Lue keskustelun säännöt.
mitä tehdä tunteilleni??? Kyse vauvan sukupuolesta...
27.12.2005 |
meillä on ennestään jo 1 poika odotan toista ja en tiedä, mutta en vain haluisi toista poikaa vaikka rakastankin esikoista ja en vaihtaisi häntä mihinkään. Pelottaa että jos syntyväkin vauva on poika enkä voi rakastaa häntä koska hän on poika. En kehtaa puhua tunteistani kenellekään sillä eihän kukaan näin ajattele. Ehkä minussa on jokin vika.
Ultrassa ei ole näkynyt vauvan sukupuolta, mutta tavallaan tiedän jo valmiiksi että vauva on poika. Harmittaa myös se että miksi ajattelen näin miksi en vaan voi olla iloinen siitä että ylipäätänsä saamme vauvan, kun rupean ajattelemaan rupean melkeen itkemään.
Kommentit (30)
koska syntyvä lapsi voi olla kumpi tahansa, miksi hankkiuduit raskaaksi kun 50% mahdollisuus on poikaan?
kannattaa adoptoida, siinä voi valita sukupuolen jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menee jotain pieleen ja lapsesi vammautuu tai kuolee. Onko enää väliä onko/oliko lapsi tyttö tai poika?
Kasva aikuiseksi ja lopeta tuollainen pinnallinen täydellisyydentavoittelu ja lässytys!
mulla on just sama tilanne kun sulla. lohdullista tietää että on muitakin...
Eli voit tuntea ja ajatella mitä vaan, ainut joka siitä kärsii olet sinä itse. Mutta älä sano ääneen, jos et halua loukata muita.
Etkä varmasti ole ainut joka noin ajattelee!!
Ajattelin, että toka voisi olla poika. Halusin kovasti poikaa ja poikafiiliskin koko raskauden ajan. Tyttö sieltä kuitenkin tuli toinen. Ja ihan on hyvin mennyt. Unohtui siinä sitten saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saisitte olla onnellisia, että siihen pystytte! ja sitten maristaan sukupuolesta..voi elämä!
ehdotus: tehkää lapsivesipunktio, josta saatte selville sukupuolen. menkää sitten venäjälle abortti tekemään (on vapaa abortti rv22 asti), ja pistäkää putket solmuun.
ei enää haittaa sukupuolesta!
Mulla oli aikoinaan luokalla poika, joka oli ainoa lapsi. Äiti oli toivonut tyttöä ja antoi pojalle semmoisen nimen, joka voi olla sekä tytöllä että pojalla. Lisäksi alaluokilla poika oli puettu tyttömäisiin vaatteisiin... arvaa kiusattiinko? Onneksi sitten ylemmillä luokilla poika ei ollut enää äitinsä puettavissa ja poikakin vapautui. Vieläkin välillä mietin, että miltäköhän tuosta pojasta tuntui kun ei pystynyt täyttämään äitinsä odotuksia, kun sattui olemaan väärää sukupuolta. Lapsi raukka...
Tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja, kun teilläkin on murheet.
vauva mahassa.Se ei ole enää normaalia jos lapsen syntymän jälkeen ei esim.tykkää lapsesta väärän sukupuolen takia. NO tuleepa kumpi tahansa niin kun saat vauvan syliisi,olet varmasti onnellinen-sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisilla vaan on ollut elämässään oikeita ongelmia, eikä niitä joudu tekemällä tekemään.
ja ei, ei ole ollut toiveita sukupuolesta, toiset ymmärtää toivoa LASTA, ei sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se vaikeaa ymmärtää hormonimyrskyjä, vaikka itsekin ilmeisesti sellaisen kourissa.
no sitten raskaus antoi odottaa itseään ja rupesin jo toivomaan lasta, mitä vaan. sitten tulin raskaaksi ja yhtäkkiä tunne olikin, että se on tyttö, samanlainen kuin minä. sain miehenikin uskomaan tyttöyteen. Vaan kuinkas ollakaan, tulikin poika. molemmat tuijotimme monttu auki, että ei voi olla totta, se onkin poika! itselläni löi ihan tyhjää, että mites tää nyt näin... mutta sitten olo oli helpottunut, poika saa olla sellainen kuin on, eikä tarvi vastata haaveitani. vasta myöhemmin muistin, että aikoinaan toivoinkin saaavani tällaisen rauhallisen ja mukavan pojan, ja se on nyt tässä .
Eli siis voi olla että sulle käy samalla lailla, lapsi saa olla mikä on, sitten kun se sun sylissäsi on. Jos homma vaivaa nyt niin, ettet voi keskittyä mihinkään, niin kannattaa ehkä käydä juttelemassa jollekin psykologille. Neuvolan tai esim. väestöliiton kautta on saatavilla kontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein kaikki toista lastaan odottavat pähkäilevät sellaisten ajatusten kanssa, että riittääkö rakkaus toiseen lapseen, ihan sukupuolesta riippumatta. Nämähän on aivan luonnollisia ajatuksia ja luonto korjaa kaikki epäilyt kun lapsi syntyy.
Tiedän myös itse kokemuksesta millaista tuo sukupuoleen " pettyminen" on. Meidän toinen lapsi piti varmuudella olla poika, josta olin riemuissani. Olin täysin sitä mieltä kaikkien tuntemieni tyttölasten perusteella, että tytöt ovat marisijoita, kiukuttelijoita, kaikin puolin hankalia tapauksia. No, vauvamme olikin sitten tyttö, ensimmäisten kuukausien koliikki vahvisti tätä ajatustani, että tytöt todella ovat kitisijöitä.
Kun tuosta koliikista päästiin eroon, on tyttäremme mitä viehättävin lapsi. Tunnen häpeää ja morkkista vieläkin siitä, että kuinka saatoin olla " pettynyt" tuosta häkellyttävän ihanasta lapsesta. Rakkauteni häneen nyt on ylitsevuotavainen, nyt tyttäremme on siis neljä. Esikoisemme, poika, onkin osoittautunut vastoin luulojani paljon vaativammaksi ja hankalammaksi tapaukseksi kuin tyttäremme ja " rakkauteni määrä" tuntuu vaihtelevan lasten välillä aina ajasta ja kausista riippuen, vaikka molempia tietysti rakastan äärimmäisen paljon.
Enpä juuri koskaan ole kehdannut puhua tästä sukupuoleen pettymyksestäni, jotenkin se on niin tabu ja osoitaisi muka sen, ettei ole kypsä vanhemmaksi. Tunteet ovat kuitenkin tunteita eivätkä ne häpeämällä katoa. Raskausaika ja synnytyksen jälkeinen aika on niin hormoonihuuruista aikaa, että kaikki tunteet ja ajatukset kasvavat potenssiin sata. Kun tilanne siitä rauhoittuu, huomaat, että sinulla itselläsi on rakastettavimmat lapset, joita kuvitella saatat, riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta he ovat, minkä kokoisia, näköisiä tai luonteisia ovat. Älä huoli, rakastat lapsiasi aivan varmasti!
patoutumat/traumat toista sukupuolta kohtaan PITÄÄ KÄSITELLÄ ennen raskautta, ei raskauden aikana!
vauvan toivominen sukupuolensa takia on väärin lasta kohtaan, on sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
vauvalehdessä oli vähän aikaa sitten joku muija, joka odotti ensimmäistään. sanoi siinä, että toivoo poikaa, koska EI USKO OLEVANSA TARPEEKSI EHYT (?) kasvattamaan tyttöä. siis kuvitelkaa!
ja hänkin on tietenkin teidän mielestänne hyvä äiti? äiti, joka ei käsittele traumojaan, vaan odottaa vaan kauhun vallassa, tuleeko väärä sukupuoli?
lasta pitää rakastaa lapsena, ei sukupuolena!
älä vaan sano ääneen kenellekään tutulle tuosta, pomminvarmaan joku aikanaan sen möläyttää lapsellekin, ja poikalapselle se olisi kova paikka. Jos pidät asian omana tietonasi, niin se ei voi ketään vahingoittaa.
Kyllä omaa lastansa sitten rakastaa, kun se syntyy ja on oikeasti olemassa. Itse toivoin aina tyttölasta, ja esikoiseni oli poika. Rakastin häntä ensi hetkestä alkaen yli kaiken eikä tyttö voisi olla yhtään rakkaampi, mutta jo laitoksella oli sellainen olo, että joskus vielä tulen tänne sen tyttäreni hakemaan. äidillä voi olla voimakas tyttären kaipuu, joka ei poikalapsista tyydyty, vaikka ne rakkaita ovatkin. toista odottaessani kysyin ultrassa sukupuolta, koska halusin prosessoida asian valmiiksi, jos toinenkin olisi ollut poika. Vaikka tyttöä lupailtiin, niin yritin kuvitella elämää myös kahden pojan äitinä, koska pelkäsin muuten pettyväni.
voisitko ajatella, että jos nyt tulee myös poika, niin sinulla on " optio" kolmanteen lapseen? Ei se mielestäni ole mitenkään väärin, kunhan vain on valmis poikiakin rakastamaan ja kasvattamaan.
Rv35 kuulin että onkin poika tulossa ja täytyy sanoa että petyin.
Mutta se meni todella äkkiä ohi.=) Jo samana päivänä aloin isoveljen vanhoja vaatteita pesemään uutta tulokasta varten.
Usko pois yhtä rakas se tulee olemaan on sitten tyttö tai poika.
Ja jokainen saa sen joka niille paremmin sopii!!!
esikoinen on poika. Tietysti se olisi mielenkiintoista saada tyttö, niin saisi tuntumaa molempiin sukupuoliin. Ja uskon kyllä että aikuisista lapsista puhuttaessa äidillä säilyy helpommin läheisemmät välit tyttäreen. Tai ainakin on pakko olla lämpimät välit miniäänsä sitten joskus, jos haluaa olla läheisissä tekemisissä lastenlastensa kanssa.
Olen samaa mieltä siitä, että raskausaikana tuollaiset ajatukset ovat täysin normaaleja. Eri asia on, jos ne jatkuvat vielä lapsen synnyttyä. Silloin täytyy ehdottomasti kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Sinun murheesi nyt vain sattuu olemaan sukupuolikysymys.
Kylmä tosiasiahan on, että ainoastaan yhtä sukupuolta omaavilla on sellainen käsitys, että sukupuolella olisi jotain merkitystä kun kyse on omasta lapsesta. Ei ole. Lapsi on vanhemmilleen lapsi, ei tyttö eikä poika, vaan ihan oma persoonansa. Harmi, että tämän tajutakseen on saatava sekä tyttö että poika. Olisi mukava, jos sen tietäisi silloin, kun on yksi lapsi, tai vaikkapa viisi samaa sukupuolta. Silloin ei tarvitsisi turhia pohtia, millaista olisi jos lapsi olisi toista sukupuolta tai kuvitella, kuinka kauheaa naapurin elämän täytyy olla, kun tällä pelkkiä tyttöjä/poikia. Se on ihan samanlaista siinä vaiheessa kun lapsi on ihan pieni ja siinä vaiheessa kun lapselle alkaa tulla enemmän sukupuolisidonnaisia piirteitä (muutakin kuin se jalkojen välissä oleva) vanhemmat ovat itse kasvaneet eivätkä asiaa juurikaan pohdi.