vauvakuume vaivaa.. liian nuoriko?
Olen kohta 20vuotias neitonen. seurustellu jo yli 4vuotta ja kihloissa kohta vuoden. vauvakuume on vaivannu jo yli vuoden. kummatki halutaan lapsi.. rahatilannekkaan ei niin heikko oo. muutetaan kesällä omaan asuntoon. mutta vauvan myötä omat opiskelut siistyisivät ja mietin että riittääkö opiskeluintoa enää vauvan jälkeen? vähän pelottaakin tietenki kun itellä ei ammattii oo.. ylioppilas vaan.kihlatulla kyllä on ammatti ja töitä. onko kohtalotovereita? onko vauva mahdollinen ajatus tähän tilanteeseen? vai mitä mieltä olette? pitäskö vielä oottaa että olis oma asuntoki jo? ja sitte yrittää..
Kommentit (5)
samalta tilanteelta kuulostaa!
kihlatullani alkaa vakituiset työt kesäkuussa 2006. ja työsopimus on 9vuoden. Koko ajan etitään osaketta. onneksi on säästössä vähän rahaa turvana. Äiti käskee odottaa vauvahankinnan kanssa(se vähän pelottaa myös), anoppi odottaa innolla lastenlasta. mutta óma valinta kuitenki. ja me ollaan päätetty yrittää. se on kuitenki niin pieni mahdollisuus että se tärppää heti. katotaan miten käy :) tsemppiä myös teille jatkossa!
Uraa voi luoda vielä vanhanakin, lapsia taas harvemmin enää tosi vanhana tehdään/saadaan.
Meillä nyt 2 lasta (03/04 ja 09/05, tytöt), mulla ei vielä ammattia (täytin 24 just) mutta olen sitä mieltä että ehtiihän tässä vielä opiskella. :)
Päiväkään en päätöstäni ole katunut.
Mietittiin juuri samaa että opiskelut ehtii myöhemminkin. kyllä perhe on tärkein :)
älä kysy äidiltä neuvoja ennen kuin olet raskaana! Se on teidän lapsi, ette te tarvitse sen tekemiseen lupaa!
Nimim. 21-vuotiaana suunnitellusti raskaaksi tullut silloinen opiskelija... miehen työsuhde irtisanottiin kun olin raskaana, mutta se sai uudelleen töitä just ennen kuin vauva syntyi.
Sekä mulla että miehellä oli ikää vaan jo 21v. kun vauvakuume tosissaan iski,ensin minuun(oli jyllännyt jo useemman vuoden) ja lopulta mieheenkin.
Minä myös vaan ylioppilas ja miehellä oli ollut pidempiä tuurauksia jo useemman vuoden samassa firmassa. Vuokrayksiössä asuttiin kun päätettiin alkaa vauvaa yrittää ja luotettiin siihen että ainakin isompi vuokrakämppä saadaan sit kun/jos tärppää. No, elokuussa sain plussan ja alettiin muutaman kk:n jälkeen ettimään isompaa asuntoo. Joulukuussa mies sit sai lopulta sen vakipaikan ja saatiinkin aloittaa ihan oman asunnon ettiminen. Se löytykin sit ja kaupat tehtiin maaliskuussa ja sopivasti ehdittiin muuttaakin ennen kuin vauva syntyi huhtikuussa:)
Minimiäitiyspvrahaa sain, se ei oo hirveen iso, mut mies onneksi saa sen verran että toimeen tulee nytkin kun on tuo pieni talossa.
Nyt ois kohta äitiysloma loppu, mut ajattelin jäädä vielä kotihoidon tuelle, (kun mulla todettiin sairaus, joka vaikeuttaa elämää sen verran että en mitä tahansa töitä pystyis tekemään ja oottelen lisätutkimuksia)
Tosi hyvä tuuri meillä kävi, kun työt miehellä vakinaistui just sopivasti ja asunto löytyi.
Tuota lisäopiskeluasiaa oon minäkin miettinyt, tuleeko sitä enää mihinkään opiskelemaan lähdettyä..mut tällä hetkellä elellään päivä kerrallaan.
Tsemppiä teille, mitä sitten päätättekään tehdä!