menossa PHKS:aan, la on tosin 27.1 ja ensimmäistä odotellaan täälläkin.
Vai on siula " eräpäivä" jo noin lähellä...=) onko alkanu jänskättää? Mites on raskausaika menny?
Jos haluat jutskailla enemmänkin, laita vaikka mailia tulemaan...=) tuittu@hotmail.com
Tiina
joka yhden kerran synnyttänyt kyseisessä paikassa ja uudelleen menossa lähiaikoina. Eka synnytys käynnistettiin ja ehti olemaan monta kätilöä sinä aikana ja tottakai just siihen itse synnytykseen sain vanhan nyrpeän kätilön :( hengissä kuitenkin selvittiin ja sitten synnyttäneiden osastolla henkilökunta oli ihan mukavaa. kyseisestä sairaalasta on ollu aikasemminkin juttua täl palstal, joitakin kuukausia sitten..
Susku viikkoja tasan 37
kun saimme esikoisemme siellä. Mulla oli raskausmyrkytys, joten sektion kautta päädyin lopulta synnyttäneiden vuodeosastolle ja vauva keskolaan. Viikon vietin itse sairaalassa ja tyttö kuukauden ja hoitajat oli tosi mukavia ja empaattisia. Vaikka mulla ei vauvaa luonani ollutkaan, niin aluksi soittelivat keskolaan ja kertoivat mulle vauvasta ja sitten kun itse pääsin liikenteeseen, niin aina kyselivät kuinka vauva voi. Siellä synnyttäisin tämän pikkukakkosenkin, jos en olisi miehen työn perässä muuttanut paikkakunnalta pois.
Nassikat79 tyttö03 ja rv 39+2
Laskettu aikani on 5.2. Aijemmat kokemukset ovat olleet oikein hyviä joten ihan hyvillä mielin sinne voipi mennä. Siellähän järjestetään niitä tutustumiskäyntejä niin kysäseppä neuvolasta lisää tietoja siitä. Itse kävin esikoisen kohdalla siinä tutustumiskierroksella ja kovasti siitä pidin ja silloinkin siellä oli sellaisia jotka olivat muualta muuttaineita hiljakkoin paikkakunnalle.
Synnytys käynnistettiin ja kesti kaikkineen miltei 20h. Kätilöitä ehti olla muistaakseni kolme ja kaikki olivat tosi mukavia. Samoin puudutukset (2xepiduraali, spinaali) laittanut anestesialääkäri oli aivan ihana. Kivunlievitystä ainakin tarjottiin todella aikasessa vaiheessa ja sitä sai riittävästi kun vaan tarvitsi.
Sairaalassa oltiin kaikkiaan kahdeksan päivää, mulle tehtiin sektio kun synnytys pysähtyi. Synnyttäneiden osaston henkilökunta oli aivan mielettömän mukavaa, varsinkin se meitä paljon " hoitanut" kätilö. Tytöllä todettiin lonkkaluksaatio lääkärintarkastuksessa ja lonkka ultrattiin. Sekä lastenlääkäri että ultran hoitanut henkilökunta oli myös todella ammattitaitosta ja otti hienosti huomioon äidin synnytyksen jälkeisen mielentilan. Selittivät tosi juurta jaksain kaikki asiat.
Mielellään sinne lähden seuraavaakin vauvaa synnyttämään, kunhan tulee ajankohtaseksi :)
Synnytin esikoiseni päksissä viime huhtikuussa. Synnytys oli ennenaikainen (rv 34), joten vauva vietiin keskolaan heti synnyttyään. Synnärille menin iltapäivästä vesien mentyä kotona ja tästä vauvan syntymään meni vielä n. 18 tuntia, joten kätilöitä ehti olla neljä ja vuodeosastollakin olin iltayöllä kuutisen tuntia, kun luulivat, ettei synnytykseni edisty.
Kaikki meni muutamaa epäkohtaa lukuunottamatta tosi hienosti, mutta tosiaan siellä vuodeosastolla mulla alkoi supistukset voimistumaan ja tulemaan säännöllisemmin, silti mies kuitenkin passitettiin kotiin, koska supistukset näyttivät käyrällä lähes vaakasuoraa viivaa (anturi oli navan päällä vaikka supistukset tuntui ihan alavatsalla). No sitten kun olin saanut nukahtamislääkettä ja kipupiikin ilman minkäänlaista vaikutusta pääsin vihdoin synnytyshuoneeseen. Jouduin kuitenkin itse kävelemään supistusten välissä sinne polin tuulikaappiin soittamaan omalla puhelimellani miehen paikalle! Ja viimeinen ikävä muisto on se, että kätilö meinasi pakottaa mut ottamaan ilokaasua, onneks uskoi kuitenkin lopulta, etten halunnu sitä.
Mutta eipä nuokaa mitään kovin ikäviä juttuja ollu. Ja vuodeosastolla mua hoitanu kätilö tuli vielä jälkikäteen pyytämään anteeksi, ettei uskonu, kun olin sanonu, että mun mielestä synnytys oli käynnissä.
Hieno kokemus oli muuten. Etenkin ponnistusvaiheessa kätilö oli tosi kannustava ja osasi tsempata juuri oikein. Myös vuodeosaston henkilökunta oli todella mukavaa, pitivät mun syömisistä huolta vaikka usein olinkin juuri ruoka-aikaan hoitamassa vauvaa keskolassa. Sain myös kannustusta maidon " nostattamiseen" ja pumppaamiseen, kun en vielä voinut imettää lastani.
Kiva olisi päästä sinne uudestaankin synnyttämään. :)