nimen antamisesta

sairaalassa on virkailija, joka hoitaa paperityöt, jotta lapsi tulee rekisteröityä kaupungille ja osavaltiolle. Suomalaiset sukulaiset ja ystävämme olivat aika ihmeissään, kun me lähettelimme tekstareita, että " Maija Katariina" syntynyt. Kun nyt Suomessa joululomallamme pidimme ristiäiset, niin mm. siskoni tuumasi, että onhan se hyvä, että lapsi saa nimen ihan virallisestikin:) Ilmeisesti USA:n passi ei tunnu viralliselta asiapaperilta...

Sairaalassa kysytään lapsen nimi papereita varten mutta sen voi vielä vaihtaa kunnes nimi on rekisteröity lapsen syntymäkunnassa.



Ai kun mua ärsyttää tuo käsitys kasteesta nimen antamisena ....



Belgiassa millään kirkkokunnalla ei ole Suomen tapaista virallista asemaa eli esim avioliitto on aina solmittava siviilisti kunnan viranomaisten luona ja sen jälkeen jokainen voi vapaavalintaisesti viettää uskonnollisia häitä jos niin haluaa.

Englannissa on samanlainen kaytanto kuin Belgiasssa. Sairaalassa kysyvat nimen, mutta sen voi viela vaihtaa ennen virallista rekisteroimista. Lapset kastetaan taalla aika paljon myohemmin kuin Suomessa - yleensa noin 1/2 -vuotiaana, mutta aika usein nakee leikki-ikaisiakin, jotka kastetaan samalla kuin nuorempi sisarus. Aikanaan englantilaiset vieraamme ihmettelivat kun suomalainen kastepappi puhui pojastamme kastetilaisuudessa " rakkaana lapsena / vauvana / poikana" ennen kuin lausui juhlallisesti " kastan sinut X Isan, Pojan Ja pyhan Hengen nimeen"



Avioliiton taalla voi kylla solmia kirkossa.

ja molemmissa kysyttiin heti lapsen synnyttyä nimeä, joka kirjoitettiin kuntaan toimitettavaan syntymätodistukseen. Täälläkin ihmetellän suomalaista käytäntöä kertoa nimi vasta pari kuukauden päästä.

Ei Briteissäkään tarvitse nimetä vauvaa jo sairaalassa ellei halua - meidän tyttö oli vain etunimellä Baby, koska emme halunneet paljastaa nimeä anopille, joka oli synnytyksessä mukana. Tietenkin tämä oli kaikkien mielestä outoa ja myös anoppi ihmetteli, mutta päädyimme suomalaiseen tapaan ja kerroimme nimen vasta ristiäisissä. Toki virallisesti lapsi rekisteröitiin jo pari päivää kotiutumisen jälkeen (raja on 42 päivän sisällä syntymästä), muttei sairaalassa kerrottu mitään.

Minun mielestäni Belgian laki muuttui vuonna 2005 ja nyt nimen rekisteröimisen aikaraja on 3 työpäivää.

Tiesivät sukupuolen ja sanoivat että kun kerran se lapsi on jo henkilo ja osa heidän perhettä niin ansaitsee oman nimen.





Ja eräs toinen kertoi miten mummu oli jo tehnyt kaste mekon johon oli kirjattu nimi. Vaimo oli raskaana.



Yleisin käytänto on kuitenkin odottaa että lapsi syntyy ensin. Muuten saa kuulla arvosteluja siitä minkätakia joku ei pidä nimestä.

Kuten joku jo mainitsikin nimen antaminen on eri asia kuin kaste, mutta koska Suomessa seurakunnat ylläpitävät omaa väestörekisteriä, on ihmisillä mennyt puurot ja vellit sekaisin.



Suomalaiselle tavalle olla kertomatta lapsen nimeä ennen kastetta, olen kuullut selityksen, että paholainen voi kutsua lasta nimeltä ennen kastetta, jos nimi on yleisesti tiedossa. Tämä lienee vanha kansanuskomus eikä mikään kirkon virallinen opetus.

että lapsen on saatava luonteensa mukainen nimi. eikä luonne noin vain selviä vaan lasta on tarkkailtava ajan kanssa.



minäkin olin ajatellut antaa esikoistyttäreni nimeksi julia, mutta synnyttyään hän ei näyttänytkään julialta. julia on mielestäni rauhallisen ja seesteisen ihmisen nimi, tyttö taas oli topakka ja pippurinen. nimeä sitten mietiskeltiin rauhassa pari kuukautta ristiäisiin asti.



ei hän kuitenkaan ollut " nimetön" siihen asti vaan hänellä oli monta kymmentä lempinimeä.



tällä hetkellä asutaan singaporessa ja jos täällä syntyy lapsia, pitää nimi päättää nopeammin, yleensä kai jo sairaalassa.



t.masuton

on syntymästä 3päivää aikaa rekisteröidä lapsi. Samalla tulee antaa myös nimi. Suurinosa ihmisistä kyllä kertoo nimen jo odotusaikana ja lasta kutsutaankin jo silloin etunimellä. Mieheni oli myös vaikea sisäistää suomalainen tapa kutsua syntynyttä lasta kuukausitolkulla vauvaksi :)



Kellu

on taas kauempi aika päättää nimi kuin Suomessa. Ja sillä ei ole kasteen kanssa mitään tekemistä. Nimi täytyy antaa 6 kk sisällä, mutta yleensä se on vanhemmilla jo valmiina kun lapsi syntyy ja se sanotaan heti kaikille kun se tiedetään. Niin mekin teimme, mutta Suomeen emme ilmoittaneet sitä ennen kastejuhlaa.

Kaste on lapsen ollessa n. 3 kk. Pappi ei sano " ...nimeksi tulee/annetaan..." vai miten se nyt meneekään Suomessa. Nimestä ei puhuttu mitään.

Ainakin vielä 2v sitten oli 7 päivää aikaa ilmoittaa lapsi viranomaisille ja silloin piti tietysti olla myös nimi.

Meillä esikoinen sai nimen vasta toisena päivänä, oli kolme valkattuna ja päätös tehtiin vauvaa katsellessa; kuopusta kutsuttiin nimeltä jo mahassa ja oli luontevaa kutsua häntä nimeltä heti syntymän jälkeen.



Minustakin olisi hassua jos vauvalla ei olisi heti nimeä, kahta kk en voisi missään tapauksessa odottaa. Eli jos kumminkin sattuisi pikkukolmonen ilmaantumaan Suomessa asuessamme, kyllä varmasti shokeerettaisiin ympäristöä antamalla nimi saksalaisittain heti vauvan synnyttyä (jos ei jo sitä ennen ole selvää).

:-)

Nykyäänkin kirkkoon kuulumattomatkin pitävät nimenantojuhlia kasteen sijaan ja todella harva julkistaa nimen ennen sitä. Mielestäni käytäntö on outo, samoin kuin lapsen nimen pohtimisen tarve kuukausitolkulla. Meillä on kaksi lasta, joista vanhimman etunimen olin " päättänyt" jo parikymppisenä eikä mieskään sitä kieltänyt. Toiset nimetkin olimme suunnitelleet jo hyvissä ajoin. Toisen lapsen nimi päätettiin, kun sain tietää olevani raskaana: mieheni sanoi, että jos se on poika, nimeksi tulee... Molemmilla kerroilla olemme saksalaisen käytännön mukaan saaneet tietää lapsen sukupuolen jo hyvissä ajoin raskausaikana, mikä tietysti osaltaan vaikuttaa nimen suunnitteluun.



Meillä vanhempi lapsi syntyi Saksassa ja siihen aikaan piti kolmen päivän sisällä tehdä sairaalassa paperit ja yhteensä oli viikko aikaa toimittaa ne sitten ns. väestöviranomaiselle. Ilmoitimme uuden Suomen kansalaisen syntymästä suurlähjetystöön, luonnollisesti nimen kanssa. Toinen lapsi syntyi Suomessa. Suomessa pelataan kaikkialla sosiaaliturvatunnuksen kanssa ja ilmeisesti siitä syystä (ja koska väkeä on muutenkin vähän) nimen annolla ei ole niin kiire. Sairaalassa kyllä tehdään paperit, mutta niihin ei nimeä vielä tule.



Suomessa tunnutaan suhtautuvan lapsen sukupuolen etukäteiseen selvittämiseen varauksella ja nimen julkistaminen ennen kastetta koetaan huonoa onnea tuovaksi. Itse en ole niin taikauskoinen.

RS-virusepidemiauutisointiin liittyen, että " Äiti X X on tuonut kolmiviikkoisen vielä nimettömän lapsensa OYS:n päivystykseen" .

Tsekkasin useamman kunnan sivut ja kaikki kertovat aikarajaksi edelleen 15 päivää Belgiassa. 3 työpäivää kuulostaa aika utopistiselta, kun normaali sairaalassaoloaikakin täällä on 5 päivää. Voihan tietysti lapsen isä rekisteröidä lapsen yksin, mutta meille se on ollut yhteinen riitti. Viimeisin rekisteröitiin 2004 lopussa :)