Heinisten torstai!!!
JIPPII!!
Meillä eka ultra takana ja ihana pieni nyytti siellä mahassa polskutteli!
Oli viikkoja kasassa sen verran ku pitikin eli 11+ mutta koska tää ultra-aika siirtyi vähän liian aikaseen vaiheeseen niin sain vielä uuden ajan mahalaukun tarkistusta varten. Sain myös yhden ylimääräisen ajan koska niillä oli jonkun koulutuksen takia tarjolla! Ihanaa kun voi käydä katsomassa pientä monta kertaa!
Ei tätä onnea voi edes käsittää. Nyt tuntuu ettei edes pelota että jotain ikävää voisi vielä sattua kun on jo näin pitkälle päässyt ja nähnyt että oikeasti mahassa asutaan! Nyt vaan haluais että se heinäkuu jo tulis että sais nähdä sen ihanan otuksen!
Erittäin ihanaa torstaita kaikille heiniksille!!!
T. Myyti 11+3 ja tyttö 1v9kk
Kommentit (23)
Meni siellä sairaalassa sitten kolme päivää ja nyt kokeillaan onnistuuko kotona olo. Aika rajusti vieläkin oksentelen, mutta iltapala on pysynyt sentäs sisällä=) Tuntuu kyllä, että joudun varmana jossain vaiheessa takasin=( vaan eipä ole mulla valittamista, naapurisängyn äiti oli ollut sairaalassa jo 9 viikkoa!
mekin ollaan ajateltu tuplarattaita, kun tuo ikäero tulee olemaan n.2-v tai hiukan vähemmän. Nyt hyytyy voimat, painun vaaka tasoon!
Wekku rv.11
Minäkin sain kutsun np-ultraan vaikka hiukka jo epäilin että saiko neuvolatäti toimitettua papereitani naikkarille, mutta oli hän saanut :)
Hän kun on hiukka ns hömelön oloinen.
Nyt pitäisi odottaa pari viikkoa ennen kuin pääsee ultraan katsomaan vauvelia uudestaan. Eka ultra kun käytiin niin aikaisessa vaiheessa kun vko 6+3. Silloin ei saatu kunnon näkymää eli näkyi vain että syke löytyi.
vkot 11+3, tyttö 3.5 vuotta ja poika 11 vuotta
Tervehdys!
Ja onnea kaikille ultrassa käyneille!! Teitä olikin paljon ja kaikkien uutiset olivat loistavan hyviä...tosi hienoa :)
Meidän kaksivuotias hyppäsi tänään mun vatsan päälle, ja nyt hiukan pelottaa voisko tollanen tönäisy saada jotain ikävää aikaan. Ehkä pitäis kysyä neuvolasta. Mulla on mieli ollut muutenkin alavireinen, kun olen ensi viikolla aloittamassa työt saamassani työpaikassa, ja etukäteen hirvittää ja masentaa kertoa raskaudesta. Tiedän ettei vastaanotto ole mikään hyvä (ei ole aikaisemminkaan ollut siin samassa paikassa) ja nyt vielä pomonani on tosi hermoheikko tyyppi ja kuulemma väkivaltainenkin. Eli suorastaan pelottaa koko tilanne. Välillä kaduttaa, että tuli ollenkaan haetuksi koko paikkaa :/.
Tällaisia mietteitä täällä, onneksi teillä muilla oli niiiin positiivisia viestejä, että väkisinkin vähän piristyy :)
Meri05 12+6