Vinkkejä. miten saada taapero syömään

pöydässä. Minusta tämä on silkkaa huomion hakemista ja ruokapöytä on väärä paikka siihen! Jos ei lautanen tyhjene tietyssä ajassa, esim. puolessa tunnissa niin ruoka pois ja pois pöydästä. Taloudessa missä on ruokaa jääkaapissa ei kiukutteleva taaperokaan voi nälkään kuolla vaikka jokunen ateria jäisikin välistä :-) ruoka maistuu taas kun huomaa ettei tällä nyt mitään saavutettukaan.

Yleensä raivoaa olohuoneessa sillä välin kun muu perhe syö, huutaa siellä yksinään että en syö en syö ja me ei olla kuulevinaan. Sitten jonkun ajan kuluttua, yleensä noin vartin, tulee keittiöön ja syö. Meidän tyttö syö tosi vähän, on aina syönyt, mutta tällä keinolla useimmiten syö jotain. Ja jos ei syö, sitten syö seuraavalla kerralla tai seuraavana päivänä. Sit jos ei pariin päivään tunnu syövän oikein mitään, saatan antaa suosiolla jotain herkkua, esim viiliä tai jogurttia tai leipää, mutta muuten odotan että syö sitä ruokaa mitä tarjolla on. Muutenkin on niin hirveä uhmakausi päällä että en jaksa tapella syömisten kanssa.

Ja menevät aina jossain vaiheessa ohi, mutta rassaa kyllä äidin hermoja (lapset kun muutenkin laihoja).

Meillä monesti lapset lakkoilleet pitkiäkin aikoja esim. kun tulee uusia hampaita. Nyt jo osaa vähän ottaa " rennommin" tämän toisen kanssa kun tietää, että kyllä ruoka taas jossain välissä alkaa maistua.

Ja pöytään on kyllä meillä ainakin ihan turha jäädä pelleilemään ja suostuttelemaan, neidit kun päättävät olla syömättä niin sit eivät kans syö, mutta mitään välipalojakaan ei kyllä anneta. Seuraava ruoka menee yleensä vähän paremmin tai sit ei:)

Miten tarhassa toimitaan? Meidän esikoisen tarhassa istutaan pöydässä, vaikkei söiskään mitään. Eli sama vois toimia kotonakin, jos haluaa yhdenmukaisen toimintatavan.



Pääasiallisesti suositellaan, ettei tuputeta ruokaa ja ruokailutilanteessa pitää olla hyvä ilmapiiri. Ei ole helppoa, ei. Meillä on taisteltu kohta 4v esikoisen ruuista aina. Tosiaan taisteltu on, koska se on hermoja raastavaa puuhaa. Minä en edes niin huolehdi terveydestä, vaan se on niin turhauttavaa, kun syöminen on lähes aina ongelmallista. Yritän kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota asiaan ja joskus tyttö kotona lähtee pöydästä ja saattaa myös palata syömään ja syödä ihan ok, mutta saattaa pysyä poissa ja olla syömättä. Meillä ei siis kotona istuta pöydässä syömättä, jos ei sitten itse halua istua, vaikka tarhassa näin tehdään.



Joka tapauksessa mulle on sanottu, ettei täällä kukaan lapsi ole itseään nälkään tappanut ja kyllä lapsi syö, kun on nälkä. Totta on, vaikka vanhemmille vaikea pala purtavaksi. Koittakaa siis olla johdonmukaisia ja rauhallisia ja antaa toisen olla syömättä, jos näin päättää. Älkää antako lapsen pompotella teitä. Mulle ei olla missään suositeltu sitä, että antaisin sitä ruokaa mitä suostuu syömään, vaikka ois monta päivää käytännössä syömättä. Päinvastoin. Jossain vaiheessa jätettiin leipä kokonaan pois ruokavaliosta viikoiksi, kun se oli kaikista suurin herkku ja sen takia myös suurin ongelma.



Tsemppiä! Jos ongelma jatkuu, niin voit koittaa kysyä ravitsemusterapeutilta tai vaikka vaan neuvolasta ohjeita.



T: Yniäinen ja surkea syöjä kohta 4v

hevonen, kaikki kelpasi kilotolkulla:). Sitten alkoikin vaikeammat ajat, jotka jatkuvat edelleen. 2v tienoilla oli useamman kuukauden mittainen putki, ettei tuntunut syövän yhtään mitään. Kuitenkin kasvoi pituutta ja painokin nousi pikkaisen. Oli terve ja jaksoi touhuta ja leikkiä. Äidille se oli todella hirveetä, omat ystävänikin jo huomasivat, että mites tuo suursyömäri on lakannut yhtäkkiä syömästä. Onneksi meillä on aivan ihana neuvolantäti, joka vakuutti, että usein 2v tienoilla tulee syömislakkoilua ja siitä ei kannata välittää, jos lapsi kasvaa ja kehittyy ja touhottaa normaalisti. Meillä kanssa vähennettiin leivän syöntiä eli aterian päälle max. 1 pala leipää. Jos ruokaan ei ollut koskettu, ei sitä yhtä palaakaan. En myöskään jankannut syömisestä, vaan totesin, että ole syömättä, mutta seuraavan kerran ruokaa tulee välipalalla/illallisella, mikä nyt sattui seuraava ateria olemaan. Meillä on aika tarkat ruokailuajat, joiden välissä ei napostella. Tuohon aikaan esikoinen sitten istui syömättä pöydässä katsomassa muiden ruokailua. Pitkään sitä kesti, varmaan melkeen puolisen vuotta. Pikkuhiljaa unohti protestinsa ja nyt taas ruoka maistuu. Tosin huononlaisesti edelleen, mutta vähän kumminkin. Nyt tosin, jos yrittää vetää esiin syömättömyyskorttia, niin sanon, että saa sitten poistua pöydästä samantien (yrittää pelleilemällä saada pikkuveljeä mukaan leikkiin). Niinpä tässä vaihessa viimeistään tarttuu haarukkaan ja syö " säännönmukaiset" 5 haarukallista (osaa laskea 5 ja siksi sääntönä, että 5 haarukallista pitää syödä. Laskee itse ääneen haarukalliset ja usein sitten jo unohtaakin protestinsa ja haarukoi lisää).