Epätoivoista vauvan toivomista
Koko reilun puolivuotisen vauvan yrityksemme ajan olen ollut erittäin toiveikas raskautumisen suhteen. Nyt on mieli muuttunut aivan erilaiseksi yhtäkkiä. Tuntuu, ettei me välttämättä saada koskaan sitä omaa vauvaa. Silti ajatukset pyörii pitkälti vauvassa.
Miten muut jaksatte pitää yllä toivoa vauvasta kuukaudesta toiseen?
Kommentit (11)
ovulaatioaikaan ja käyttäneet vaikkapa ovistikkuja tms. niin silloin puoli vuotta on pitkä aika siihen, että ei tärppää.
Meillä kun oli ollut puoli vuotta tarkkaan ajoitettua yritystä, aloin arvailla että jotain häikkää on. Mentiin tutkimuksiin ja selvisi, että ilman apuja oltais saatu aika kauan sitä vauvaa odottaa...
Jos et oo vielä kokeillut, niin kokeilepa jatkossa niitä ovistikkuja muutaman kierron ajan.
Olen ajatellut, että jos parin kuukauden sisällä ei tärppää, niin täytyy hankkia niitä ovistikkuja ja muutenkin ruveta " tarkemmaksi" .
ap
ollut normaali kierto jne. Mutta eihän ne hedelmällisyysongelmat päälle päin näy..! Meillä olisi periaatteessa mahis saada " luomustikin" lapsi, mutta siihen olisi voinut mennä huonolla tuurilla vuosia. Lääkärinkin mukaan meidän kannatti sitten tehdä inseminaatio -ja parin yrityksen jälkeen se tärppäsikin! Nyt meillä on vuoden ikäinen poika :)
Tsemppiä yritykseen teille!!! Kannattaa jo ihan oman mielenrauhankin takia kokeilla niitä ovistikkuja, koska se aina helpottaa oloa, kun tietää että on tehnyt jotain asian eteen... ei tarvitse pelkästään pyöritellä asiaa omassa päässä :)
..ja sekin tuntuu pitkältä ajalta. Tosin en ota stressiä asiasta, ovistikut otin nyt käyttöön.
Tiesin että ei välttämättä heti tärppää mutta ihmettelen miten se lapsentekeminen on joillekin niin helppoa ja toisille ei (vahinkoraskaudet ja tyyliin yhdestä kerrasta) Kun pitääkin olla juuri oikea päivä ja aika kuukaudesta...Miten meitä on täällä maailmassa kuitenkin niin paljon?
Tsemppiä ja onnea yritykseen!
Vierailija:
..ja sekin tuntuu pitkältä ajalta. Tosin en ota stressiä asiasta, ovistikut otin nyt käyttöön.
Kun vihdoin oikeasti pystyin pääsätämään irti ja keskittymään muihin, itselle rakkaisiin asioihin, tärppäsikin.
Tiedän että tämä ei ole helppoa, itsekin yritin turhaan monta kertaa, ennenkuin tosissaan onnistuin päästämään irti. " Saat sen mistä luovut" , muuten myös Tommy Hellstenin kirjan nimi, oli minun kohdallani ratkaiseva juttu. En väitä että näin olisi kaikilla tai että se toimii varmasti, mutta omalla kohdalla se oli taikalause.
ap