Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyttää työnhaku niin etten kohta hae enää mihinkään...
27.12.2005 |
Ottaa niin päähän soitella päivästä toiseen milloin minkäkin ilmoituksen perusteella ja yrittää olla tosi innostuneen kuuloinen ja palkattavan oloinen juuri tähän työhön. Mä en jaksa enää kehua itseäni ja eritellä taitojani ja yrittää sanoa positiivisesti kaikkia heikkouksiani, kun tekisi mieli sanoa että miettikää nyt prkl vähän noita vaatimuksianne...
Oon lähettänyt varmaan 80 työhakemusta ja niissäkin yrittänyt olla hyvin tapauskohtainen, eli en mitään massapostitusta oo harrastanut. Mihinkään ei tarvita ketään ja ilmoituksiin tulee aina sata hakemusta. Alan jo itsekin epäillä, ettei tosiaan ole yhtään syytä, miksi mut kannattaisi palkata.
Arghhhh, jakakaa aggressioni!
Kommentit (6)
Järjestelmä on mätä, talous on mätä, et sinä. Älä suostu, tee oma kapinasi. Etsi niitä muita, joilla on samat turhaumat, niitä on paljon. Tehkää yhdessä jotain.
Miksi työpaikasta nykyisin hehkutetaan ja onnitellaan, silloinkin, kun diili on huono. Lopetetaan ostajan markkinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perkule ku sitä työtä vaan ei löydy tai olen siis niin huono ehdokas ettei kukaan minua ota töihin....Siivoamaan tässä kait on kohta lähdettävä. Jos nyt ei rupee natsaamaan on lapset ens viikon alusta aloittamassa turhaan perhepäivähoidossa ku tämä täti vain on kotona kun ei parempaankaan pysty....Tiedän ryven itsesäälissä,mutta ei voi mitään.........
en ole koskaan suhtautunut työttömiin kokonaisuutena mitenkään ylimielisesti, paitsi ehkä niitä, jotka vaan asettuvat kotiin nauttimaan järjestelmän hyvistä eduista, mutta kohta mä alan ymmärtää niitäkin, prkl!
Miksi mä viikoittain toiveikkaana vastaan työpaikkailmoituksiin, odotan haastattelukutsua, soittelen ennen tai jälkeen hakemuksen vaan todetakseni, että hukkaan meni sekin kaikki. En jaksa ajatella asiaa mitenkään neutraalisti, vaan koen olevani melkeinpä ihmisenäkin huono, kun kerran en kelpaa mihinkään missään muodossa. Olen vihainen kun en voi saada edes alinta hommaa alalta, jonne olen hankkinut koulutuksen. Kuten tossa jo mainittiinkin, olen nöyrä, ja voisin aloittaa työurani hyvinkin konkreettisesti alusta, mutta edes sitä alkua minulle ei suoda.
Joten miksen kohta unohtaisi koko helkkarin pienipalkkaista pätkätyömaailmaa ja elelisi kotona miehen palkalla tarkasti ja nuukasti ihan tavallisen ihmisen elämää.
T. Ahdistunut ap
hakemuksia lähetin lukemattomat määrät, mahdollisiin ja mahdottomiinkin paikkoihin. haastatteluissakin kävin muistaakseni kahdeksassa, ennenkun yhdeksännestä sitten sain töitä. myönnän että pikkukaupassa töissä olo ei oo mitään luksusta, mutta pääsinpä edes töihin, jo se tuntui mahdottoman hyvältä. mutta jos mä pääsin töihin, niin pääset sinäkin. tsemppiä!
valitettiin, ettei siheerinpaikkaan tullut yhtään hakemusta..
Jos minä olen saanut töitä, saat sinäkin!